Kirja-arvio: Alkoholin turruttamat rikostutkijat väsyttävät – Miksi dekkareissa niin harvoin nähdään omaa elämäänsä edes tyydyttävästi hallitsevia poliiseja?

On tapahtunut rikos, jonka kammottavuus vavisuttaa koko Ruotsia. Vain yhdeksän kuukauden ikäinen Beatrice-vauva vaunuineen on kadonnut oltuaan päiväunilla kotipihalla. Johtolankoja ei löydy, ja jokainen kuluva tunti tekee vauvan löytymisestä elossa epätodennäköisempää.

Tapausta tutkii Charlie Lager, jonka pään sisällä mylläävät alibien ja motiivien lisäksi hänen oman elämänsä kauhut. Ehtiikö hän ratkaista tapauksen ajoissa vai ajavatko oman elämän solmut rikostutkijan lopullisesti umpikujaan?

Lina Bengtsdotterin Beatrice jatkaa rikostutkija Lagerista kertovaa sarjaa, mutta romaanin kyytiin voi hypätä, vaikka aiemmat osat eivät olisi tuttuja. Muutamat viittaukset sarjan aiempiin osiin saattavat tuntua irrallisilta, mutta kokonaiskuvassa se ei juuri haittaa.

Vaikka kirja käsittelee sanomattoman kylmää rikosta, ei Bengtsdotter saa välitettyä vanhempien kauhua lukijalle. Rikostutkinta lainehtii eteenpäin, mutta sisuksissa tuntuva jännitys jää puuttumaan.

Hieman väsyneeltä tuntuu myös alkoholin suomaan unohdukseen tuudittautuva rikostutkija. Miksi dekkareissa niin harvoin nähdään omaa elämäänsä edes tyydyttävästi hallitsevia poliiseja?

Beatrice on keskinkertainen dekkari, jonka lukee ajankuluksi, mutta josta ei jälkikäteen ole sen suurempaa puhuttavaa.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.