Tämä kaikki tarvitaan, kun uusi siirtolapuutarha päätetään perustaa – kustannus saattaa yllättää

Hinnat ovat monen siirtolapuutarha-asukkaan mielestä karanneet käsistä, mutta kysynnän ja tarjonnan laki on armoton. Jos kohteita on enemmän kuin ostajia, hinnat nousevat.

Asuntomarkkinoilla yhdeksi keinoksi hintatason laskemiseksi on väläytelty tarjonnan lisäämistä. Voisiko sama resepti päteä myös siirtolapuutarhoihin?

Uuden siirtolapuutarhan voi periaatteessa perustaa Suomessa minne vain. Tarvitaan joukko aktiivisia ja innokkaita puutarhainnostuksen puraisemia ihmisiä, jotka alkavat ajaa asiaa yhdessä kunnan tai kaupungin päättäjien kanssa.

Pirkkalassa on viimein 20 vuoden väännön jälkeen päästy siihen pisteeseen, että uusi siirtolapuutarha syntynee. Suomen Siirtolapuutarhaliiton hallituksen puheenjohtaja Pertti Laitila on ollut mukana neuvotteluissa Pirkkalassa ja tuntee vaikeudet, jotka odottavat uudesta siirtolapuutarhasta haaveilevia.

Raha on tietenkin yksi hidaste. On päätettävä, kuka maksaa alueen infran eli esimerkiksi vesijohdot ja sähköverkon.

”Kuuluvatko nämä alueen vuokraan ja kuoletetaanko niitä pikku hiljaa vai tehdäänkö ne omakustanteena?”

Visaisia kysymyksiä riittää muitakin. Mitä yhteisiä tiloja tarvitaan ja onko julkisia kulkuyhteyksiä? Ja kuinka nykyajan rakennusmääräykset ja turvallisuus otetaan huomioon?

”Käytävät voivat vanhoissa puutarhoissa olla niin kapeita, että kädet levittämällä yltää eri puolilla kulkuväylää olevien mökkien pensasaitoihin. Sinne ei hälytysajoneuvoilla tulla.”

Jos nämä kaikki saadaan ratkaistua, vielä on yksi kanto kaskessa: valitukset.

”Nykyajan meininki on se, että minun takapihalleni ei rakenneta. Ajatellaan, että tien käyttö lisääntyy ja 50 mökin yhteisö vie oman rauhan.”

Laitila huokaisee ja toteaa, että kyseessä on ”tajuton himmeli” nykysäädösten ja asenneilmaston aikana. Ennen sentään oiottiin mutkat suoriksi.

Rakentamisen säädökset nostavat myös rakentamisen hintaa, joten alle 50 000 euron tuskin kukaan enää selviää uuden siirtolapuutarhamökin rakentamisesta. Ennen tehtiin itse, nyt palkataan timpuri.

Niihaman siirtolapuutarhaa alettiin rakentaa 1970-luvulla, ja silti luonto ja puutarhat ovat vielä osaksi kehitysvaiheessa.  Kuva: Rami Marjamäki

Kun kaikki summaa yhteen, nykyinen hintataso – kalleimmillaan jopa 100 000 euroa – ei ehkä sittenkään ole kohtuuton. Samalla saa myös puutarhan, jonka luonti on hidasta ja kallista.

”Minulta kysellään aika ajoin, kuinka hinnoittelisin oman siirtolapuutarhamökkini. Kehotan miettimään, paljonko kokonaan uuden palstan perustaminen tulisi maksamaan. Maanparannus, puiden, pensaiden ja muiden kasvien istuttaminen ilman nurmikkoa olevaan pihaani maksaa ainakin 10 000–20 000 euroa”, Laitila arvioi.

Hänellä itsellään on 569 neliön palsta Tampereella Nekalassa.

Laitila ynnäilee, että jos hän perustaisi uuden palstan tyhjästä, ostos- ja työlista olisi vähintään tällainen: hyötykasvimaa, käytävät, koristeallas, 50 metriä pensasaitaa (piiskataimia 3–4 kpl/m), 50 metriä vadelma-aitaa (taimia noin 100 kpl), 7 omenapuuta, 3 päärynäpuuta, kirsikkapuu, 7 luumupuuta, marjapensaita herukoista hunajamarjaan, koristepensaita ja puita, kasvihuone ja perennoja 5–7 kpl/neliö.

Ja tämä kaikki vasta ilman mökkiä.