Retkiluistelija kävi jään reunalla – katso vaikuttava kuva

Kun seisoo siinä, missä jää loppuu ja avovesi alkaa, saattaa hirvittää. Harjavaltalaista Jouni Mäkelää, 49, ei hirvitä. Hän tietää, mitä tekee.

Kun Mäkelä oli maaliskuun alussa vetäjänä Suomen retkiluistelijoiden järjestämällä aloittelijoiden retkellä Porin edustalla, tarkoitus oli esitellä erilaisia tilanteita jäällä. Yksi erikoisuus on jäätymis­alueen reuna.

Mäkelä seisoi teräsjäällä, jonka paksuus oli 15 senttimetriä. Vieressä oli sula meri.

”Jää on usein paksua jäätymis­alueen reunalla”, Mäkelä kertoo.

Hän korostaa, että jäätä on mitattava tarkasti, kun lähestyy sen reunaa. Retkiluistelijoilla on mukanaan jääsauvat, joilla jäätä hakataan. Hakatusta reiästä lasketaan mittari, jolla mitataan jään paksuus.

Kun luistellaan pitkiä matkoja, ei jäätä pysähdytä mittaamaan koko ajan. Jään muutokset ja mittaustarve aistitaan silmin ja korvin.

”Kun luistelee jäällä, jää laulaa. Äänen taajuudesta pystyy päättelemään, kun jää heikkenee”, Mäkelä sanoo.

Muiden luistelijoiden aiheut­tamasta äänestä kuulee, kun jää alkaa heiketä. Ääni muuttuu silloin korkeammaksi, Mäkelä kertoo.

Jos jään päällä ei ole lumipeitettä, kokenut kulkija näkee, missä kohtaa jään paksuus muuttuu.

Varusteiden pitää olla kunnossa, kun jäälle lähdetään. Suomen retkiluistelijoiden retkille osallistuvilta vaaditaan naskalit, heittoköysi, jääsauva ja reppu, joka on pakattu vesitiiviisti. Reppu kelluttaa luistelijaa vedessä ja pitää vaihtovaatteet kuivina.

Lisäksi on hyvä olla kypärä ja polvisuojat, Mäkelä sanoo. Retken vetäjänä hän pitää mukanaan myös ensiapuvälineitä, varaluistinta, hypotermiapeitettä, työkaluja luistinten korjaukseen, gps-paikanninta, kompassia, karttaa ja kameraa.

Kun jäälle lähdetään, on oltava käsitys jäätilanteesta ja suunnitelma retkestä. Ryhmäretkille laaditaan myös evakuointisuunnitelma.

Entä jos lähtee luistelu­retkelle yksin?

”Sitä ei suositella.”

Jäätilanne on nyt merellä parempi kuin edellisenä neljänä talvena, Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Patrick ­Eriksson sanoo. ”Jäätä on ainakin Etelä-Suomen rannikolla huomattavasti laajemmalla.”

Saaristoalueet ovat käytännössä kiintojään peitossa. Jää on muodostunut monin paikoin ilman lumipeitettä, ja muodostunut jää on kestävää teräsjäätä.

”Alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta.”

”Ulkomerellä ja avomeren reunamilla pitää olla hyvin tarkkana, sillä jää saattaa lohjeta. Semmoinen kohta, joka näyttää tänään olevan kiintojäätä, voi huomenna ajelehtia”, Eriksson huomauttaa.

Vaikka kuluva lämmin jakso ei heikennä jäätä kuin aivan ohuimmista kohdista, on Erikssonin mukaan muistettava, että sen jälkeen ollaan jo maaliskuun loppupuolella.

”Auringon säteily alkaa haurastuttaa jäätä, vaikka olisikin pakkasia.”