Taajaman tuttu lähimetsä voi olla yksityisen henkilön omistama ‒ ”Metsänomistaja ei voi joutua omalla kustannuksellaan ylläpitämään virkistysaluetta”
Taajama-alueella metsää omistava voi joutua punnitsemaan taloudellista hyötyä ja metsänkäyttöä koskevia rajoituksia. Yleiskaavan suhteen metsänomistajien on syytä olla hereillä, kun kaavoja valmistellaan ja niihin voi vaikuttaa, metsäasiantuntija muistuttaa.Tilaajalle
Painetta taajametsien hakkuiden sunnittelulle asettavat muun muassa sosiaaliset ja maisemalliset perusteet. Kuva: Kari SalonenKaupunkien taajama- ja ulkoilumetsien hoidossa painottuvat usein voimakkaammin muut käyttömuodot kuin puuntuotanto. Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan metsäasiantuntijan Oskari Aallon mukaan yksityinen metsänomistus taajamien lähimetsissä saattaa olla joskus asukkaille vieras asia.
”Tuttu virkistysmetsä saattaa olla yksityisen henkilön omistamaa maata, jota tällä henkilöllä on oikeus hyödyntää taloudellisesti.”
Taajametsien toimintaympäristö eroaa haja-asutusalueen metsänhoidosta muun muassa erilaisten kaavoitusrajoitteiden ja lupien myötä. Painetta suunnittelulle asettavat myös sosiaaliset perusteet.
Aallon asiakaskuntaan kuuluu sekä yksityisiä metsänomistajia että kuntia ja kaupunkeja. Yleiskaava-alueiden metsien kanssa tekemisissä hän on viikoittain, neljän kunnan tai kaupungin alueella. Asiakkaiden auttaminen esimerkiksi alueilla vaadittavien maisematyölupien kanssa kuuluu tiivisti hänen työnkuvaansa.
”Maisemalupaprosessit saattavat olla hankalia, ajallisesti pitkäkestoisia ja kalliita. Kunnat ja kaupungit laskuttavat maisematyöluvista oman vaihtelevan hinnastonsa mukaan. Joskus käy niin, että toimenpiteiden toteuttamiselle otollinen ajankohta markkinatilanteen tai keliolosuhteiden kannalta menee byrokratian takia ohi.”
Toimiminen kaavoitusalueella voi asettaa metsänhoidon suunnittelulle suuriakin taloudellisia rajoituksia.
”Kaavarajoitusten ja sosiaalisen paineen vaikutuksesta pehmeämpien hakkuutapojen käyttö saattaa tarkoittaa metsänomistajalle muita vaihtoehtoja suuremman riskin hyväksymistä ilman riskinotosta palkitsemista”, Aalto toteaa.
Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuissa alueelta ei peitteisyyden säilyttämisen takia voida poimia kaikkia otollisia puita, jotka voivat jäädä alttiiksi esimerkiksi kirjapainajatuhoille.
”Hakkuutapojen valintaan vaikuttaa joskus tietysti metsänomistajan omakin virkistyskäyttö ja arvomaailma metsänhoidon suhteen”, Aalto muistuttaa.
Jatkuvan kasvatuksen metsän ja sen käsittelyn poimintahakkuilla on katsottu sopivan maisemallisesti tärkeille alueille, koska metsään ei tällöin muodostu suuria aukkoja.
Joskus käy niin, että toimenpiteiden toteuttamiselle otollinen ajankohta markkinatilanteen tai keliolosuhteiden kannalta menee byrokratian takia ohi. Oskari Aalto
Taajamien läheisyydessä piilee Aallon mukaan myös riski metsien käytön tiukentuville rajoituksille, joka pakottaa metsänomistajan pohtimaan jatkoa ‒ eli kannattaako metsänhoitoon panostaa taloudellisesti.
”Tämä voi ikävimmillään tarkoittaa huonosti hoidettuja nuoria metsiä, laadukkaiden ja hyväkasvuisten istutustaimien potentiaalin menettämistä. Näillä kehityskuluilla voi olla negatiivisia vaikutuksia virkistyskäyttömahdollisuuksiin ja hiilensidontaan, joka nykypäivänä on paljon esillä ilmastonmuutoksen vuoksi.”
Aalto pitää tulonmenetyksen korvaamista metsänomistajalle perusteltuna tilanteissa, joissa todelliset mahdollisuudet hyödyntää metsäomaisuutta ovat rajalliset kuntien ja kaupunkien asettamien rajoitusten vuoksi.
”Kunnat ja kaupungit eivät näissä asioissa oman kokemukseni mukaan ole aloitteellisia, eikä päätöksiä korvauksista saada, ellei vaihtoehtoisia suunnitelmia edistetä ja tuoda esille konkreettisten hakkuusuunnitelmien kautta aie hyödyntää omaa maa- ja metsäaluetta taloudellisesti.”
Myös vapaaehtoiset luonnonsuojeluohjelmat ovat Aallon mukaan kyseenalainen keino, jos kyse ei ole luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta vaan virkistyskäyttömahdollisuuden ylläpitämisestä.
”Yhteiskunnallinen keskustelu tästä asiasta voisi olla hyödyllistä. Metsänomistaja ei voi joutua omalla kustannuksellaan ylläpitämään kaavamääräysten mukaista kaupungin tai kunnan virkistysaluetta.”
Yleiskaava ei saa aiheuttaa metsänomistajalle kohtuutonta haittaa. Aalto kehottaa metsänomistajia olemaan hereillä kaavojen valmisteluvaiheessa, jossa niihin voidaan vielä vaikuttaa. Ajankohtaisesta kaavoituksesta omalla alueella saa esimerkiksi kunnan verkkosivuilta, kaavoituskatsauksesta tai paikallislehdestä.
Metsänomistaja ei voi joutua omalla kustannuksellaan ylläpitämään kaavamääräysten mukaista kaupungin tai kunnan virkistysaluetta. Oskari Aalto
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
