Puuston arvo voi olla mökkiläiselle järkytys – maisema maksaa todennäköisesti viisinumeroisen summan

Kaksi viikkoa sitten mökkiläinen suri Apu-lehden jutussa, kun hänen rakas lähimetsänsä oli avohakattu. Ainoa vain, että metsä ei ollut hänen, vaan paikallisen maanomistajan.

Metsäasiantuntija Airi Matila Tapiosta ihmettelee, miksei mökin ostaja hanki jo mökkikauppoja tehdessään muutamaa hehtaaria lisämaata. Silloin ei olisi vaaraa, että metsä mökin ympäriltä on jonain päivänä hakattu matalaksi.

”Kesämökki voi olla halvempi kuin sitä ympäröivä metsä. Se voi olla mökin ostajalle järkytys”, lähes 20 vuotta virkistysarvokauppaa useissa hankkeissa edistänyt Matila toteaa.

OP-Metsän verkkosivujen mukaan metsänomistaja saa uudistushakkuussa puukauppatuloja 5 000–12 000 euroa hehtaarilta.

Jos muutaman hehtaarin kokoisen metsäalueen laskennallinen arvo on esimerkiksi 25 000 euroa, Matilan mukaan myyntihaluja alkaisi todennäköisesti olla, jos ostaja tarjoaisi 35 000 euroa eli noin kymppitonnin verran ”mökkilisää”.

Varsinkin nyt, kun puun hinta on korkea – havutukin kuutiohinta huitelee jo 80 eurossa – on selvää, että puukauppa kiinnostaa niitäkin, jotka eivät säännöllisesti myy puuta. Aukkoja saattaa siis ilmestyä tuttuihin maisemiin.

Virkistysarvokaupassa on kyse siitä, että maanomistaja sitoutuu hoitamaan omistamaansa maa-aluetta niin, että esimerkiksi maisema-arvot säilyvät sovitulla tasolla yhteisesti sovittua korvausta vastaan.

Korvaus määräytyy markkinalähtöisesti ja sen suuruudesta sopivat maanomistaja ja virkistysarvon ostaja. Sopimus on yleensä määräaikainen.

Tapio selvitti vuonna 2016, kuinka suurta korvausta vastaan metsänomistajat olisivat valmiita lykkäämään uudistushakkuuta kymmenellä vuodella.

Hajontaa oli paljon. Metsänomistajien korvausvaatimukset vaihtelivat viidestä eurosta useisiin tuhansiin euroihin vuodessa hehtaaria kohti.

”Jos pyytää 50 euroa, menee halvalla. Yli 700 euroa alkaa olla ylihintaa. 400 euroa vuodessa hehtaaria kohti olisi hyvä aloitushinta neuvotteluille”, Matila linjaa.

Hänen mukaansa sama kysely pitäisi tehdä mökkiläisille: paljonko olisit valmis maksamaan, jotta mökin ikkunasta näkyvä metsä pysyy pystyssä?

Matilaa harmittaa, miten huonosti mökkiläiset tuntevat virkistysarvokaupan mahdollisuuden. Hän toivoo, että viestintäänsä parantaisivat niin valtiovalta ja kunnat kuin MTK ja Vapaa-ajan asukkaiden liitto. Aktiivimetsänomistajat tuntevat asian hänen mukaansa kohtuullisen hyvin.

Matila perää vastuuta erityisesti kunnilta, jotka markkinoivat mökkitontteja. Mainoslauseissa ”upean luonnon ympäröimä” voi tarkoittaa, että ympäröivät alueet ovat suunnitelmallisesti hoidettua talousmetsää, jonka omistaa paikallinen viljelijä tai etämetsänomistaja.

Luontoarvokaupassa yksityishenkilöt tai yritykset voivat maksaa maanomistajalle luontokohteen suojelusta tai ennallistamisesta. Kuva: Viestimedian arkisto

MTK on luonut toissa kesänä luontoarvoille kauppapaikan, joka löytyy verkko-osoitteesta luontoarvot.fi.

Idea on, että maanomistaja voi ehdottaa palveluun luontokohteita, jonka suojelemiseen tai ennallistamiseen hän toivoo yksityistä rahoitusta. Se on ikään kuin toinen väylä saada suojelusta korvausta, jos valtion rahoittamien suojeluohjelmien kriteerit eivät täyty.

Myös luontoarvoista kiinnostuneet voivat jättää ostoilmoituksen.

Hankkeen vetäjä Janne Tyynismaa kertoo, että maanomistajat sekä luontoarvoista kiinnostuneet ostajat ovat jättäneet palvelun kautta joitain kymmeniä ilmoituksia potentiaalisista luontokohteista.

Rahoittajien puolelta kiinnostusta on hänen mukaansa valtavasti. Moni maanomistaja kaipaa asiasta vielä lisää tietoa.

Yrityksiä voi kiinnostaa niin sanottu ekologinen kompensaatio eli kompensoidaan esimerkiksi rakennushankkeen aiheuttama haitta tietyllä alueella rahoittamalla vaikkapa suon ennallistamista tai puron kunnostusta toisaalla.

”Toisaalta myös yksityiset ihmiset ovat kiinnostuneita kantamaan kortensa kekoon ympäristön ja ilmaston hyväksi”, Tyynismaa kertoo.

Kaupungeissa lähivirkistysalue saattaa olla yksityisen maanomistajan metsää. Iso joukko tavallisia ihmisiä voisi olla kiinnostunut laittamaan alueen suojeluun rahaa. Sellaisen toimintamallin luomiseen MTK:n hanke etsii ratkaisua.

Virkistys- ja luontoarvokaupat ovat yksityisoikeudellisia sopimuksia, joita ei puukauppojen tapaan tilastoida.

Siksi on hankalaa saada tietoa, kuinka paljon kauppaa niin sanotuista ekosysteemipalveluista on jo käyty.

Tyynismaa arvelee, että maailma on nyt valmis luontoarvokaupan yleistymiselle. Matila on epäilevämpi mökkimaiseman kaupan kasvuun.

”Hankkeita on vähän väliä”, Matila toteaa. Pullonkaula hänen mielestään on mökkiläisten heikko tietämys metsänomistuksesta ja puuston arvosta.

Vanhan sanonnan mukaan maata kannattaa omistaa, sillä sen valmistus on lopetettu. Pikkurahalla maa ei sen vuoksi vaihda omistajaa.

Kenties vielä vanhemman sanonnan mukaan maata ei voi omistaa, vaan se on lainassa lapsiltamme. Ajatus on peräisin alkuperäiskansoilta.

Matila muistuttaa, että elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa, jossa ihmisten toimintaa ohjaa lainsäädäntö.

Toisen maalla saa virkistyä ja kerätä marjoja ja sieniä, mutta omaksi se ei muutu pelkän tunnesiteen voimin.

Apu-lehden juttu: Jenna Johansson hankki mökin, jonka lähimetsään hän rakastui, sitten metsä hakattiin aukoksi – ”Oman” metsän voi menettää yllättäen