Kuhmossa rajavyöhykkeellä sijaitsevat Wildlife Safaris Finland -yrityksen piilokojut olivat vyötäröön asti ulottuvien lumikinosten saartamina lopputalvesta. Kuva: Jarno Mela
Lassi Rautiaisen isä oli sotaveteraani ja nukkui kivääri sängyn alla – itärajalla asuvat pelkäävät, mitä tapahtuu, kun lumet ja pakkanen ovat poissa
Kuhmossa mietitään, tuoko kevät tullessaan luvattomien rajanylittäjien vyöryn. Kaupungin varautumissuunnitelmaa ollaan päivittämässä, ja rajavyöhykkeellä toimiva yrittäjä on huomannut rajavalvonnan tiukentuneen.TilaajalleKuhmo
Valokuvaaja Lassi Rautiaisen yrityksen piilokojut sijaitsevat Kuhmossa rajavyöhykkeellä. Rajavartiolaitos ei tule puoltamaan yrityksen vuokrasopimuksen jatkamista alueella. Kuva: Jarno MelaKuhmossa Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä on hiljaista.
Metsäautotiellä näkyvät rinnakkain kahden moottorikelkan tuoreet jäljet. Rajavartijat ovat hetki sitten ajaneet vyöhykettä pitkin partiomatkallaan. Kuhmolla on raja-aluetta Venäjän kanssa noin 120 kilometriä, ja rajavyöhykkeen syvyys vaihtelee muutamasta sadasta metristä pariin kilometriin.
Wildlife Safaris Finland -yrityksen perustaja, valokuvaaja Lassi Rautiainen kävelee kohti suon laidalle pystytettyjä piilokojuja.
Petokuvaamisen sesonkiaikoina huhti–lokakuussa alueella vaeltelee kymmenittäin susia, karhuja ja ahmoja. Nyt niistä ei näy jälkeäkään. Niiden sijaan suolla näkyy osittain lumeen hautautunut porsaan ruho, jonka äärestä parvi korppeja pyrähtää lentoon.
Matkaa Venäjän puolelle on noin kaksi kilometriä. Lumikinokset yltävät vyötäröön saakka.
Olemme kaukana kaikesta. Jos jotain sattuisi, avun paikalle saamisessa kestäisi kauan.
”Kyllä täällä ihan rauhassa saisi kuolla”, Rautiainen toteaa.
Vajaan kahdeksan tuhannen asukkaan Kuhmossa kevät on saapumassa erilaisissa tunnelmissa kuin aiempina vuosina. On mahdollista, että lumien sulaminen tuo mukanaan luvattomien rajanylittäjien vyöryn Venäjältä.
Kuhmon kohdalla Suomen raja-alue sijaitsee enimmäkseen metsäisellä alueella kaukana pääteistä ja asutuksesta. Mutta on myös alueita, joilla raja kulkee hyvin lähellä asutusta. Yksi tällainen paikka on Vartius.
45 asukkaan Vartiuksen kylässä asuu muutama lapsiperhe, mutta enimmäkseen väki on varttuneempaa.
Vartiuksen raja-asema on ollut viime vuoden lopulla ennen näkemättömän tilanteen edessä. Venäjän tuottama välineellistetty maahantulo, jossa venäläiset ovat ohjanneet pakolaisia rajanylityspaikoille, on asettanut painetta Suomen Venäjän vastaisille raja-asemille.
Tällä tietoa raja-asemat pidetään suljettuina huhtikuun 14. päivään saakka. Ainoastaan Vainikkalan rajanylityspaikka on pysynyt auki rautatieliikenteelle.
Ennen korona-aikaa Vartiuksen raja-aseman läheisyydessä sijaitsi kahvila ja ruokakauppa, mutta nyt lähimmät palvelut ja kaupat löytyvät yli 50 kilometrin päästä Kuhmon keskustasta.
Vartiuksen raja-asema on ollut suljettuna viime vuoden marraskuun lopusta asti. Samoihin aikoihin Kuhmon kaupunki järjesti avoimen keskustelutilaisuuden kaupungintalolla, jossa muuttunutta turvallisuustilannetta käsiteltiin.
Samanlainen tilaisuus on kaupunginjohtaja Juhana Juntusen mukaan mahdollista järjestää uudestaan matalalla kynnyksellä, jos tilanne sitä vaatii.
”Yleinen puheenaihe on ollut, että lumien sulamisen jälkeen laittomia maahantulijoita mahdollisesti tulee maastorajojen kautta Kuhmon alueelle. Luottamus rajavartiolaitokseen on kuitenkin suuri. Yleinen turvallisuusilmapiiri on rauhallinen ja odottava”, Juntunen kertoo.
Kuhmon kaupungin aikaisemmassa varautumissuunnitelmassa laiton maahantulo ei ole ollut mukana. Nyt suunnitelmaa ollaan päivittämässä ja se ollaan siihen lisäämässä.
”Viime vuoden lopun kokemusten perusteella tulemme lisäämään suunnitelmaan ainakin valmiuden varata laittomille maahantulijoille eväspussit, ja tulemme järjestämään Rajavartiolaitoksen käyttöön lämpimän hallitilan”, Juntunen sanoo.
Rajavyöhykkeellä on useita erilaisia kylttejä. Kuva: Jarno MelaVartiuksen kyläyhdistyksen puheenjohtajan Terttu Kyllösen kotoa on linnuntietä Venäjän puolelle matkaa neljä kilometriä. Kylässä rajan läheisyyteen on totuttu, ja hankien sulamista ja pakolaisvyöryä metsien läpi ei Kyllösen mukaan pelätä. Rajavartiolaitoksen autot ovat tuttu näky kylätiellä. Kyllönen on kaupunginjohtaja Juntusen kanssa samoilla linjoilla; luotto rajavalvontaan on korkealla.
Tehostettu rajavalvonta ei Kyllösen mukaan ole muuttanut normaalia elämää.
Tosin puhelin- ja tietoliikenneyhteydet ovat heikentyneet entisestään.
”Täällä rajan läheisyydessä puhelinverkko on niin heikko, ettei se yltäisi Venäjän puolelle. Ukrainan sodan alettua on tuntunut, että se on vieläkin heikompi”, Kyllönen sanoo.
Vuonna 2019 Vartiuksessa raja ylitettiin 383 000 kertaa. Koronapandemia sulki kuitenkin rajan, ja turistien virta tyrehtyi eikä enää ehtinyt palautua entiselleen ennen Venäjän hyökkäyssodan alkamista ja rajan uudelleen sulkemista.
Kuhmon ystävyyskaupunki Kostamus sijaitsee sadan kilometrin päässä. Sieltä ja muualta Venäjältä saapuneet turistit ovat olleet merkittävässä asemassa Kuhmon liike-elämän kannalta.
Nyt ulkomaisia turisteja tulee Kuhmoon Kajaanin lentokentän kautta. Useista maista saavutaan esimerkiksi luontokuvaussafarille. Luontomatkailu on toiminut alueen vetovoimatekijänä Kuhmon laajan kulttuuritarjonnan lisäksi.
Valtion metsää Kuhmossa lähellä itärajaa. Kuva: Jarno MelaRajavyöhykkeellä, Vartiuksesta viitisenkymmentä kilometriä itärajaa etelään päin, valokuvaaja Lassi Rautiainen tarkkailee piilokojun tähystysikkunasta lumista suomaisemaa. Monesti palkittu valokuvaaja on viettänyt tällä paikalla vuosien aikana satoja tunteja.
Rautiaisen yrityksen piilokojut eivät sijaitse Venäjälle vievän tieyhteyden varrella, eikä hän pidä todennäköisenä, että juuri tältä kohdin kukaan pyrkisi luvatta rajan yli.
Kuhmon rajavyöhykkeellä sijaitsevat keltaraitaiset tolpat kertovat vyöhykkeen alkamisesta. Kuva: Jarno MelaRajakankaalla, kymmenen kilometriä etelämpänä tieyhteys on, ja siellä Rautiainen kohtasi vuosia sitten rajan luvatta ylittäneen venäläismiehen.
”Järjestin rajapartion paikalle suorittamaan kiinnioton. Toki luvattomat kulkijat – kuten tuo mies – kävelevät tien sivussa välttääkseen ilmitulon”, Rautiainen kertoo.
Rautiainen on järjestänyt valokuvaussafareita vuodesta 1991 alkaen. Yrityksen rajavyöhykkeellä käyttämästä alueesta on aikanaan tehty määräaikainen käyttöoikeussopimus Metsähallituksen kanssa.
Rajavyöhykkeellä sijaitsevat kieltokyltit on merkitty usealla eri kielellä. Kuva: Jarno MelaEnää Rajavartiolaitos ei tule puoltamaan uusien sopimusten tekemistä ravintohoukuttimia käyttävien yritysten kanssarajavyöhykkeelle. Tällä hetkellä vyöhykkeellä toimivat kaksi luontokuvausyritystä joutuvat poistumaan alueelta vuoden 2025 loppuun mennessä.
Metsähallitus on osoittanut Rautiaisen yritykselle uuden paikan, joka rajoittuu vyöhykkeeseen. Muuton on tarkoitus tapahtua marraskuussa 2025.
Luontokuvaaja Lassi Rautiainen piilokojussa Kuhmon rajavyöhykkeellä. Kuva: Jarno MelaRautiaisen mukaan rajavartioston asenne rajavyöhykkeellä toimiviin yrittäjiin muuttui heti Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan.
”Kaikki, mitä ei ole pakko järjestää vyöhykkeellä, halutaan siirtää sieltä pois”, Rautiainen sanoo.
”Asiakkaitamme liikkuu tässä parin kilometrin päässä rajasta, ja jos siellä on valvontakameroita ja hälytyslaitteita ja ne laukeavat tämän takia, siitä tulee turhaa työtä rajavalvonnan kannalta”, Rautiainen toteaa.
Suomen ja Venäjän välisen rajavyöhykkeen syvyys vaihtelee muutamasta sadasta metristä pariin kilometriin. Kuva: Jarno MelaRajavartiolaitoksen viestintäyksikön päällikkö, komentaja Kimmo Ahvonen ei voi turvallisuussyistä kommentoida, minkälaisena luvattoman rajanylityksen kohteena Rajavartiolaitos näkee Kuhmon rajaseudun. Hänen mukaansa yritysten poistaminen rajavyöhykkeeltä ei kuitenkaan liity suoraan itärajaan kohdistuneeseen maahantuloon tai Ukrainan tapahtumiin.
”Yrittäjien asia toki liittyy yleisellä tasolla rajaturvallisuuden ylläpitämiseen, mutta ei suoraan viime syksynä itärajalla paisuneeseen ilmiöön”, Ahvonen sanoo.
Pitkään jatkuneesta suhteellisen sopuisasta yhteiselosta huolimatta itänaapurin läheisyys ja sotien muistot ovat eläneet vahvoina sodanjälkeisessä sukupolvessa.
Itäraja sijaitsi Suomussalmella kasvaneen Rautiaisen lapsuudenkodista kymmenen kilometrin päässä.
Suurpetoja, sutta tai karhua, luontokuvaaja ei ole koskaan osannut pelätä.
”Kohtaamani sudet eivät ikinä ole käyttäytyneet aggressiivisesti. Ne ovat uteliaita, eivät hyökkääviä.”
Itänaapuri sen sijaan pelottaa.
”Isäni oli sotaveteraani, ja sodan jälkeen hän nukkui kivääri sänkynsä alla. Minulle hän sanoi kyttäävänsä ikkunasta teeriä, mutta kyse oli kuitenkin itänaapurin pelosta. Sellaisessa ilmapiirissä minä olen kasvanut. Nyt pelot lisääntyvät, ja kohta ollaan samanlaisessa tilanteessa: ei tiedetä mitä tapahtuu”, Rautiainen sanoo.
Kyltti kertoo Wildlife Safaris Finland -yrityksen rajavyöhykkeellä sijaitsevien piilokojujen yhteydessä tapahtuvasta ympärivuotisesta ravintohoukuttimien käytöstä. Kuva: Jarno Mela”Isäni oli sotaveteraani, ja sodan jälkeen hän nukkui kivääri sänkynsä alla.” Lassi Rautiainen
Nuorempana Rautiainen ajatteli, että hän ei ikinä lähtisi Venäjälle. Sattuma puuttui peliin kuitenkin vuonna 1997.
Rautiainen sai tarjouspyynnön Metsähallitukselta, joka etsi Venäjälle EU-projektiin valokuvaajaa yhdessä Kuusamon, Oulangan ja Paanajärven kansallispuistojen kanssa.
”Laitoin tarjouspyyntöön niin kalliin hinnan ja itsekseni naureskelin, että minua eivät ainakaan valitse eikä sitten tarvitse Venäjälle lähteä.”
Ei aikaakaan kun Metsähallituksesta soitettiin ja onniteltiin.
Rautiainen tuli valituksi.
Tehtävänä oli dokumentoida kahden vuoden ajan Venäjän Paanajärven kansallispuiston maisemia ja merkittäviä luontokohteita.
Alkujärkytyksestä toivuttuaan Rautiainen tarttui tehtävään. Hän sai käsiinsä desanttien ajoilta Puolustuvoimien 1940-luvun kartat, joiden avulla hän suunnisti kansallispuistossa. Kahden vuoden aikana kuvausmatkoja kertyi yksitoista.
Sittemmin Venäjä tuli Rautiaiselle tutuksi ja hän on ollut järjestämässä kulttuuri- ja perinnematkoja Venäjän Karjalaan. Valokuvausluentoja ja näyttelyitä hänellä on ollut vuosien aikana Moskovassa ja Pietarissa.
Paljon venäläisiä asiakkaitakin on yrityksen Kuhmon-piilokojuissa vuosien aikana vieraillut. Viime vuonna tosin enää vain kaksi, sillä Pietarista ei päässyt rajan yli.
”Tämä sotatilanne Ukrainassa on niin järkyttävä, että enää en venäläisiä haluaisi asiakkaiksi ottaa”, Rautiainen sanoo.
Venäläisturistien saapuminen tulevaisuudessa Suomeen näyttää tällä hetkellä olevan hyvin kaukainen ajatus. Toistaiseksi Kuhmossa itärajan ylittävät vain villieläimet.
Tosin niidenkin kulku käy paikoittain vaikeaksi, sillä Rajavartiolaitos on aloittamassa kuluvan vuoden aikana esteaidan rakentamisen itärajalle.
Koko rajan pituudelta aitaa ei ole tarkoitus rakentaa.
Jo nyt aidasta on rakennettu pilotointikokonaisuudet Imatran Pelkolaan (kolme kilometriä) ja Itä-Lapin Sallaan (neljä kilometriä).
Raja-aidan rakentamishankkeeseen osoitetulla 380 miljoonalla eurolla esteaitaa saadaan rakennettua yhteensä 200 kilometriä. Rakentaminen tehdään kolmessa vaiheessa, ja kaiken tulisi olla valmista vuoden 2026 aikana.
Mahdollisesta lisärakentamistarpeesta ei ole päätöksiä, ja sitä tarkastellaan tarvittaessa vallitsevan rajaturvallisuustilanteen perusteella.
Rakentamisen ensimmäisessä vaiheessa aitaa nousee 68 kilometriä raja-asemien läheisyyteen.
Kuhmon alueelle tästä tulee kolmen kilometrin pätkä Vartiuksen raja-aseman ympäristöön. Siellä puuston poisto aloitetaan kesän aikana ja rakentaminen käynnistyy tämän vuoden lopulla.
Ensi vuonna vuorossa ovat lähes vastaavat kohdealueet Rajakankaalla ja Karikankaalla, Rajavartiolaitoksesta kerrotaan.
Valokuvaaja Lassi Rautiainen on palkittu luontokuvistaan niin Suomessa kuin ulkomailla. Luontokuvausyrittäjänä hän aloitti vuonna 1991. Kuva: Jarno Mela- Osaston luetuimmat
