Kirja vie Teneriffalle, josta turisti näkee vain vilahduksen – ulkomaalaiset eivät todella tee vaikutusta paikallisiin

Kanariansaaret on monelle suomalaiselle tuttu lomakohde. Teneriffalle sijoittuva kirja kertoo kuumasta kesästä kaukana turistien suosimista rannoista.

Kertojana on kymmenvuotias tyttö, joka asuu tulivuoren rinteellä, mäntymetsän rajalla, raskaan pilvipeiton alla.

Tätä työväenluokkaista Teneriffaa turisti saattaa nähdä vain vilaukselta, kun kaasuttaa vuokra-autolla tai turistibussilla ylämäkeen Teidelle, Espanjan korkeimmalle huipulle.

Katolisessa maailmassa läsnä ovat rukousnauhat, ristinmerkit ja taikausko. Vauvojen vaunuihin laitetaan punainen rusetti, koska äidit ja mummot pelkäävät pahaa silmää.

Tytön paras ystävä rakastaa Candelarian neitsyttä ja kantaa hänen riipustaan aina.

Arki kylässä on kuitenkin puuduttavan seisahtunutta. On kuuma, Saharan autiomaasta tulevat pölyiset tuulet salpaavat hengityksen. Kulkukoirat jolkottelevat kaduilla.

Isä rakentaa loma-asuntoja turisteille, äiti siivoaa niitä tai hotelleja Etelässä. Vanhemmat tekevät pitkää päivää, joten lapset ovat pitkälti omillaan.

Teneriffalainen kirjailija ja toimittaja Andrea Abreu kuvaa kymmenenvuotiaan tytön mielenmaisemaa esikoisromaanissaan tenhoavasti. Kieli tempaa mukaansa esiteinien maailmaan.

Kirjan kertoja ihailee hieman vanhempaa ystäväänsä Isoraa. Tyttö tottelee Isoran komentelua kyselemättä.

Isora ahmii ruokaa ja oksentaa sen ulos. Hänen isoäitinsä laittaa tytön kahden viikon sipulikeittodieetille. Kehorauhasta ei ole kuultukaan, kun hän soimaa lasta lihavaksi ja vaahtoaa tytöille laihuudesta.

Isora on myös kertojan ensimmäinen halun kohde. Lasten heräävää seksuaalisuutta kuvataan paljon. Pimperolla leikkiminen ja hinkuttaminen ovat esillä taajaan. Kulttuurikeskuksen atk-kurssilla ruudulle lävähtää dickpic. Barbie ja Ken puuhailevat päällekkäin.

Järkyttäväksi meno muuttuu luolassa.

Kanariansaarilla on ollut useita mielenosoituksia liikaturismia vastaan.

Saarilla asuu 2,2 miljoonaa ihmistä ja tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä niillä on vieraillut 9,9 miljoonaa turistia.

Turistit kuluttavat saarten luonnonvaroja, tuhoavat ympäristöä ja nostavat asumisen hinnat taivaisiin paikallisille. Teneriffalla vesipulasta johtuvaa hätätilaa jatketaan ensi vuoden helmikuun loppuun asti.

Mitä paikalliset ajattelevat vierailijoista?

Kirjassa kertojan lomataloja siivoava äiti ei säästele sanojaan: ulkomaiset turistit eli guirit ovat hirveitä sikoja ja lomatalot heidän jäljiltään sikolättejä. Ällöttävät guirit polttavat ihonsa kiviravunpunaiseksi auringossa. Tyhmät guirit myös syövät illallista jo kuudelta, äiti kertoo.