Tuhlailun sijaan mielihyvää voi saada muiden auttamisesta ja vihreistä valinnoista

Planeettamme tilaa ja tulevaisuutta pähkäillessä iskee herkästi epätoivo, jonka syitä käydään läpi myös ympäristöaktiivi, ekologian tohtori Maria Katajavuoren tietokirjassa Valas lasimaljassa. Miten ihmeessä ihminen älykkäänä eläinlajina on päätynyt tilanteeseen, jossa se ylikuluttamalla nakertaa olemassaololtaan pohjaa?

Puuhastelemme näennäisiä ympäristötekoja kieltämällä muovipillit ja laatimalla ilmastosopimuksia, joita valtiot eivät noudata.

Tuhlailun ihminen sortuu perustelemaan asioilla, joiden taustalla jyllää lisääntymisen ja elossasäilymisen biologia. Olemme itsekkäitä ja huomionhakuisia. Värikkään sulkapeitteen korvaavat luksusautot ja matkat maailman ääriin.

Onneksi ihmisen luontaisen itsekkyyden sekä palkitsemisen janon voi valjastaa myös planeetan pelastamiseen. Lajimme kykenee saamaan mielihyvää muiden auttamisesta ja eettisten valintojen tekemisestä.

Peli ei ole menetetty, sillä ihminen osaa puolustaa elinympäristöään saastuttavilta yhtiöiltä ja tuhoisilta kaivoshankkeilta. Yrityksiltä ja valtioilta vaaditaan yhä enemmän näyttöä ympäristön suojelemisesta. Hyvää kehitystä pitäisi vain tehostaa ja nopeuttaa.

Akvaarion maitovalaan vangitsee allas. Me puolestaan kaipaamme vapautusta kasvuun perustuvasta talousjärjestelmämme, joka orjuuttaa meidät työskentelemään ja kuluttamaan enemmän.

Katajavuori antaa kiinnostavia esimerkkejä, millaisella edustuksellisella demokratialla poliitikot saataisiin paremmin vastuuseen päätöksistään ja millainen talousjärjestelmä palvelisi planeetan säilymistä.

Ylikuluttamisesta on tultava kallista ja sosiaalisesti tuomittavaa, kun taas vihreiden valintojen tekemisestä helppoa ja edullista. Ihminen on saatava säästämään ja vähentämään samalla kuitenkin nauttien kestävämmästä elämäntyylistä. Toisin kuin akvaarion valaat, pystymme vapauttamaan itsemme vankeudesta ja itsetuhon ikeestä.