Valtaosa suomalaisista näkee kirkon puettuna valkoisiin tekstiileihin – millaisia merkityksiä joulun liturgisiin väreihin kätkeytyy?

Kun suljet silmäsi ja ajattelet joulukirkkoa sisältä, mitä värejä näet?

Valtaosa suomalaisista näkee kirkkotilan puettuna valkoisiin väreihin, sillä silloin ihmisiä saapuu eniten kirkon penkille.

Vuonna 2019 kirkossa kävi jouluaattona vajaa 200 000 suomalaista. Joulukirkkoon meneminen on kuitenkin vähentynyt, sillä vielä vuonna 1999 joulukirkkoon saapui yli puoli miljoonaa suomalaista.

Valkoinen merkitsee puhtautta, autuutta, iloa ja kiitosta, mutta myös täydellisyyttä ja synnittömyyttä. Valkoinen väri on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli.

Sitä käytetään kirkossa suurten juhlien aikaan, kuten jouluna aatosta loppiaiseen saakka sekä muissakin kirkollisissa toimituksissa, kuten kasteessa ja konfirmaatiossa. Valkoinen väri on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli.

Valkosen rinnalla voidaan nähdä myös hopean ja kullan sävyjä.

Vain tapaninpäivänä kirkko on puettu punaiseen väriin, mikä merkitsee marttyyrien muistamista. Punainen kuvastaa Pyhää Henkeä, verta, tulta ja todistusta.

Punaisiin tekstiileihin kirkkotila puetaan tapaninpäivän lisäksi myös helluntaina, pyhäinpäivänä ja apostolien ja marttyyrien, kuten Stefanoksen ja Henrikin päivänä.

Tapaninpäivänä kirkkotekstiileissä käytetään punaista väriä, joka merkitsee marttyyrien muistamista.  Kuva: Rami Marjamäki

Violettia nähdään kirkossa toisena, kolmantena ja neljäntenä adventti sunnuntaina sekä paastonaikana ja hiljaisella viikolla. Violetti on vertauskuva katumukselle, odotukselle ja valmistautumiselle.

Erilaiset värit kirkossa kuvaavat kirkkovuoden sisältöjä ja niitä kutsutaan liturgisiksi väreiksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytetään viittä eri liturgista väriä.

Värit näkyvät kirkollisissa teksteissä. Niiden tarkoitus ei ole pelkästään koristaa kirkkotilaa vaan ne korostavat jumalanpalveluksen sisältöä ja virittävät ihmisten mielet siihen juhlaan, jota kirkossa vietetään. Parhaimmillaan kirkkotekstiilit voidaan kokea myös taiteellisena elämyksenä.

Liturgisia tekstiilejä ovat alttarivaate, saarnatuolin kirjaliina, lukupulpetin liina ja kalkkiliina, jonka päälle tulee viinimalja ja ehtoollisleipälautanen.

Kirkollisiin tekstiileihin kuuluvat myös alba eli papin asu, stola eli papin virkaa kuvastava suorakaidehuivi, messukasukka, jonka messua johtava liturgi pukee alban ja stolan päälle. Tekstiileihin kuuluu lisäksi kuorikaapu, joka on maahan asti ulottuva liturginen vaate juhlapyhien kirkollisissa toimituksissa.

Lähteet:

Jouko N. Martikainen ja Anniina Mikama: Kirkkovuosi ja sen pyhien tunnuskuvat (2019). Väyläkirjat.

Mika Lehtola, Airi Musto, Soile Rinno, Seppo Pelkonen, Jorma Taipale ja Antti Vanhanen: Pyhästä näkyväksi – Lappeen Marian kirkko: Sukupolvien perintö (2018). Otava.

Kirkon tutkimuskeskus