Tavara-Aitan vahvuus on monipuolinen asiakaspalvelu.Vuosikymmenten saatossa Liisa Pinta on vaihtanut moneen kelloon niin rannekkeet kuin paristotkin. Kuva: Anne Anttila
Pintan puotista ostettiin vesurit, vasarat ja vedettävät kellot – kauppias harmittelee, ettei maaseudun lasten suosikkilelua enää saa
Liisa Pintan, 82, luotsaama Seinäjoen Tavara-Aitta on yksi harvoja sekatavarakauppoja, jotka ovat toimineet yhtäjaksoisesti saman yrittäjän omistuksessa jo kuuden vuosikymmenen ajan.Tilaajalle
Liisa Pinta on pyörittänyt kauppaansa jo kuuden vuosikymmenen ajan.Aikoinaan liike oli erityisesti maaseutuväestön mieleen, sillä Tavara-Aitasta löytyi monipuolinen kirjo myös työkaluja. Kuva: Anne AnttilaAika jatkaa kulkuaan, mutta maakunnan kuulu Tavara-Aitta on säilyttänyt asemansa myös maaseutuväestön keskuudessa.
"Tässä sitä vielä sinnitellään, saman kadun varrella vuosikymmenestä toiseen. Ovet ovat pysyneet auki, vaikka takana on kaksi lamaa ja koronavuodet.”
Näin summaa ajatuksiaan seinäjoen vanhimpiin yrittäjiin lukeutuva Liisa Pinta, 82.
Tavara-Aittaa voi edelleen kutsua tuhannen artikkelin myymäläksi, sillä vaikka valikoima on ajan saatossa pienentynyt, niin yhä edelleen Liisan kätköistä löytyy myös harvinaisuuksia.
”Puulelut ja asiakapalvelu. Niitä ei isoista marketeista juurikaan löydy”, kauppias Pinta muotoilee.
Kurikkalaisen kivenhakkaajan tyttärenä varttunut Liisa Pinta sanoo aina olleensa perso työlle.
”Ja varsinkin myyntityölle. Heti rippikoulun jälkeen sain paikan ruokakaupasta ja siitä lähtien olen viihtynyt tiskin takana. Monet makkaratangot ehdin kääriä myös entisaikaan toimineessa Itikan myymälässä.”
Tavattuaan edesmenenen miehensä Kalevin, nuoripari Pinta päätyi perustamaan pienen kyläkaupan.
”Nuoruuden into vei eteenpäin, joten varsin pian tartuimme uuteen haasteeseen ja perustimme nykyisen Tavara-Aitan. Taustainnoittajana toimi mieheni setä, jolla oli menestyvä tukkuliike.”
”Siihen aikaan oli harvinaista, että samalla oven aukaisulla emäntä sai uuden rannekellon ja isäntä tarvittavaa täydennystä työkalupakkiinsa.”
Vaikka into oli kova ja taustatukikin hyvä, niin vuonna 1964 tavaraa oli vaikea saada.
”Jotta Seinäjoelle löytyisi uutta ja ihmeellistä, myytävää piti hankkia pitkin poikin Suomea. Ja löytyihän sitä, Ruotsin Haaparantaa myöten, josta hankimme hyllyn täytteeksi hyvän menekin saaneita kuulakärkikyniä. Tämän jälkeen Tavara-Aittaa ryhdyttiikin kutsumaan Seinäjoen Haaparannaksi”, Liisa Pinta muistelee.
Tuhansien artikkeleiden tavarataivas sai ensimmäisten vuosikymmenten aikana myös maaseutuväestön liikkeelle.
Pinnan pariskunnan Tavara-Aittaan valui väkeä eri puolilta maakuntaa, sillä liikkeen valikoima oli runsauden lisäksi myös ainutlaatuista.
”Artikkeleista vahvimpiin lukeutuivat työkalut. Ruuvipenkkejä, hylsysarjoja, vasaraa, vesuria ja puukkoa myytiin pitkienkin matkojen päähän. Ja paljon. Siihen aikaan oli harvinaista, että samalla oven aukaisulla emäntä sai uuden rannekellon ja isäntä tarvittavaa täydennystä työkalupakkiinsa.”
Jotta Seinäjoelle löytyisi uutta ja ihmeellistä, myytävää piti hankkia pitkin poikin Suomea.
Tavara-Aitta on aina seurannut aikaansa.
”Jokainen vuosikymmen on pitänyt sisällään hittiuotteita. 1960-luvun trendejä olivat vedettävät rannekellot sekä hulavanne. 1980-luvulla jokainen halusi jojon. Tämän päivän myyntivaltteja ovat vastaavasti puulelut sekä lasten työkoneet. Valitettavasti hyllyssä ovat viimeiset lelupuimurit, sillä jatkossa niitä ei saa enää mistään. Tämä on todella harmillista, sillä minimallin työkoneet ovat erityisesti maaseudun lasten suosikkileluja”, kauppis harmittelee.
Kivijalkakaupan kulta-ajat kuuluvat myös Pintan mukaan historiaan.
”Aloitimme oikeaan aikaan, sillä tämän alan huippukaudet sijoittuvat 1970–1980 -luvuille. Tavara teki kauppansa, ja sitä rohkeni hankkia jopa varastoon. Alan kultavuosina pystyimme palkkaamaan myös vierasta työvoimaa. Muistan eräänkin joulun, kun ovi kävi koko ajan. Isäntä haki varastosta tavaraa, minä rahastin ja kauppa-apulainen paketoi. Näitä aikoja on edelleen mukava muistella.”
"Tämän päivän myyntivaltteja ovat vastaavasti puulelut sekä lasten työkoneet"
Tuhannen artikkelin sekatavarakaupastasta löytyy myös puuleluja. ”Pienen on pärjättävä isojen puristuksissa, joten erikoistumalla erotumme joukosta”, Pinta tietää kertoa. Kuva: Anne Anttila2000-luvun taitteessa Tavara-Aittaan suunniteltiin myös mittavaa laajennusta.
”Edesmennyt mieheni haaveili laajentavansa niin tiloja kuin valikoimaakin. Kaikki jäi kuitenkin alkuvaiheeseen, sillä vuonna 2002 Kalevi menehtyi. Mieheni äkillinen kuolema muutti lopullisesti myös tulevaisuuden suunnitelmia. Laajennushaaveet haudattiin ja myös valikoimaan tuli muutoksia. Muun muassa työkalut jäivät pois.”
Viimeiset kymmenen vuotta Liisa Pinta on luotsannut perheyritystään yhdessä Juha-pojan kanssa.
”Vastaan edelleen päivittäisistä toiminnoista, palvelen asiakkaat ja tilaan tavarat. Ajan saatosta Tavara-Aitasta on muodostunut myös eräänlainen "Liisan olohuone", jonne tullaan vain piipahtamaan ja vaihtamaan kuulumiset.”
Tavara-Aitta
Sekatavarakauppa, Seinäjoki
Perustettu vuoden 1964 marraskuussa
Yrittäjä Liisa Pinta
Erikoisuus: Verkkokauppa, puulelut sekä paristojen vaihto
Asiakasvirrat ovat Tavara-Aitassakin tasoittuneet, mutta yhä edelleen kassakone kilahtaa.
”Päivittäin ja joskus useammankin kerran. Vuosikymmeniin mahtuu kuitenkin monenlaista ajan jaksoa, lamavuosista koronaan. Myös kaupungin kehittyminen ja sen mukanaan tuomat parkkimaksut ovat vaikuttaneet puotin asiakasvirtaan. Tässä sitä kuitenkin sinnitellään. Ovet pysyvät niin kauan auki, kun jaksan tulla ne aukaisemaan.”
Lomapäivät ovat vuosien varrella jääneet vähiin.
”Lonkkaleikkauksestakin tulin tiskin taakse toipumaan, joten ovet eivät ole kuudenkymmenen vuoden aikana olleet kuin kahdeksan päivää kiinni”, Liisa Pinta paljastaa hymyillen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
