Kirja-arvio: Hirvihyppy pelastaa lasten seikkailupuiston ahdingolta, johon Ankkatunneli sitä vei
Matematiikalla ja logiikalla voi päästä monesta pinteestä. Tosin välillä tarvitaan toimintaa.
Kirja: Antti Tuomainen, Hirvikaava, 303 sivua, vuosi 2021, Otava. Kuva: Jonne Räsänen/ Otava, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaAntti Tuomaisen Hirvikaava -kirjan kannessa on niin paljon ylisanoja, että odotukset nousevat korkealle.
”Euroopan hauskin kirjoittaja.” "Tuomainen on 2000-luvun ilmiömäinen tähti."
Ensimmäisen arvion tekijäksi on kirjattu arvostettu The Times -lehti ja jälkimmäisen Aamulehti.
Vertailussa Tuomaisen aikaisempiin kirjoihin Hirvikaava ei kuitenkaan ihan pärjää. Ehkä kirjojen kaava paistaa alta tai ilmaisu on paria aikaisempaa kirjaa vähemmän äkkiväärää.
Tarina on melko dekkaria verrattuna esimerkiksi Mies joka kuoli -teokseen. Siinä mustan huumorin erikoismiehenä tunnettu Tuomainen tosiaan oli mustan huumorin asialla.
Ansioton Hirvikaava ei huumorin saralla ole. Päinvastoin, suorastaan kannattaa lukea, millainen on saavuttamaton Hirvihyppy-laite, jonka mukana lasten seikkailupuisto SunMunFun nousee tai kaatuu.
Huumorin lisäksi muista teemoista olisi mukava lukea hieman enemmänkin. Esimerkiksi päähenkilön vakuutusmatemaatikko Henri Koskisen lähestymistapa maailmaan on hyvin kiinnostava.
Hänen kaltaisiaan lienee oikeastikin ja ongelmien käsittely matematiikan avulla voi avata aivan uusia ajatuksia. Kirjassa Koskinen joutui turvautumaan yllättävän usein toimintaan, josta hänen ei ennakkokäsityksen perusteella uskonut selviytyvän.
Koskinen oli ehkä hieman liian valmis toimintaan ja se vähensi hänen mielenkiintoisuuttaan. Toisaalta Koskinen on henkilö myös Tuomaisen aiemmassa kirjassa Jäniskerroin. Ehkä se kannattaa lukea ennen Hirvikaavaa. Ehkä siellä tätä persoonakysymystä on jo avattu.
Taattua Tuomaista, voisi olla osuva arvio Hirvikaavasta. Kevyttä ja helppoa lukemista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
