Rami Savolainen on tottunut pitkiin moottoripyöräreissuihin. Kuva: Juha Tanhua
Suomalaiskirjailijan lahjoittama Mitsubishi päätyi vaiheikkaan matkan jälkeen Ukrainaan ja sai it-tykin avolavalleen
Rami Savolainen päätti viedä Ukrainaan sellaista, jota maan armeija oikeasti tarvitsee. Matkasta tuli seikkailu.
Rami Savolainen otti paluumatkaa varten moottoripyöränsä maasturin avolavalle. Kuva: Rami SavolainenHollolalainen Rami Savolainen on vienyt Ukrainaan apua tänä vuonna kolmesti, ja vähitellen puolustajien suurimmat tarpeet ovat selvinneet.
Autoja menisi Ukrainan puolustajille niin paljon kuin Suomesta liikenisi, ja niiden tärkeysjärjestyskin on selvä.
”Lava-auto on toivelistalla ykkönen, sitten tulee maastoauto ja viimeiseksi pakettiauto – jopa kylmäautoa on kyselty”.
Pakettiauton käyttöä rajoittaa se, että se juuttuu helposti savivelliksi kohta muuttuvaan maastoon. Nelivetomaasturi on paljon käytännöllisempi, ja sellaista Savolainen alkoi kysellä Facebookin avustussivuston kautta.
Häneen otti yhteyttä eräs suomalainen kirjailija, joka tarjosi kelvollisessa kunnossa olevaa, avolavaista Mitsubishia. Savolainen innostui ja päätti viedä sen itse perille.
Savolainen päätti ottaa moottoripyöränsä mukaan avolavalle, sillä paluumatka julkisilla kyydeillä sotaa käyvästä maasta on joka tapauksessa työläs.
Aivan helppoa moottoripyörän kiinnitys lavalle ei ollut. Auton takapyörien alle piti kaivaa kuoppa, jotta rampille saatiin oikea kulma.
Mukaan sopi moottoripyörän lisäksi ainoastaan suuri drone, jonka kaksi laatikkoa täytti koko takatilan.
Mies haki siirtokilvet katsastuskonttorilta ja suuntasi laivalla Tallinnaan.
Satamassa selvisi, etteivät Suomen siirtokilvet kelvanneet Virossa eivätkä avomaasturin nastarenkaatkaan antaneet aihetta päänsilityksiin.
”Poliisit kysyivät, minne olen menossa. Kun kerroin vieväni Ukrainan sotilaille autoa, nämä ojensivat paperini takaisin ja toivottivat hyvää matkaa.”
Puolassa hajosi iskunvaimennin takaa, mutta onneksi se saatiin korjattua paikallisella pajalla parillakympillä.
Lapio on oltava mukana autoreissuilla Ukrainaan siltä varalta, että auto juuttuisi kiinni. Kuva: Juha TanhuaUkraina ja Puolan rajalla tuli sitten toinen visainen tilanne, kun edessä oli liki puolentoista kilometrin jono ja luvassa vuorokauden jonotus.
”Jostain Etelä-Euroopasta kotoisin oleva rekkakuski näki suomalaisen rekisterikilpeni, ja tuli kyselemään. Hän soitti puhelun, ja pian minulle löytyi paikka 200 metrin päästä tarkastuspisteestä. Silti siihenkin matkaan kului yhdeksän tuntia.”
Rajanylitys hoitui viime hetkellä, sillä ulkonaliikkumiskielto alkaa Ukrainassa klo 24. Mies pääsi rajan yli juuri ajoissa kello 23 ja ehti täpärästi 30 kilometrin päässä sijaitsevaan hotelliin.
Seuraavana päivänä Savolainen ajoi Mitsulla viimeisen etapin.
Ukrainassa on hänen mukaansa käytäntönä, että armeijan kelpuuttamat autot menevät suoraan näiden kalustoksi. Muussa tapauksessa ne menevät sotilaiden nimiin, jolloin nämä myös vastaavat niiden kuluista.
”Heillä on usein siihen varaa, sillä etulinjassa sotiville maksetaan varsin hyvin. Tietojeni mukaan reilut 3 000 euroa kuussa, mikä on Ukrainassa varsin paljon.”
Lopulta auto pääsi Ukrainan taistelijoille, joille avolava-auto korkealla maavaralla on kullan arvoinen kapistus. Kuva: Rami SavolainenArmeija otti kiitollisena Mitsubishin ja dronen vastaan. Avustusmateriaalin myöhemmistä vaiheista ei enää kerrota. Sen verran Savolaiselle on kuitenkin tihkunut tietoja, että pikavauhtia auto sai jäähdyttimen eteen suojat, lavaa vahvistettiin ja it-tykki sijoitettiin avolavalle.
”Arvelen, että auton tehtäväksi tuli tavaroiden kuljetus ja evakuointi.”
Auton elinkaari voi päättyä nopeasti vihollistulitukseen, mutta myös olosuhteet syövät kalustoa.
”Etulinjassa ajetaan pääasiassa miinoista raivattuja pellon reunoja – ja aina lujaa, joten esimerkiksi iskunvaimentimet ovat kovilla.”
Kun materiaali oli luovutettu ja valokuvat otettu, mies hyppäsi moottoripyörän päälle ja palasi Moldovan kautta kotimaahan.
Matka voi tuntua pitkältä, mutta Savolainen on tottunut niihin. Muutama vuosi sitten hän myi puolisonsa kanssa asuntonsa, ja he lähtivät moottoripyörällä kiertämään maapalloa. Silloin kilometrejä tuli yli 80 000.
Makuuhuoneen seinällä on maailmankartta, johon on piirretty ajetut reitit. Ja niitä on paljon.
Juuri moottoripyörämatkoilla Savolaisella heräsi halu viedä avustustarvikkeita perille saakka.
”Olen ajellut Afrikan läpi ja nähnyt, kuinka välikädet myyvät lahjoitettua tavaraa. Samaa kerrottiin tapahtuneen myös Ukrainassa.”
- Osaston luetuimmat
