Lasten valmentamisessa tärkeintä on liikkumisen riemu, Jarmo Korhonen muistuttaa. Kuva: Kari Salonen
Jarmo Korhonen alkoi lentopallouransa jälkeen lentisjunnujen valmentajaksi — "Tärkeintä on saada punaiset posket ja paljon leikkiä ja liikettä"
Vammalan Lentopallossa pitkän uran pelannut Korhonen valmentaa nykyään junioreita lajin saloihin.
Jarmo Korhosen tyttäret Elma ja Valpuri viihtyvät myös lentopallokentällä. Kuva: Kari SalonenKotona kolmen lapsen isä, töissä varhaiskasvatuksen ammattilainen ja harrastuspiireissä pienten lentopallojunioreiden valmentaja. Jarmo Korhosesta voi siis sanoa, että lapset pyörittävät hänen elämäänsä.
”Kyllä tässä ruuhkavuosia nyt eletään, mutta se ei muuten haittaa yhtään”, Korhonen naurahtaa.
Viime vuosikymmenellä Korhonen oli tuttu näky Vammalan Lentopallon (VaLePan) liberona. Vuonna 2017 sastamalalaisseuran pukkipaita sai jäädä naulaan, mutta Korhonen ei sulkenut seuran ovia takaansa täysin.
”Sanoin, että voin harkita junnujen valmentamista, jos joku omista lapsistani kiinnostuu lentopallosta.”
Muutaman vuoden aikana Korhosta kysyttiin valmentajaksi useita kertoja, mutta hän sanoi aina, että ei kiitos vielä.
”Odottelin ensin, mitä mieltä lapset ovat. Se oli samalla myös hyvä syy ottaa ainakin hetkeksi kunnon irtiotto lajista. Olin kuitenkin elänyt ja nähnyt maailmaa lentopalloilijan silmin.”
Korhosen lapset ovat 3–8-vuotiaita ja nimeltään Valpuri, Elma ja Touko Korhonen. Viime vuonna Elma innostui lentopallosta, joten isä-Jarmo ryhtyi 5–6-vuotiaiden lentisjunnujen valmentajaksi.
Perheen kolmivuotias kuopus Touko ilmoittautui ensin isosiskonsa apuvalmentajaksi, mutta pian pikkumies ilmoitti haluavansa itsekin pelata. Nyt hän temppuilee joukon jatkona pari vuotta vanhempien lasten kanssa.
Korhoselle sydäntä lähellä ovat sekä lapset että heidän liikuttamisensa.
”Koen, että koulutustaustani, urheilutaustani ja persoonani takia olen sopiva lasten ja nuorten liikuttaja. Omalla esimerkilläni voin antaa monelle tukea.”
Pienten lasten lentopallovalmennus on ihan oma taitolajinsa. Tärkeintä on liikkumisen ilo ja riemu sekä motoristen taitojen kehittyminen.
”Pääasia on yhteishenki, mausteena lentis. Eli tärkeintä on saada punaiset posket ja paljon leikkiä ja liikettä. On meillä joka kerta myös lentisverkko viritettynä, mutta pallolla enemmän temppuillaan kuin varsinaisesti pelataan.”
Varsinaisen valmennuksen lisäksi Korhonen mentoroi JunnuVaLePan muita junnuvalmentajia. Mentoroinnin tarkoituksena on yhdessä pohtia ja löytää itselle sopiva valmennustyyli.
Korhosen oma ura lentopallon parissa alkoi noin viisivuotiaana Nurmeksen Seppojen riveissä. Sen jälkeen lentopallo veikin häntä ympäri Suomen Sastamalaan asti, mutta ehti hän siinä välissä opiskella Jyväskylän yliopistossa varhaiskasvatusta maisteriksi asti.
Liikuntatieteitäkin hän oli pohtinut opiskelualaksi, mutta lopulta lasten parissa työskentely vei voiton.
Päivätyöt päiväkodissa saivat kuitenkin odottaa liigauran päättymistä. Vuonna 2017 Korhonen aloitti työt lastentarhaopettajana Sastamalan kaupungilla.
Esimiestyöt kiinnostivat jo tuolloin, mutta hän halusi saada ensin käytännön kokemusta alan töistä. Mahdollisuus varhaiskasvatuksen aluejohtajan pestiin tarjoutuikin jo vuoden päästä, ja nykyisessä virassaan varhaiskasvatusjohtajana hän on ollut vuodesta 2019.
Tulevaisuuden suhteen Korhonen on utelias. Liigauran päättyminen nelisen vuotta sitten vaikutti koko perheeseen, mutta uusi arki on rullaillut mukavasti.
”Nyt pohdimme vaimon kanssa, olemmeko nyt onnellisimmillamme ja onko tämä sitä, mitä haluamme olla.”
Ekaluokkalaiset harjoittelivat Jarmon johdolla Muistolan koulussa. Pallon kanssa punaisessa paidassa heittovalmiina on Lenni Rannikko. Vuoroaan odottavat Sara Mäkinen, Sara Reunanen ja takana Jare Henttonen. Kuva: Kari SalonenPerhe on viihtynyt Sastamalassa, tarkemmin sanottuna omakotitalossa Vammalassa. Sekä Korhonen että hänen puolisonsa ovat maalta kotoisin, ja luonnonläheinen ympäristö sopii heille. Jos isomman kaupungin melskeeseen haluaa, Tampere on lähellä.
”Ainoa miinus on se, että lasten mummolat ovat suhteellisen kaukana Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.”
Metsästä on tullut Korhoselle viime vuosina tärkeä ympäristö. Koska hänen työpäivänsä kuluvat näyttöpäätteiden ääressä, vapaa-ajalla tekee hyvää nuuhkia raitista ilmaa ja antaa luonnon laskea stressitasoja.
Kun peliura päättyi, Korhonen löysi metsästä uudenlaisen treenipaikan ja rakkaan harrastuksen. Viime vuosina hän on tehnyt isänsä metsissä Pohjois-Karjalassa kaikkea mahdollista taimenistutuksesta raivaukseen.
”Tälle haluaisin jatkossa antaa selvästi nykyistä enemmän aikaa. Näen itseni metsähommissa myös tulevaisuudessa, olipa kyseessä sitten suvun metsä tai oma.”
Erityisesti Sastamalan liikuntamahdollisuudet keräävät Korhoselta kehuja. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa lasten harrastusmahdollisuudet eivät ole itsestäänselvyys, hän huomauttaa.
”Mitä pienemmille tasoille mennään, sitä enemmän jää yksittäisten seura- tai kyläyhdistysaktiivien harteille.”
Hän lisää, että JunnuVaLePassa valmennuksen tilanne on erinomainen, sillä aktiivisia aikuisia riittää, ja seuran teini-ikäiset pelaajat toimivat mielellään apuvalmentajina. Kun ohjaajia on enemmän, jokaisen lapsen yksilölliset taidot ja kehitys on mahdollista huomioida paremmin.
Seuran hyvä tilanne ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä.
”Täällä on ihan kunnolla mietitty rakenteita, jotta kaikki saadaan toimimaan niin, ettei homma kaadu vain muutaman aktiivin niskaan”, Korhonen kertoo.
Lentisjunnujen valmentaminen on tuntunut sen verran palkitsevalta, että Korhonen uskoo pysyvänsä JunnuVaLePassa vähintään taustajoukoissa.
Korhonen mentoroi oman valmennustyönsä lisäksi JunnuVaLePan muita junnuvalmentajia. Kuva: Kari SalonenVaikka lasten harrastusmahdollisuudet ovat Korhoselle tärkeitä, hän muistuttaa, ettei liikunta aina vaadi rakennettuja ympäristöjä. Korhosen antaa esimerkin: jos lapset pyytävät päästä sisäleikkipuistoon, hänen perheensä lähteekin metsään. Jälkikäteen lapset eivät edes muista alkuperäistä pyyntöään.
Korhosen perhe ulkoileekin paljon yhdessä kaikkina vuodenaikoina. Liikunta kaikissa muodoissaan on muutenkin koko perheen mieleen.
”Lisäksi viime aikoina olemme ottaneet ihan tietoisesti tavoitteeksi opettaa lapsille erilaisia kortti- ja lautapelejä. Lapsista saa muuten aika hyviä pelikavereita niihin hommiin”, Korhonen vinkkaa.
Tämän vuoden isänpäivästä Korhosella on sellainen veikkaus, että hän saattaisi päästä valmiiseen aamupalapöytään.
”Lasten kanssa pohdimme myös uimahallireissua.”
Jarmo Korhonen
- Syntynyt 1986 Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa.
- Pirkanmaalaisen Sastamalan kaupungin varhaiskasvatusjohtaja.
- Kasvatustieteiden maisteri Jyväskylän yliopistosta.
- Perheeseen kuuluu vaimo sekä lapset Valpuri, 8, Elma, 6, ja Touko, 3, Korhonen.
- Entinen ammattilentopalloilija. Pelasi aktiiviuransa aikana Nurmeksen Sepoissa, Pielaveden Sammossa, Puijo Volleyssä, Muuramen Lentopallossa ja Vammalan Lentopallossa aluksi passarina, sittemmin liberona.
- Saavutti 2017 päättynellä ammattilaisurallaan muun muassa kolme SM-kultaa, kaksi SM-hopeaa ja kolme Suomen Cupin mestaruutta.
- Valmentaa JunnuVaLePassa 2015–2016 syntyneitä junioreita ja toimii JunnuVaLePan hallituksen varapuheenjohtajana.
- Osaston luetuimmat
