Vieraileva näyttelijä Kirsi Asikainen odottaa vuoroaan näyttämölle Seinäjoen kaupunginteatterin Ennen lintuja -näytelmän harjoituksissa. Kuva: Johannes Tervo
Kirjailija toivoo historiallisten faktojen pysyvän paikoillaan, kun teksti siirtyy sivuilta näyttämölle
Lähihistorian kovista vuosista oli pakko kirjoittaa, kirjailija Merja Mäki sanoo.Tilaajalle
Kirjailija Merja Mäki kävi läpi mittavan historia-aineiston Ennen lintuja -romaaniinsa. Nyt kirja on muuntunut näytelmäksi Seinäjoen kaupunginteatterissa. Kuva: Johannes TervoÄidinkielen opettajan virasta kirjailijaksi siirtynyt Merja Mäki on seurannut Ennen lintuja -esikoisteoksensa (Gummerus, 2022) muuntumista proosasta näyttämötaiteeksi.
”Minulta on pyydetty kommentit kässäriin. Itseäni kiinnostavat erityisesti historialliset faktat, koska taustatyö vaati kirjaan pitkän työn”, Mäki kertoo.
Mäki kävi läpi monenlaisia lähteitä, joista asialähteitä olivat Puolustusvoimien SA-kuva-arkistot, tietokirjat ja muut dokumentit.
”SA-kuvissa voi näkyä tietty sotasensuuri, ja joskus muisti voi tehdä tepposet. Tutkin museoita ja kävin kerran sankarivainajan hautajaisissa. Lisäksi haastattelin evakkoja ja eri alan asiantuntijoita.”
Yksi SA-kuva jäi erityisesti mieleen. Kuvaaja on siinä selkä kohti vihollista ja omat tulevat kohti kameraa.
”Se on varmaankin lavastettu, kuvaajan itsesuojeluvaisto tuskin sallisi asetelmaa.”
Joistakin näytelmän historiallisista seikoista Mäki kommentoi dramaturgille ja ohjaajalle.
”Taustojen on oltava kunnossa, koska ei fiktiokaan ole uskottava, elleivät faktat ole kunnossa. On oltava looginen, pyrittävä mahdollisimman lähelle totuutta.”
”Kunpa sotasankariutta ei enää tarvittaisi.” Merja Mäki
Mäki on tiennyt pitkään haluavansa kirjoittaa Suomen viime sodista. Käänteentekevä hetki siihen oli oman lapsen syntymä.
”Lapsi on lainassa -klisee olikin totta – ensin lapsi on sylissä, mutta pian hän jo ottaa askeleita poispäin äidistään.”
Viime sodissa poika oli ensin kasvatettu kovalla työllä aikuiseksi, mutta hänet pitikin luovuttaa rintamalle. Äiti- ja sotasankarimyytin käsittely kosketti.
”Äiti- ja sotasankarimyytin mukaan kumpainenkin on valmis uhraamaan itsensä jonkun itseään tärkeämmän puolesta, mutta kunpa sotasankariutta ei enää tarvittaisi.”
Kirja on Mäelle rauhantyötä, jonka eteen pitää työskennellä rauhan aikana. Silloin ei tarvitsisi elää todeksi sotasankarimyyttiä.
”Sota Ukrainassa syttyi kuukausi kirjani julkaisun jälkeen. Puhujakeikoilla huomasin, että kansallinen sotatraumamme on noussut uudelleen esiin, tai sotia ei oltu käsitelty riittävästi. Ylisukupolvinen sotatrauma yltää jopa neljänteen sukupolveen asti, johon itse kuulun.”
Näyttämöteos on Mäelle tilaisuus oppia tarinankerrontaa: Miten dramaturgi dramatisoi kirjan teatterin kielelle, miten näyttelijät ja vaikkapa äänisuunnittelija kertovat tarinaa omilla keinoillaan.
”Parhaimmillaan tarina saa ihmiset tutkimaan ihmisenä olemista. En ole tarinastani mitenkään mustasukkainen, koska kerronnan kieli on erilaista kuin proosassa.”
Evakkoaihe osoittautui hieman yllättäen kipeän ajankohtaiseksi ja universaalin koskettavaksi.
”Ukraina osti ensimmäisenä kirjani käännösoikeudet. Olisipa tästä heille lohtua, että joku muukin on selvinnyt – niin varmasti hekin.”
Ennen lintuja sai ensi-iltansa 11.11. Seinäjoen kaupunginteatterissa.
- Osaston luetuimmat
