Kirkon avioliittokäsityksen muuttaminen voi karkottaa aktiiveja maalaisseurakunnista, uskoo lestadiolaisen Rauhan Sana-yhdistyksen Jukka Paananen

Konservatiiviset herätysliikkeet käyvät parhaillaan sisäistä keskustelua siitä, mikä on niiden tulevaisuus Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Herätysliikkeet kokevat, että ne ovat joutuneet kirkossa aikaisempaa ahtaammalle muun muassa sen vuoksi, että haluavat pitää kiinni kirkon perinteisestä avioliittokäsityksestä.

Maaliskuun 3. päivänä 20 herätysliikejohtajaa julkaisivat kannanoton raamatullisen avioliittokäsityksen puolesta. Siinä vedotaan kirkolliskokoukseen hylkäämään piispainkokouksen aloitteen kahdesta eri avioliittokäsityksestä kirkossa.

Piispainkokouksen ehdotusta käsitellään toukokuussa kirkolliskokouksessa.

Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Soili Haverinen on yksi kannanoton allekirjoittajista. Hänen mukaansa käsitys siitä, että herätysliikkeet eroaisivat Suomen evankelis-luterilaista kirkosta avioliittokeskustelun vuoksi, on harhaanjohtava.

”Herätysliikkeet eivät ole kirkon jäseniä, joten ne eivät myöskään voi erota kirkosta. Kukin yksilö punnitsee itse jäsenyytensä. Papit ja diakonit harkitsevat, miten toimivat itse virkansa suhteen”, kertoo Haverinen.

STI on teologista opetus- ja tutkimustyötä harjoittava organisaatio ja sen jäseniin kuuluu useita herätysliikejärjestöjä.

Monelle herätysliikkeen toimijalle ja aktiiville kirkkoon kuuluminen on tärkeää. Siksi eroaminen ei ole heille välttämättä ensisijainen ratkaisu, mikäli kirkolliskokous hyväksyisi samaa sukupuolta olevien vihkimisen virallisesti kirkossa.

Soili Haverisen mukaan avioliittokeskustelu hajottaa enemmän kirkkoa kuin yhdistää.  Kuva: Kari Salonen

Lestadiolaisen Rauhan Sana -yhdistyksen lähetysjohtaja Jukka Paananen uskoo, että herätysliikkeiden tekemä vapaaehtoistyö maaseudun paikallisseurakunnissa voi vähentyä, mikäli kirkko muuttaisi avioliittokäsitystään.

Herätysliikkeiden jäsenet ovat perinteisesti tehneet aktiivista työtä evankelis-luterilaisissa seurakunnissa.

Paananen vastustaa sateenkaariparien vihkimistä kirkossa, sillä hän näkee sen olevan Raamatun sanan vastaista.

”Järjestö ja ihmiset tekevät seurakunnan perustyötä. Kuljen esimerkiksi itse pitämässä seurakunnan hartauksia palvelutaloissa, moni antaa aikaansa myös lähetys- ja diakoniatyöhön. Mutta kuinka moni haluaa antaa aikaansa sellaiseen työhön, jossa hengellisesti vedetään matto jalkojen alta”, kokkolalainen Paananen pohtii.

Paanasen mielestä kirkko sahaa omaan oksaansa, jos se karkottaa aktiivisimmat toimijat pois omalla toiminnallaan.

Jukka Paanasen mukaan kirkon tilanne on lähentänyt lestadiolaisuuden eri haaroja. Hän ei usko, että lestadiolaiset yhdistyisivät silti suureksi organisaatioksi. Kuva: Kari Salonen

Useat tutkijat arvioivat, että avioliittokiista ajaisi osan konservatiivista herätysliikkeistä yhdistymään Lähetyshiippakunnan kanssa.

Se on vuonna 2013 perustettu luterilainen kirkko, joka toimii itsenäisesti Luther-säätiön ollessa muun muassa taloudellisena tukiorganisaationa.

Lähetyshiippakunnalla on 45 seurakuntaa Utsjoelta Helsinkiin, erityisesti Varsinais-Suomessa, Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Jäseniä sillä on hieman yli 2 600.

”Yhteistyö kansankirkon sisällä käy mahdottomaksi, koska teologiset erimielisyydet kasvavat niin suureksi. Tämä on johtamassa herätysliikeväkeä ulos kansankirkosta”, kommentoi Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola.

Pohjolan mukaan tällä hetkellä useita perinteisen avioliittokäsityksen kannattajia on liittymässä heidän luterilaiseen kirkkoonsa.

Juhana Pohjola näkee mahdollisena, että mikäli sateenkaaripareja aletaan vihkiä kirkossa, voi syntyä lisää uusia kirkollisia messuyhteisöjä.

Tämä voisi koskea esimerkiksi Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistystä (SLEY), Svenska Lutherska Evangeliföreningeniä (SLEF), Suomen Raamattuopiston Säätiötä ja Kansanlähetystä.

”Kaikki lähtee hengellisen kodin tarpeesta, rakenteelliset asiat tulevat sen jälkeen. Tietysti siihen kuuluu myös rahat ja hallinto, jotka mahdollistavat toiminnan”, Pohjola sanoo.

Juttua varten on haastateltu myös tutkija Kati Tervo-Niemelää Itä-Suomen yliopistosta.