Yli 10 prosenttia Suomen väestöstä ei saa välttämättä selvää tästä jutusta tai lihapullien ohjeesta – apua tarjoaa omanlaisensa kieli
Reseptin mukauttaminen selkokielelle vaatii muutakin kuin sivistyssanojen ja monimutkaisten virkkeiden karsimista.Tilaajalle
Selkokieltä tarvitaan avaamaan ovia ruuanlaittoon, sillä monille ohjeet ovat muuten liian vaikeita. Kuva: Sanne KatainenTämä juttu, kuten valtaosa muustakin uutismedioissa julkaistusta sisällöstä, on kirjoitettu yleiskielellä. Se on kuitenkin liian vaikeaa yli 10 prosentille Suomen väestöstä.
Selkokieli on yleiskieltä helpompaa ja yksinkertaisempaa kieltä, kertoo Selkokeskuksen asiantuntija, selkokirjatyöryhmän sihteeri Ella Airaksinen.
”Selkokieli on tapa edistää tasa-arvoa, sillä jos yleiskieltä ei ymmärrä, yhteiskunnassa toimiminen käy monin tavoin hankalaksi.”
Selkokielisten tekstien tarvetta on aivan kaikilla elämänaloilla, ja sama tarve koskee myös ruokaohjeita.
Selkokielisiä reseptejä on julkaistu suomeksi esimerkiksi Selkosanomissa, jossa Marttaliiton reseptejä on mukautettu. Pelkästään selkokielisiä reseptejä sisältää esimerkiksi Niina Mälkiän Gurmee – helppo nakki -teos vuodelta 2014.
Kehitysvammaliiton kustantamaan Päivänselvää-kirjasarjaan sisältyvä kotitalouden oppikirja sisältää sekin reseptejä, samoin kuin Kehitysvammaliiton Papunet-verkkosivusto. Papunetin ohjeissa muistetaan kertoa sellaisetkin ruuanlaittoon olennaisesti kuuluvat asiat kuin käsien peseminen ja uunin laittaminen pois päältä. Niitä kun ei tavallisissa resepteissä muisteta mainita.
Kun reseptiä mukautetaan, kyse ei ole vain sivistyssanojen karsimisesta tai pitkien sivulauserimpsujen välttämisestä. Teksti täytyy perata pohjamutia myöten.
Otetaan esimerkiksi Selkosanomissa julkaistu resepti, jonka otsikko kuuluu ”Smørrebrød eli tanskalainen voileipä savusilakalla”. Ruokalajin tanskankielinen nimi saa siis selityksen heti otsikossa.
Selkokielisessä reseptissä pitää pysyä asiassa, Airaksinen muistuttaa. Tanskalaisleipien ohjeessakin kerrotaan aluksi leivistä kolmella napakalla virkkeellä, ja reseptin lopussa kerrotaan lyhyesti vapun juhlinnasta.
”Reseptin alkuun ei siis voi laittaa kappaletolkulla tekstiä kyseisen ruuan historiasta.”
Selkokielisissä resepteissä ei käytetä lyhenteitä, vaan dl on aina desilitra ja g on gramma. Selkokielisiin resepteihin ei myöskään saa jäädä aukkoja. Ohjeessa ei siis voi yhtäkkiä lukea ”lisää hienonnettu punasipuli”, jos aiemmassa vaiheessa ei sanottu selkeästi, että punasipuli pitää hienontaa.
Sanastossa ei kannata kikkailla.
Sanastossa ei myöskään kannata kikkailla, eli jos ensin puhutaan omenan viipaloinnista, kyseistä verbiä pitää käyttää myös jatkossa. Viipalointi ei siis voi yhtäkkiä muuttua paloitteluksi, suikaloinniksi tai siivuttamiseksi.
Selkokielisessä reseptissä ei myöskään kannata käyttää mystisiä passiivimuotoja, kuten tarjoillaan, vaan imperatiivimuotoa tarjoile.
Verkosta luettujen reseptien ongelmaksi voivat Airaksisen mukaan muodostua elementit, jotka vievät huomion varsinaisesta reseptistä. Tällaisia huomiosyöppöjä ovat esimerkiksi pop up -ikkunat ja mainokset.
Visuaalisuus on selkokielisissä resepteissä kuitenkin tärkeää. Kuvien pitäisi esittää esimerkiksi työvälineitä, työvaiheita tai valmista ruokaa. Tekstiä ei selkokielisissä resepteissä kirjoiteta kuvan päälle.
”Kuvissa oleellista on se, että ne ovat selkeitä ja sopusoinnussa tekstin kanssa”, Airaksinen kertoo.
Reseptit ovat vain jäävuoren huippu kaikesta selkokielisen materiaalin tarpeesta.
Selkokieltä tarvitsevat henkilöt voidaan jaotella karkeasti kolmeen ryhmään riippuen siitä, kuinka pysyvästä tarpeesta on kyse. Pysyvin kielellisen tuen tarve on henkilöillä, joilla on esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö.
Selkokielestä on apua myös suomen kielen opiskelijoille. Lisäksi kuka tahansa meistä saattaa muuttua selkokielen tarvitsijaksi esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön tai muistisairauden vuoksi.
Opetushallituksen mukaan erityisesti nuorten lukutaito on heikentynyt kuluvalla vuosituhannella. Vuoden 2018 Pisa-tulosten mukaan 14 prosentilla suomalaisnuorista on riittämätön lukutaito arjessa selviämiseen. Jos lihapullien ohjekin tuntuu ylivoimaiselta, on turha haaveilla kokonaisen kirjan lukemisesta.
Airaksinen huomauttaa, että vaikka selkokielisiä reseptejä on julkaistu jonkin verran ja niillä pystyy tekemään perusruokia kaurapuurosta kalakeittoon, kysyntää resepteille on edelleen valtavasti.
”Selkokielen tarpeeseen on kuitenkin viime vuosina havahduttu eri aloilla, ja se on kielellisen saavutettavuuden kannalta erittäin myönteistä”, Airaksinen lisää.
- Osaston luetuimmat
