On hämmentävää kuunnella julkista keskustelua, jossa metsänomistajaa ei mainita – TV:ssä saattaa olla metsäohjelmia, joissa ei ole yhtäkään metsäalan asiantuntijaa

Ostin metsää ensimmäisen kerran vuonna 1996, edellisenä talvena avohakatun neljän hehtaarin palstan. Istutin siihen omin käsin 8 000 kuusen tainta keväällä 1997.

Raivasin alueen kolme kertaa raivaussahalla. Jätin parhaat yksilöt, myös luontaisia lehtipuita, kasvamaan. Istutuksen jälkeen alue näytti metsältä jo kahdeksan vuoden kuluttua. Vuonna 2020 tein ensimmäisen hakkuun, ensiharvennuksen, ja siitä tuli jo tukkipuuta.

Raivaaminen on taimikonhoitoa ilman minkäänlaista tuloa, sillä saadaan metsä kasvamaan. Ilman taimikonhoitoa puut riukuuntuvat ranteenpaksuiksi, sellaisesta ei ikinä tule metsää.

Täysin hoitamatontakin, 25 vuotta sitten harsintahakattua metsää olen ostanut. Harsintahakkuussa hakataan vain parhaimmat puut pois. Riukuuntuneesta metsästä ei enää saa kunnon kasvua. Kun sellaisen harventaa, lumi- ja myrskytuhot vievät jäljelle jääneet puut.

Taimikkoa pitää hoitaa alusta asti, ensimmäiset 10 vuotta ovat tärkeimpiä.

Meillä maankäyttösektorin ammattilaisilla on taipumus koko ajan seurata ympäristöämme. Tätä eivät monet nuoremmat ja ympäristöään seuraamattomat ymmärrä tai näe. Tästä syntyvät näkemyserot.

Metsän vuosittainen kasvu on Suomessa vähentynyt 107 miljoonasta kuutiosta 104 miljoonaan kuutioon. Ei voida puhua romahduksesta vaan normaalista vaihtelusta. 50 vuodessa Suomen metsien puuvarasto on kasvanut 1,5 miljardista 2,5 miljardiin kuutiometriin.

Valtaosa Suomen metsistä on saanut alkunsa luonnontaimista. Varsinkin lehtipuu lähtee kasvuun itsestään heti, kun se saa hakkuiden myötä valoa ja tilaa. Esimerkiksi eukalyptuspuun kasvatusta Uruguayssa voidaan kutsua puupelloiksi.

Hakkuita ja varsinkin avohakkuita arvostellaan Suomessa luontokadon aiheuttajina. Ei ymmärretä, että hakkuun myötä luonto muuttuu ja varsinkin avohakkuualueelle syntyy enemmän lajeja. ”Kaikella on aikansa”, myös puulla.

Inspiroiduin metsätutkija Petri Heinosen puheenvuorosta Audiomediassa. Filosofiani on, että jokainen kiinteistönomistaja hoitaa metsäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Välillä on hämmentävää kuunnella julkista keskustelua, jossa metsänomistajaa ei ylipäätään mainita. TV:ssä saattaa olla metsäohjelmia, joissa ei ole yhtäkään metsäalan asiantuntijaa. Metsäteollisuus ei omista Suomen metsiä.

Karl Åberg

metsänomistaja