Edvard Savolainen kertoo, ettei koe itseään yksiselitteisesti suomalaiseksi tai venäläiseksi. ”Pää ja järki on suomalainen, mutta sydän venäläinen. Ennen kaikkea olen kuitenkin maailmankansalainen, kosmopoliitti.” Kuva: Petteri Kivimäki
”Suomi on venäläisille kuin kirppu koiran turkissa” – inkerinsuomalainen Edvard Savolainen kulki Leningradin lähiöstä Kannonkosken korpeen
Pitkään idänkauppaa tehnyt yrittäjä alkoi vastustaa näkyvästi Venäjän sotatoimia Ukrainassa jo 2014. Moniin entisiin ystäviin, tuttaviin ja kauppakumppaneihin Venäjällä välit ovat menneet poikki.Kannonkoski
Inkerinsuomalainen Edvard Savolainen muutti Suomeen Neuvostoliitosta yli 30 vuotta sitten. Hän asuu avovaimonsa ja lemmikkiensä kanssa Vuosjärven rannalla, 18 kilometrin päässä Kannonkosken kirkonkylästä. Kuvassa etualalla telmivät springerspanielit Simo ja Roy. Kuva: Petteri KivimäkiSukutaustaltaan inkerinsuomalainen Edvard Savolainen muutti Neuvostoliitosta Suomeen huhtikuussa 1991. Neuvostoliitto oli tuolloin vielä pystyssä, mutta sen hajoamisprosessi oli käynnistynyt.
”Yhteiskunta oli vajoamassa kaaoksen tilaan eikä mihinkään voinut luottaa. Ei siihen, tuleeko palkka ajallaan tai onko edes töitä. Ilmapiiri muuttui turvattomaksi, joten päätin, että on aika lähteä”, Savolainen muistelee.
Ennen Suomeen tuloaan Savolainen työskenteli Venäjän Kaukoidässä Kamtsatkan niemimaalla metsänvartijana.
”Asuimme siellä muutaman vuoden silloisen vaimoni ja hänen poikansa kanssa, kunnes isäni kertoi minulle, että nyt voisi saada viisumin Suomeen. Meidän sukumme kun on inkerinsuomalaisia”, hän kertoo.
Perhe siirtyi ensin Moskovaan ja sieltä Leningradiin, jossa Savolainen oli elänyt suurimman osan elämästään.
”Hain Moskovasta suurlähetystöstä viisumin. Kun sitten saavuin tätini luo Leningradiin, heidän olohuoneessaan istui suomalaisperhe.”
Tuli puheeksi, että Savolaisella on taskussaan viisumi Suomeen. Miehelle tarjottiin ilmainen kyyti turistibussissa, joka liikennöi Leningradista Laukaaseen Keski-Suomeen.
”Minulla ei ollut pysyvää oleskelulupaa, mutta sen hoidin kuntoon Saarijärvellä. Asetuin Äänekoskelle, josta sain pian töitä. Tässä kaikessa minua auttoi Äänekoskelta löytynyt hyväntekijä Esko Uusitalo”, Savolainen kiittelee.
Vaimo ja poikapuoli saapuivat hekin myöhemmin Äänekoskelle ja asettuivat sinne asumaan.
Suomi oli Edvard Savolaiselle luonnollinen muuttosuunta, sillä hänen Neuvostoliitossa asuvat sukulaisensa olivat säilyttäneet läheiset yhteydet Suomen puoleiseen sukuunsa.
”Sukulaismatkoja Suomeen tehtiin 1960-luvun lopulta lähtien, kun matkustelu muihin maihin tuli mahdolliseksi. Meillä Leningradissa kävi myös suomalaisia sukulaisia”, hän muistelee.
Lapsuudessaan Edvard asui välillä pitkiä aikoja isoäitinsä luona Toksovan kylässä Leningradin lähistöllä.
”Mummoltani opin lapsena suomen kielen.”
Savolainen kertoo suhtautuneensa jo Neuvostoliitossa asuessaan kriittisesti sikäläiseen yhteiskuntaan.
”Molemmat isoisäni murhattiin, koska he olivat inkerinsuomalaisia. Isän äiti kuoli Siperiassa. Isäni jäi lapsena yksin mutta selviytyi, kun sattui löytämään siirtokunnassa Siperiassa asuneen tätinsä, joka piti hänestä huolta”, Savolainen kertoo.
”Eikä minulla ollut lapsuudessani ja nuoruudessani paljonkaan hyvää sanottavaa neuvostosysteemistä. Ei valtioon luotettu, ihmiset vain yrittivät selviytyä.”
”Uskon, että lähitulevaisuudessa monet eläkeläiset kaupunkiseuduilta muuttavat maalle asumaan.”
Savolainen päätyi 16-vuotiaana opiskelemaan lääkäriksi Leningradissa. Koulussa hyvin pärjännyt poika sai opiskelupaikan lääketieteellisessä, mutta yliopistoon ei niinkään ajanut ammatillinen kunnianhimo.
”Halusin välttää armeijan. Armeija oli Neuvostoliitossa, ja on edelleen Venäjällä kuin vankila. Yliopistossa opiskelevat joutuivat käymään vain kuukauden mittaisen maanpuolustusleirin.”
Suunnitelma onnistui ja Savolainen vältti pelätyn neuvostoarmeijan. Opiskeluaikoinaan hän työskenteli synnytyssaliavustajana sekä ambulanssissa kuskina ja hoitajana. Hän työskenteli myös mielenterveyspotilaiden kanssa.
”En tehnyt päivääkään lääkärin töitä Neuvostoliitossa. Valmistumisen jälkeen tuli määräys lähteä Etelä-Venäjän aroille. Perillä selvisi, että työ olisi ollut hallinnollista byrokratiaa pölyisessä konttorissa.”
Savolainen palasi seuraavana päivänä takaisin Leningradiin.
1960-luvun lopulla matkustaminen Neuvostoliitosta muihin maihin ja muualta sinne tuli mahdolliseksi. Kuvan lapsi on Edvard Savolainen, Leningradissa käymässä olevien suomalaisten sukulaistensa ympäröimänä. Kuva: Edvard Savolaisen kotialbumiSairaanhoitajan töitä hän teki Suomessakin, jossa ensimmäinen työpaikka oli Suolahden mielisairaalassa. Myöhemmin hän oli Keski-Suomessa töissä ambulanssikuskina ja ensihoitajana.
”Olen nähnyt elämässäni paljon pahoja onnettomuuksia ja kuolemaa. Niin Venäjällä kuin Suomessa”, mies kertoo.
Savolainen myös opetti Äänekoskella ensiaputaitoja.
Vuonna 1993 hän perusti oman yrityksen, Cedrus Oy:n.
”Aloin myydä elementtisaunoja, saunankiukaita ja muita saunatarvikkeita Venäjälle, Ukrainaan ja Kazakstaniin. Yrityksen huippuaikoina, vuosina 2007–2014, viennin kokonaisarvo Suomesta oli 4–5 miljoonaa euroa vuodessa.”
Vuosina 1996–1999 Savolainen vastasi Pisla Oy:n Venäjän-viennistä.
Edvard Savolainen
62-vuotias inkerinsuomalainen. Syntyi Tserepovetsissa Vologdan alueella. Varttui Leningradin alueella.
Koulutukseltaan lääkäri Leningradin yliopistosta.
Työskennellyt eri puolilla entistä Neuvostoliittoa sairaanhoitajana, ambulanssikuskina, näytteenottajana geologisilla tutkimusasemilla, tehtaassa kaasukattilan tarkkailijana sekä metsänvartijana.
Suomessa työskennellyt sairaanhoitajana ja ambulanssikuskina sekä tehnyt pitkän uran yrittäjänä.
Ollut kolmesti naimisissa, kolmen eri Elena-nimisen naisen kanssa.
Yksi biologinen lapsi, Portugalissa asuva poika.
Asuu avovaimonsa, koiriensa ja kissansa kanssa pohjoisessa Keski-Suomessa Kannonkoskella.
Idänbisnekset alkoivat kärsiä 2014, kun Venäjä valtasi Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa.
”Olen aina ollut kriittinen Vladimir Putinin hallintoon, mutta se oli käännekohta. Aloin julkisesti arvostella Venäjän toimintaa ja auttaa ukrainalaisia. Länsimaiden reagointi Krimin valtaukseen oli kuitenkin hampaatonta”, Savolainen harmittelee.
”Jos silloin olisi toimittu voimakkaammin, ei Ukrainassa olisi nyt suuri sota.”
Savolainen kertoo avustaneensa ukrainalaisia tuttaviaan taloudellisesti vuosien ajan.
”Kun Keski-Suomeen on saapunut Ukrainasta pakolaisia, olen muun muassa auttanut heitä saamaan käyttöönsä autoja.”
Moniin entisiin ystäviin, tuttaviin ja kauppakumppaneihin Venäjällä välit ovat menneet poikki.
”Kirjoitan suoraan tyyliin venäjäksi sosiaalisessa mediassa siitä, mitä ajattelen Ukrainan sodasta, Venäjästä ja Putinista. Se ei tietenkään kaikkia venäläisiä miellytä. Venäläinen mieli on imperialistisen viruksen saastuttama.”
Hän ei usko, että Venäjä muuttuu lännen toivomaan suuntaan.
"Venäläisessä maailmankatsomuksessa pienet valtiot ovat vain subjekteja, eivät objekteja. Ikään kuin venäläisillä olisi oikeus siirtää omat järjestelmänsä ja tapansa pienempiin naapurimaihin ja tehdä siellä, mitä haluavat.”
Savolainen kertoo pyörineensä nuoruudessaan Leningradin boheemeissa kulttuuripiireissä.
”Nykyisetkin venäläiset ystäväni ovat liberaaleja toisinajattelijoita. He asuvat Venäjän rajojen ulkopuolella, koska omilla aivoillaan ajattelevan on mahdotonta siellä elää.”
Inkerinsuomalaisen arvio Venäjästä on tyly.
”Suomi on venäläisille kuin kirppu koiran turkissa. Merkityksetön, mitätön. Monet venäläiset ovat aika yksinkertaista porukkaa. Sotaisa suurvaltapuhe hivelee heidän egoaan.”
Savolaisen viesti suomalaisille on selvä.
”Kova linja! Muu ei Venäjän kanssa auta.”
Savolainen puhuu koirilleen Simolle ja Roylle venäjää. Taras-kissan kanssa sen sijaan kommunikoidaan suomen kielellä. Kuva: Petteri KivimäkiVuonna 1999 Savolainen osti omakotitalon Kannonkoskelta. Syrjäinen sijainti metsän kätkössä järven rannalla teki vaikutuksen.
”Minulle se on sydämen valinta. En halua asua muurahaispesässä.”
Kannonkoskella Savolainen asuu naisystävänsä Nadjan, springerspanieleiden Simon ja Royn sekä kuriilin bobtail -kissa Tarasin kanssa.
62-vuotias mies on nyt eläkkeellä.
”Uskon, että lähitulevaisuudessa monet eläkeläiset kaupunkiseuduilta muuttavat maalle asumaan. Se tuo hiukan verotuloja.”
Pohjoisessa Keski-Suomessa asuva Edvard Savolainen viihtyy luonnossa. Nuorempana hän työskenteli metsänvartijana Venäjän itäisellä äärilaidalla Kamtsatkan niemimaalla sekä geologisten näytteiden ottajana Kirgisian vuoristoseudulla. Kuva: Petteri KivimäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
