Kaupunkilainen ei juuri pohdi metsiä ja puunkäyttöään – joka päivä hän käyttää silti tuotteita, joissa on puuta enemmän tai vähemmän

Suomalaisista ja EU:n asukkaista 72–75 prosenttia asuu kaupunkialueilla. Heidän arvonsa ja käsityksensä määrittävät merkittävästi myös metsiin liittyvää politiikkaa.

Tutkimusten mukaan kaupunkilaisille viihtyisät ja ulkoilemaan houkuttelevat kaupunkimetsät ovat hyvin tärkeitä. Niiden määrään ja laatuun vaikuttaa pääasiassa kaupunkien rakentaminen.

Mutta mikä on etelän suurten kaupunkien metsää omistamattomien asukkaiden suhde yksityisten omistuksessa oleviin maaseudun metsiin? Tiedossani ei ole ajantasaista tutkimusta tästä aiheesta. Arvelisin, että tärkeitä ovat jokamiehenoikeus, metsien hiilinielut, monimuotoisuus ja ettei hakkuu pilaa maisemaa.

Entä kuinka paljon maaseudun metsien puuntuotantoa arvostetaan? Tai ylipäätään ymmärretään ja tiedostetaan sen merkitys kaupunkilaisen arjessa?

Kaupunkilainen herää asunnossaan, menee aamutoimilleen, pukeutuu, istuu pöydän ääreen syömään aamiaista, pakkaa eväät, kulkee omalla autolla, pyörällä tai julkisella liikennevälineellä päivän askareihin ja palaa aikanaan takaisin kotiinsa. Vuorokauden aikana näissä ja muissa toimissaan hän käyttää tuotteita, joissa on enemmän tai vähemmän puuta.

Hän myös asuu asunnossa, joka voi olla puuta tai sen rakentamisessa ja lämmittämisessä on käytetty puuta.

Ehkäpä hän on myös päivän mittaan hyödyntänyt julkisia palveluja, kuten terveys- ja kulttuuripalveluja tai koulutusta. Näiden rahoittamiseen on käytetty muun muassa metsänomistajien puun myyntiveroja, metsäyritysten yhteisöveroja ja niiden työntekijöiden tuloveroja.

Varmaankaan kaupunkilainen ei juuri vaivaa päätänsä pohtimalla puunkäyttöään ja valtion verotuloja. Siksi maaseudun metsien ja metsätehtaiden merkitys kaupunkilaisen arjessa ei välttämättä myöskään nouse hänen tietoisuuteensa.

Jos tätä tietoisuutta ei ole, ei ole syytäkään miettiä maaseudun metsien aineellisia arvojakaan.

Mutta kaupunkilaiset tarvitsevat maaseudun metsiä ja maaseudun metsänomistajat tarvitsevat kaupunkilaisia, monella tapaa.

Miten tämä tiedostettaisiin nykyistä paremmin alati kaupungistuvassa yhteiskunnassa? Miten metsää omistamaton helsinkiläinen ja berliiniläinen ymmärtäisi tämän keskinäisen riippuvuuden? Tai juukalainen ja oriveteläinen metsänomistaja suurkaupunkilaisten ajattelua ja mitä se voi merkitä metsien hoidolle.

Medialla ja tutkijoilla on tärkeä rooli sellaisen tiedon välittämisessä, joka auttaa lisäämään asioiden ymmärtämistä ja kuvatun riippuvuuden tiedostamista. Tässä on petraamisen varaa.

Kirjoittaja on työelämäprofessori Helsingin yliopistossa.