Tänä kesänä vapauduin itse rakentamistani rajoista ja uskaltauduin kotikylän toiselle laidalle

Juhannuksen jälkeen suuntasin sukuloimaan Pohjois-Savoon. Luulin tuntevani kotiseutuni kuin omat taskuni, mutta muualta muuttanut sukulaismies yllätti sisäpiiritiedoilla kotikylän lenkkipoluista. ”Julkiseksi salaisuudeksi” nimetty niemenkärki tarjosi, paitsi upean kilometrien pituisen polkuverkoston, myös huikeat näköalat paikkakunnan vesistöön.

Olen ohittanut paikan lukuisat kerrat veneellä ja poikennut peruslenkilläni vain muutamien kymmenten metrien päässä polun alusta. Koskaan en kuitenkaan poikennut syvemmälle kyseiselle alueelle, koska lapsuuskotini sijaitsee kirkonkylän toisella laidalla.

Kesälomareissun anti oli muutoinkin avartava. Lenkkireitin lisäksi ylitin muitakin alitajuisesti piirtämiäni rajoja. Mukavuudenhaluni ylittäen kontaktoin kerrankin ajoissa serkkuani. Ehdimme tavata ja kertoilla kuluneita vuosia kiinni.

Vastasin viimein myöntävästi myös minut lenkkipolulta bonganneen vanhan koulukaverin kuppilakutsuun. Oluttuopin äärellä rupattelun lomassa tarkkailin paikallista pikkulauantain tunnelmaa ja moikkailin vanhoja pelikavereita, joiden tunnistus tapahtui hämmentävän helposti. Kouluaikojen tutut tuntuivatkin olevan yllättävän lähellä – rajan samalla puolella.

Lapsena rajat piirtyivät pihapiiriin. Teininä liikuttiin ympäri kylää ja kauemmaskin, mutta rajoja vedettiin oman asuinalueen, harrastusten ja koululuokkien perusteella. Rajanveto on ihmiselle luontaista.

Rajat tuovat turvaa, mutta myös sulkevat pois – synnyttävät syrjintää ja sotia. Uskaltautumalla ”kylän toiselle laidalle” löydämme huikeita maisemia, maailmankuvamme avartuu ja opimme ymmärtämään toisiamme.

J. Karjalaisen ”Mennyt mies” -hitissä maalaisteini Markun elämä on käännekohdassa. Markku tekee pesäeroa kotiseutuun, josta on vieraantumassa – suuntana on loistava tulevaisuus. Samaistun Markkuun.

Kotiseudun elämänmeno tuntui teini-ikäisenä vieraalta ja 25-vuoden takaiset tunnelmat ovat jääneet elämään määrittäen suhdettani kotikylän kuvioihin. Tänä kesänä vapauduin itse rakentamistani rajoista ja uskaltauduin kylän toiselle laidalle – mennyt mies on historiaa.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.