Hirsiyrittäjä Tapio Vääräsmäen halli on parin kilometrin päässä myllytyömaasta. Ala vaatii työkentäksi koko Suomen. Kuva: Petteri KivimäkiViitasaariVideo: Tapio rakensi tuulimyllyn hirrestä 1800-luvun vinkeillä – piirustuksia ei ollut, joten hän joutui turvautumaan omaan järkeen
Viitasaarelle rakennettu uusi tuulimylly on aikamoinen kulttuuriteko. Rakentaminen kesti vain neljä kuukautta.Siivet pyörivät kauniisti kirkasta taivasta vasten, toisiaan vasten hankautuvat kivet ravisuttavat koko rakennusta. Tarvittaessa mylly kääntyy akselinsa ympäri suotuisan tuulen perässä.
Kyllä, se näyttää varsin toimivalta tuulimyllyltä, joka varmasti jauhaa viljan siinä missä muinaiset edeltäjänsäkin.
Aivan varmasti juuri tämän tuulimyllyn jauhamiskykyä ei tosin tiedetä, sillä se on vasta veistetty, suorastaan uutuuttaan kiiltävä, vanhan perinteen mukaan tehty viljaa jauhava tuulimylly. Kaikki puuosat on tehty käsityönä ja vanhojen mallien mukaan.
MT:n vierailupäivänä myllyä ei vielä ole testattu tositoimissa. Siipiä pyöritetään käsivoimin, jotta kaikki hienoudet saadaan esiteltyä. Ja hieno se onkin, suoranainen perinteisen puutyön mestariteos.
Katso vaikka videolta:
Mylly on Viitasaaren kotiseutumuseon alueella, jonne on siirretty vanhoja rakennuksia. Vieressä on savottakämppä, savupirtti ja 1600-luvun riihi.
Aiemmin vieressä oli vanha tuulimylly, joskus 1980-luvulla lähiseudulta, Naistenjärven rannasta siirretty. Siitä oli otettu talteen vanha lyhtyratas ja siinä oli vuosiluku, 1887.
Paikallinen koijari kuitenkin poltti sen. Tuhopolttaja jäi kiinni ja vakuutusyhtiö korvasi vahingon. Palaneen tilalle päätettiin rakentaa uusi tuulimylly.
Pohjoistuulella mylly pyörii, mutta tuulen pitää olla navakka. Kuva: Petteri KivimäkiPuuseppä ja hirsiyrittäjä Tapio Vääräsmäki tutkaili hetken Viitasaaren tarjouspyyntöä ja tuumi, että kyllä se onnistuu. Työmaakin oli parin kilometrin päästä verstaalta. Tarjous piti jättää kesäkuun 20. päivä mennessä ja heinäkuussa selvisi kenelle urkko menee.
”Minulla oli halvin tarjous, mutta työn piti olla vakuutusyhtiön vaatimuksesta valmis marraskuussa.”
Vanhasta myllystä oli kuvia, joista katsoa mallia. Mutta ei yhtään sisältä.
Rakentamisen aikataulu oli hyvin tiukka. Varsinkin, kun piirustuksia ei ollut.
”Kävin useissa tuulimyllyissä tutustumassa mekanismiin ja miten se toimii. Vanhasta myllystä oli kuvia ulkoa, mutta sisältä ei yhtään. Kaupunginarkkitehti piirsi ja minä sovelsin niitä piirustuksia”, Vääräsmäki kertoo suunnittelusta.
Malli siis oli selvillä, mutta kaiken tarkoitus ei heti auennut.
”Paljon sain miettiä, että miksi mitäkin on tehty näin. Yhden kirjasen 1800-luvulta löysin, jossa oli ohjeita tuulimyllyn tekijöille. Siellä oli semmoisia pikkujuttuja.”
Lopulta Vääräsmäki ei pitänyt projektia vaikeana, ennemmin mielenkiintoisena.
”Minulla on aina ollut näihin vanhoihin juttuihin mielenkiintoa. Ja tieto siitä, että pystyn kyllä tekemään puusta melkein mitä vain. Laskelma piti hyvin paikkaansa eikä tullut yllätyksiä.”
Mekaniikka ei lopulta ole kovin monimutkainen. Voima vain pitää saada välittymään oikein, jotta raskaat kivet jaksavat pyöriä.
Siispä tässä nyt tutkitaan mäen laelle hirrestä rakennettua, täysin uutta ja jyviä jauhavaa tuulimyllyä.
Jauhamisen hankaluus liittyy paikkaan, sillä museon tai myllyn sijaintia ei ole päätetty tuuliolojen mukaan. Eikä tähän oikein tuuli osu.
Pohjoispuolinen tuuli nousee kyllä rinnettä pitkin, mutta jatkaa reunan yli puita myöten ja puhaltaa jossain myllyn siipien yläpuolella.
MT:n vierailupäivänä piti tuulla, mutta vaisuksi jäi. Seuraavana päivänä oli tarkoitus järjestää jauhamisnäytös, mutta sekään ei onnistunut.
Toki myllyn käyttöä ja toimintaa vasta opetellaan. Ehkä sopivat tuuliolot vielä löytyvät.
”Hailuotoon on 2000-luvulla rakennettu toinen.” Tapio Vääräsmäki
Yllättäen tuulimyllytyömaan työkieli oli englanti. Siihen on syynä Freedom Williams, joka työskenteli Vääräsmäen apuna.
Freedom, vapaus?
”Kyllä, äitini oli hippi”, Williams vastaa kysymättä.
Williams on Australian kautta Viitasaarelle päätynyt britti, joka on alkuperäiseltä ammatiltaan kokki.
”Pidin erityisesti yksityiskohtien tekemisestä”, hän kertoo työstä.
Yksityiskohtia myllyssä tosiaan riittää, sillä esimerkiksi jauhon karkeutta voidaan säätää kiiloilla, jotka nostavat tai laskevat myllynkiviä.
Kivien yläpuolella on myllyn tekniikan sydän: siipiakseliin kiinnitetty iso hammaspyörä ja kivissä kiinni oleva lyhtyratas.
Tässä on myllyn mekaniikan sydän. Hammaspyörän hampaat on kiinnitetty kiiloin ja ne voidaan vaihtaa. Rakenteessa on käytetty kiiloja muutenkin monessa paikassa. Kuva: Petteri Kivimäki”Se on koivua. Kun hammaspyörä pyörii yhden kierroksen, lyhtyratas pyörii 3,6 kierrosta. Kun ratas on kulunut, se voidaan kääntää toisinpäin.”
Monet osat myllyssä ovat hyvin loogisia kun niitä vähän miettii. Esimerkiksi laatikko, josta jauhettava vilja valuu kivien väliin, on kiinni hakasilla seinässä. Syynä on se, että laatikko pääsee heilumaan myllyn mukana.
”Täällä vähän kaikki heiluu. Sen takia jauhotkin pääsevät valumaan kivien välistä säkkiin”, Vääräsmäki kertoo kivien äärellä, jotka ovat muuten uudet. Katso tästä videosta, miten mylly toimii:
Tämä on yksinkertainen malli, keskisuomalainen. Pohjalaisessa voi olla kahdet kivet ja eri välityksiä. Niissä voi olla siivissä säätöosia, joilla ilman kulkua voi hallita.
Yhtä kohtaa vanhoissa myllyissä Vääräsmäki mietti pitkään. Siipiakselissa on mekanismi akselin kulman säädölle.
Lopulta hän keksi syyn.
”Sen on oltava sitä varten, että vesi ei valu akselia pitkin sisälle, kun myllyä ei käytetä.”
Ja kun jauhettaessa akselin perä lasketaan alas, etupäässä kitka kevenee.
”Mitään muuta syytä en sille keksinyt.”
Kun myllyä ei käytetä, siivet lukitaan kettingillä.
”Joku sanoi, että laakerit lämpenevät niin paljon, että se palaa, jos se pyörii omia aikojaan.”
Puut ovat pääasiassa Viitasaarelta, osa hirsistä on vanhaa tiheäsyistä Iitistä.
”Hyvän puun pitäisi olla yli 120-vuotiasta. Mieluummin 120–150-vuotias puu, se ei sitten painukaan enää. Tällainen mökki jos tehdään höttöpuusta, niin se tulee 20 senttiä alaspäin.”
Napa-akselista näkee, että mylly on vajaassa vuodessa painunut noin pari senttiä.
Myllyä voidaan kääntää tuulen suuntaan päin. Keskellä on pystyssä napa-akselin jonka ympärille mylly on rakennettu. Takana on pitkä vipuhirsi, joka helpottaa kääntämistä. Kuva: Petteri KivimäkiToimivan tuulimyllyn rakentaminen on aikamoinen kulttuuriteko. Vääräsmäen mukaan 2000-luvulla on Hailuotoon rakennettu toinenkin.
Ennen niitä oli Viitasaarellakin varmaan kymmeniä.
Vanhoja rakentajia ei enää ole elossa, mutta myllyjä, joista ottaa mallia, sentään jonkin verran. Suurin osa niistä on kuitenkin jo toistasataa vuotta vanhoja.
Viitasaarella on nyt siis ainakin yksi mylly, josta voi tulla ottamaan mallia toivottavasti ainakin seuraavan sadan vuoden ajan. Ja todistetusti pystyvä rakentaja.
”Pitää lisätä tuonne palveluihin, että nyt myös tuulimyllyjä rakennetaan. Mielellään näitä tekisi useammankin”, Vääräsmäki tuumaa.
Williams nyökyttelee vieressä samanmielisenä.
”Vai tarvitseekohan joku vesimyllyä”, hän miettii.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
