
Vuonna 2023 Suomessa koettiin kokonaishedelmällisyysluvun pohjakosketus. Myös ensimmäistä kertaa äidiksi tulleiden keski-ikä nousi 30,3 ikävuoteen ja isien kohdalla samainen luku nousi 32,2 ikävuoteen. Syntyvyyden laskusuunnasta johtuva keskustelu on aiheellista, mutta keinot, joilla tätä pulmaa on yritetty tähän mennessä ratkoa ovat olleet mielestäni vääriä.
Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch laati sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta väestöpoliittisen selvityksen, joka luovutettiin sosiaaliturvaministerille Sanni Grahn-Laasoselle tämän vuoden lokakuussa. Rotkirch ehdottaa alle 30-vuotiaana ensimmäisen lapsensa saaneille kannustinta, jonka suuruus olisi 10 000–30 000 euroa. Tällä summalla voitaisiin lyhentää esimerkiksi opintolainaa.
Henkilökohtaisesti itselleni ajatus rahallisesta kannustimesta lapsen saantiin kauhistuttaa. 10 000-30 000 euroa on erittäin iso rahasumma. Pelkään pahoin, että varmasti löytyisi ihmisiä, jotka vaikkapa taloudellisessa ahdingossa yrittäisivät lasta ihan vain keventääkseen velkataakkaansa. Lapsen saamisessa on iso vastuu, eikä kukaan voi etukäteen tietää millainen lapsi lopulta syntyy.
Pelkään pahoin, että varmasti löytyisi ihmisiä, jotka vaikkapa taloudellisessa ahdingossa yrittäisivät lasta ihan vain keventääkseen velkataakkaansa.
Kannustimen tasapuolisuus mietityttää myös. Onko kannustimen saajan sukupuolella väliä? Entä jos äiti tai isä on jo yli 30-vuotias, täytyykö molempien vanhempien siis olla alle 30-vuotiaita? Vaikuttaako kannustimen saamiseen, jos toisella vanhemmista on jo lapsia ennestään, mutta syntyvä lapsi on esimerkiksi isälle ensimmäinen?
Mielestäni tämä Rotkirchin ehdotus on vain huono laastari hallituksen tekemille sekä kaavailemille leikkauksille. Hallitus on tällä kaudellaan leikannut lapsiperheiden sekä heikoimmassa asemassa olevien lasten ja vanhempien sekä erityislapsiperheiden tukia. Nämä leikkaukset vaikuttavat suoraan huoltajien sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin. Leikkaukset heikentävät myös tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta.
Mitäpä jos kertaluontoisten hyvitysten ja kannustimien sijaan keskityttäisiinkin tukemaan lapsiperheitä kokonaisvaltaisesti. Uskon että suurin kannustin lasten hankinnalle tai edes harkitsemiselle olisi, että Suomi takaisi perheille tarpeeksi hyvän tuen, jota olisi saatavilla läpi koko lapsuusajan. Ei kukaan lapsi halua kuulla vanhemmaltaan ”sinut oli pakko tehdä taloudellisista syistä”.