Pajupilli soi komeasti Patajärven rannalla, missä Markku Asunta asuu itse suunnittelemassaan hirsitalossa. Kuva: Petteri Kivimäki
Lapsille oivaltavia puuleluja, ei elektroniikkaa! - Tekijämies Markku Asunta puhuu perinnelelujen puolesta
Muotoilija Markku Asunta tunnetaan puuleluperinteen puolestapuhujana. Häntä harmittaa, että monet perinteet, kuten pajupillin teko hiipuvat.TilaajalleJyväskylä
”Nalle ja Kalle” lukeutuu klassikkoleluihin. Lapset tapaavat kysyä, että kumpi on vahvempi, ja voivatko nämä lyödä toisiaan päähän? Kuva: Petteri KivimäkiMarkku Asunta tarkkailee pajukkoa harjaantuneilla silmillään. Nyt on tarkoitus tehdä pajupilli. ”Tuossa on sopivan suora ja sileä oksa. Kokeillaan tehdä siitä”, Asunta sanoo innoissaan ja leikkaa oksan irti.
Asunta on tehnyt pajupillejä vuosikymmeniä. Hänen käsissään syntyy soiva pilli muutamassa minuutissa. Parasta aikaa pajupillin tekemiseen on toukokuun puolivälistä keskikesään, jolloin pajun kuori irtoaa helposti.
Pajupillin tekeminen on ollut paitsi mukavaa ajanvietettä, myös isän, sedän tai vaarin puukkotaidonnäyte, miksei mummonkin. Vanha perinne on hiipumassa. Harvat nykypäivän vanhemmat tekevät enää pajupillejä lastensa kanssa.
Pajupillin tenho toimii yhä lapsiin, sen on Asunta huomannut opettaessaan pajupillin tekoa tapahtumissa. Lapset ihmettelevät, kuinka kummassa puukepistä voi irrota ääni.
”Tapahtumissa saattaa olla 20–30 lasta ja heille kaikille on tehtävä oma pajupilli. Viimeinenkin lapsi odottaa sitkeästi saavansa oman pillinsä ja lähtee sen jälkeen tyytyväisenä kotiinsa.”
Jyväskylän Tikkalan kylällä asuva Asunta, 82, sai taiteellisuuden ja luovuuden syntymälahjakseen. Hän syntyi taiteelliseen sukuun, äiti oli porvaristyttö Viipurista ja isä maatilan poika Petäjäveden Mehtäkulmalta. Molemmat vanhemmat olivat kuvaamataidon lehtoreita. He muuttivat töiden perässä Ouluun, missä Asunta asui 14-vuotiaaksi asti.
Vaarin luona Petäjävedellä käydessään Asunta ihasteli, kuinka isän kahdeksan veljeä värkkäsi kaikkea mahdollista. Koko suku vaikutti tekevältä ja luovalta.
Asunta toteaa, että luominen ja käsillä tekeminen on häneen sisäänrakennettuna.
”Olen miettinyt paljon, että miksi minun ei ole tarvinnut opetella mitään. Miksei kenenkään mestarin ole tarvinnut näyttää minulle, miten jokin asia tehdään. Se johtuu varmaankin siitä, että ymmärrän heti koko prosessin alusta loppuun. Se on aivoista kiinni”, Asunta miettii.
Hän on työskennellyt teollisena muotoilijana, läänintaiteilijana, keraamikkona ja opettajana.
Uljaat tunturipöllöveistokset on lasitettu ja poltettu kivitavaralämpötilassa 1250 asteessa. Kuva: Petteri KivimäkiTämä mestari on oman tiensä kulkija. Häntä ei erityisemmin kiinnostanut koulunkäynti. Taideteolliseen korkeakouluun hän kuitenkin pääsi ja suoritti teollisen muotoilun linjan ennätyslyhyessä ajassa.
”Opettajani Kaj Franck antoi lopputyönä tehtävän, jonka nimenä oli mekaaninen baletti. Valmistin kaksitahtisen höyrykoneen. Franck antoi huippupisteet ja uskon saaneeni sen ansiosta 5 000 markan stipendin. Se oli iso raha vuonna 1962.”
Samoihin aikoihin Asunta voitti Strömbergin järjestämän liesisuunnittelukilpailun. Samalla hän sai työtarjouksen Strömbergin Vaasan tehtaalta.
”Sain lentoliput Vaasaan. Kun nuori muotoilijanplanttu saapui Vaasan lentokentälle, kaiuttimista alkoi kuulua, että muotoilija Asunta, teitä odotetaan pääoven edessä. Siellä oli firman musta limusiini ja kuski. Olin menossa auton etuovesta sisään, mutta kuski ehti avata takaoven ja viittoili nousemaan kyytiin sieltä”, Asunta nauraa.
”Kyproksella eräs nappikaulainen upseeri selasi papereitani ja poimi minut taiteellisiin tehtäviin.”
Mies ei viihtynyt pitkään Pohjanmaalla. Veri veti ulkomaille. Hän lähti rauhanturvatehtäviin Kyprokselle. Lähtöpäätöstä vauhditti se, että Välimerellä pääsi harrastamaan urheilusukellusta.
”Kyproksella eräs nappikaulainen upseeri selasi papereitani ja poimi minut taiteellisiin tehtäviin. Tein pataljoonalehteä ja suunnittelin kaikkea mahdollista adresseista saunadiplomeihin. En ollut kahden vuoden aikana juuri lainkaan sotilaspalveluksessa.”
Kyproksen jälkeen Asunta meni töihin helsinkiläiseen mainostoimistoon suunnittelemaan tuotepakkauksia.
Asunnan verstaassa syntyy edelleen hienoja esineitä, vaikkei mies enää taidekäsityöllä elantoaan ansaitse. Kuksa valmistetaan koivun pahkasta, värjätään kuusenkävystä uutetulla värillä ja koristellaan poron koipiluulla. Kuva: Petteri KivimäkiVuonna 1973 Asunta valittiin Keski-Suomen läänintaitelijaksi. Muun muassa Keski-Suomen maakuntatunnuksena käytettävän metsolinnun nykyinen versio on Asunnan käsialaa.
Läänintaitelijana Asunta havahtui siihen, että puulelut ja niiden tekeminen täytyy dokumentoida jälkipolville.
Vuonna 1982 hän julkaisi Pajupillistä Pikisirkkaan -kirjan, johon on koottu 40 perinteistä leikkikalua teko-ohjeineen. Puuleluoppaasta tehtiin uudistettu versio vuonna 1999.
Pajupillistä Pikisirkkaan -kirjasta on muodostunut käsityöharrastajien keskuudessa alansa klassikko, painokset on myyty loppuun.
Asunta kaataa tuvan lattialle tuohikontillisen puuleluja. Joukossa on muiden muassa elämänkeinu, rekkiukko, kiipijäpoika sekä hulvaton Nalle ja Kalle -vasaralelu.
Asunta toteaa, että perinteiset puulelut liittyivät entisaikojen omavaraistalouteen, jossa kaikki mahdollinen tehtiin itse. Ne vetoavat edelleen lapsen mielikuvitukseen, koska ne on suunniteltu lasten tarpeisiin.
”Elektroniikkaan perustuvat nykylelut eivät avaudu lapsille mitenkään, mutta puuleluihin liittyy aina jokin oivallus. Potkuhousuikäinen lapsikin huomaa, että kun tikapuu-ukon laittaa ylös, se tippuu alaspäin. Lapsi kokee ahaa-elämyksen.”
Asunta julkaisi 40 vuotta sitten kirjan perinteisistä puuleluista. Muutama kirjaa varten tehty perinnelelu on vielä tallella. Kuva: Petteri KivimäkiVuosien varrella Asunta on pitänyt lukemattomia käsityökursseja Jyväskylän kansalaisopistossa. Hän harmittelee, että käsityötaitoja ja -perinteitä katoaa koko ajan. Hänen järjestämillään lelukursseilla kävi etupäässä iäkkäitä miehiä ja naisia, jotka halusivat tehdä lapsenlapsilleen jotain itse. Nuorempia kurssilaisia ei juuri ollut.
Silti: mikä ilo olisikaan tehdä lasten kanssa vaikkapa kaarnalaiva ja laskea se yhdessä vesille.
Asunta näyttää, miten pieni perinnepaatti syntyy. Viidessä minuutissa männynkaarnasta muotoutuu laiva, jossa on koivupuinen peräsin ja tuohinen purje.
”Terveisiä Honoluluun”, taiteilija huutaa, kun kaarnalaiva irtoaa rannasta ja katoaa Patajärven aalloille.
Asunnan nopeasti veistämä kaarnalaiva kelluu Patajärven aalloilla. Kuva: Petteri Kivimäki- Osaston luetuimmat
