Lasten satukeittokirjan kirjoittanut Satu Koivisto arvelee, että teos on ensimmäinen lajiaan Suomessa. Satukeittokirjassa yhdistyy tarina ja samanaiheiset reseptit. Kuva: Sanne Katainen
Maitotilalta ponnistanut ruokavaikuttaja loihtii papuliemestäkin marenkeja: ”Haluaisin, ettei ruuanlaitto olisi sellaista stressiä”
Eteläsavolaisella maitotilalla varttunut Satu Koivisto on kokiksi opiskellut kahden lapsen äiti, joka järjestää kauniit lapsen synttärit pienellä vaivalla.
”Synttärit ovat hyvin tärkeät lapselle. On tärkeää suunnitella synttärit lapsen ehdoilla”, sanoo ruokavaikuttaja Satu Koivisto. Kuva: Sanne KatainenKun Satu Koivisto järjesti esikoistyttärelleen ensimmäisiä kaverisynttäreitä, eräs työkaveri antoi neuvon.
”Kakkua ei kannata ainakaan tehdä, koska sitä ei syö kukaan”, Koivisto muistelee neuvoa.
Silloin yhden lapsen äitiä, nykyisin kahden, kummastutti, koska maitotilalla kasvaneena hän oli kasvanut kermakakun sekä vaaleiden ja tummien leipien makuun.
Työkaverin neuvo osoittautui juhla toisensa jälkeen vääräksi. Kakusta muodostui kekkereillä hitti.
”Kerran tein jäätelökimpaleista pikakakun, jonka koristelin karkeilla, marjoilla ja marengeilla. Lapsen kaverit kuitenkin kyselivät heti kakun perään”, Koivisto sanoo.
Siitä lähtien pöytään on nostettu usein suklaakakku tai britakakkua. Kaikki lähtee lasten toiveista.
Juhlien odotetuimmasta tarjottavasta Koivisto pyrkii tekemään sellaisen, että se sopii myös erikoisruokavaliota noudattaville, kuten gluteenittomille tai pähkinäallergisille.
Hänestä on tärkeää, että kaikki voisivat syödä samaa kakkua eikä tarvitse tehdä useampaa sorttia.
”Kerran tein jäätelökimpaleista pikakakun, jonka koristelin karkeilla, marjoilla ja marengeilla. Lapsen kaverit kuitenkin kyselivät heti kakun perään.”
Ruokatoimittajan vinkit lapsen synttäreille
Kuuntele lapsen toiveita.
Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä lyhyempi kesto riittää synttäreille. 1,5 tuntia on sopiva aika pienen juhlille.
Tarjoa ensin suolasta purtavaa ja vasta sen jälkeen kakkua.
Harkitse lapsen kanssa, voisivatko lahjat olla käytettyjä.
Mieti jokin pieni ohjelmanumero, sillä se lisää yhteisöllisyyttä. Ohjelma voi olla aarteen etsintä, aasinhännän kiinnitys tai pakohuonepeli.
Koivistolta on ilmestynyt helmikuussa satukeittokirjasarjan avausosa, jossa on sekä lasten satu että tarinaan liittyviä reseptejä.
Ohjeet satukeittokirjasta löytyvät niin kakkuun, minirieskapizzoihin kuin mansikkajuomiin, jotka on kaadettu nätteihin laseihin.
”Kirjan rieskapizzoissa on juustoa, mutta sen voi hyvin jättää pois, koska kaikki lapset eivät pidä kokemukseni mukaan juustosta”, hän neuvoo.
Kettulan kahvila – Pelli-pupun syntymäpäivä -kirjassa esitellään reseptien lisäksi koristeluvinkkejä synttäreille.
Idea teokseen tuli kirjailija Meri Savoselta, joka ehdotti tehdä yhdessä lastenkirjan, joka yhdistää sadun ja reseptit.
“Joistakin lastenkirjasarjoista on tehty erillisiä keittokirjoja, mutta en ole itse nähnyt kirjaa, jossa olisi sekä satu että sadussa mainittujen leivonnaisten reseptit”, Koivisto sanoo.
”Kirjaa voi siis käyttää kahdella tapaa: sitä voi lukea iltasaduksi, mutta sen avulla pääsee myös leipomaan.”
Kauneus ja harmonia näkyvät satukeittokirjassa ja niitä kirjailija myös itse rakastaa. Hänen silmäänsä miellyttävät kauniit kattaukset, siksi hän laittaakin aina kankaiset lautasliinat.
Lasten juhliin hän tekee valmiiksi laseihin myös nättejä juomia, jotka ovat luonnollisesti alkoholittomia. Maustamiseen ja koristamisesen hän käyttää marjoja, syötäviä kukkia ja orvokkijäitä.
”Nämä yksittäiset, nätisti koristellut juomat ovat lapsistakin juhlavia. Nätti juoma tekee juhlasta jotenkin vielä juhlavamman.”
Idean mansikkajuomiin Koivisto sai eräänä kesänä siirtolapuutarhamökillään, jossa kukki juhannusruusuja. Syötävät kukat sointuivat hyvin laseihin.
Harmonia hehkuu myös Koiviston Instagram-tilillä. Sieltä löytyy videoita esimerkiksi ohje lähes ilmaisiin marenkeihin.
Kuohkeat pilvimäiset herkut syntyvät valkopaputölkin liemestä ja sokerista, johon sekoitetaan pieni määrää perunajauhoa ja sitruunamehua.
Instagram-tilillä on myös arkea helpottavia ohjeita, kuten miten saada hapanjuurileipä säilymään tai kuinka saada tofu maistumaan sellaisillekin, jotka eivät siitä piittaa.
”Haluaisin, ettei ruuanlaitto olisi sellaista stressiä, että mitä tänään syötäisiin vaan siihen voisi suhtautua vähemmän huolehtien.”
Helsinkiläistyneen Koiviston sielunmaisema löytyy yhä kotiseudulta Kangasniemeltä. Kuvassa seurana amerikankarvatonterrieri Laku. Kuva: Sanne KatainenEtelä-savolaisella maatilalla kasvaneelle Koivistolle aidot maut ja arkea helpottavat vinkit ovat merkityksellisiä. Jo lapsuudenkodissa hänen äitinsä leipoi kerralla aina useampaa sorttia helpottaakseen arkea.
Raaka-aineet saatiin omasta pihapiiristä, pellolta, merestä ja järvestä.
”Haluaisin, ettei ruuanlaitto olisi sellaista stressiä, että mitä tänään syötäisiin vaan siihen voisi suhtautua vähemmän huolehtien.”
Koivisto itse viihtyy keittiössä.
”Jos leipominen ei ole kuitenkaan ominta puuhaa, voi aivan hyvin hankkia kaupasta valmiin kakkupohjan.”
Kakun voi täyttää esimerkiksi vatkatulla soijakreemillä.
”Se säilyy hyvänä ja menee kermasta kuin väärä raha”, Koivisto vinkkaa hymyillen.
Satu Koiviston missio on tehdä ruuanlaitosta stressitöntä. Kuva: Sanne KatainenSatu Koivisto
Kirjailija, ruokatoimittaja ja kokki.
Kotoisin Kangasniemeltä Etelä-Savosta.
Viljelee siirtolapuutarhapalstallaan omenia, marjoja, raparperia ja kasvihuoneessa etenkin tomaatteja ja kurkkuja.
Asuu aviomiehensä, 7- ja 11-vuotiaiden lasten ja , 3-vuotiaan amerikankarvatonterrierin Lakun kanssa Helsingissä.
Elämän motto: Aterian alku odottaa jääkaapissa.
- Osaston luetuimmat
