Karita Koskisen side lapsenlapsiin on vahva. Kuva: Taina Renkola
Isovanhempien lastenhoitoapu on monessa perheessä korvaamaton – Karita Koskisen ja tyttärenpoikien yhteinen suosikkipuuha on varsin arkinen
Kesäaika näkyy Mannerheimin Lastensuojeluliittoon tulevien kyselyjen määrässä, sillä koululaisten pitkät kesälomat saattavat aiheuttaa lastenhoitoon liittyvää päänvaivaa.Tilaajalle
Karita Koskisen viettää paljon aikaa 5- ja 2-vuotiaiden lapsenlastensa Jooa ja Joose Sundin kanssa. Kuva: Taina RenkolaKoululaisten kesälomat alkoivat, mutta harvalla vanhemmalla on yhtä pitkää kesälomaa kuin lapsilla.
Ihmisten mielikuvissa lapset saatettiin ennen vanhaan lähettää koko kesäksi mummolaan, mutta miten on isovanhempien tarjoaman kesäajan lastenhoitoavun laita nykyään?
”Isovanhemmat ovat edelleen monissa lapsiperheissä korvaavamattomana lastenhoitoapuna”, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL:n) auttavien puhelin- ja digitaalisten palveluiden asiantuntija Anna Weckström.
Suomessa nimenomaan isovanhempia on ollut tapana pyytää lastenhoitoavuksi ensimmäisinä etenkin, jos he asuvat lähellä.
”Valtaosa vanhemmista myös toivoo, että omat vanhemmat hoitaisivat lapsenlapsiaan”, Weckström huomauttaa.
Hän kuitenkin korostaa, että yleistyksiä on vaikea tehdä, sillä lapsia, vanhempia ja isovanhempia on joka lähtöön, samoin kuin tilanteita, joissa perheet elävät.
Usein isovanhempien apu kuitenkin otetaan Weckströmin mukaan mielellään vastaan siksi, että se keventää lapsiperheen arkea.
”Lisäksi isovanhempien tarjoamalla avulla on usein tärkeä henkinen puoli, sillä hoidettavat lapset ovat tärkeitä ja rakkaita paitsi vanhemmille, myös isovanhemmille. Tällöin apu on pyyteetöntä ja rakkaan lapsen kasvua pääsee seuraamaan yhdessä.”
MLL tarjoaa lapsiperheille erilaisia matalan kynnyksen palveluita ja neuvontaa, ja niitä saavat hyödyntää myös isovanhemmat. Weckströmin mukaan monelle isovanhemmalle onkin mieluista, että on olemassa puolueeton taho, jonka kanssa voi keskustella vaikkapa huolesta oman lapsen jaksamiseen liittyen.
Kesäaika näkyy MLL:lle tulevissa yhteydenotoissa muutamalla tavalla, Weckström kertoo. Ensinnäkin koululaisten kesäloma saattaa aiheuttaa vanhemmille paljonkin murhetta, jos he itse ovat töissä, tukiverkot kaukana eikä lapsia ole varaa lähettää esimerkiksi kesäleirille.
Pikkukoululaiset puolestaan saattavat soittaa auttavaan puhelimeen ihan vain jutustelupuheluita, ja nuorilla ongelmia aiheuttaa se, että valtaosa julkisista mielenterveyspalveluista on kesällä tauolla.
Valtaosa vanhemmista toivoo, että omat vanhemmat hoitaisivat lapsenlapsia, mutta toisinkin voi olla.
Isovanhempien tarjoaman avun perässä ollaan Suomessa valmiita jopa muuttamaan, Weckström huomauttaa. Tällainen tilanne on esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Ilmajoella asuvan luokanopettajan ja kahden lapsen isoäidin Karita Koskisen perheessä.
Koskisen 5- ja 2-vuotiaat lapsenlapset Jooa ja Joose Sund asuvat puolen kilometrin päässä, sillä Koskisen tytär perheineen muutti kolme vuotta sitten Ilmajoen Ahonkylään lähelle mummolaa.
Koskinen kokee tärkeäksi, että monet sukupolvet saavat kasvattaa lapsia. Hän näkee lapsenlapsiaan vähintään viikoittain ja tarvittaessa vaikka joka päivä. Mummin hoitoavusta onkin apua esimerkiksi tänä kesänä, kun Jooan ja Joosen vanhemmat lähtevät vajaaksi viikoksi häämatkalle.
Ensimmäisen lapsenlapsensa Jooan syntyessä Koskinen oli varsin nuori isovanhempi, 48-vuotias, ja hänen omista lapsistaan nuorin oli vasta 16-vuotias. Jooalla on harvinainen Charge-oireyhtymä, joka aiheuttaa useiden elinten rakennepoikkeavuuksia, kasvuhäiriötä ja kehityksen viivästymää.
Jooa viettikin ensimmäisen vuotensa melkein kokonaan sairaalassa.
Koskisen nuorin lapsi, eli Jooan eno ja kummisetä, on joskus pohtinut äitinsä kanssa, olisiko Jooa heille niin rakas, jos poika olisi terve.
”Kyllä Jooa rakas olisi missä tahansa tilanteessa, mutta erityislapsena hän on erityisellä tavalla rakas”, Koskinen pohtii.
Koskinen on kuullut tarinoita myös toisenlaisista tilanteista, joissa erityislasten isovanhemmille ei ole kerrottu lapsenlapsen tilanteesta ja tuen tarpeesta käytännössä mitään.
Koskinen on puolestaan saanut muodostaa tiiviin yhteyden Jooaan alusta asti ja ollut perillä lapsenlapsensa terveydentilasta joka käänteessä.
”Siitäkin on paljon apua, että sukupolvien välinen viestintä on muuttunut aiempaa avoimemmaksi. Se on iso ja hyvä muutos verrattuna esimerkiksi siihen, miten minun sukupolveni puhui omien vanhempiensa kanssa”, Koskinen pohtii.
Mummina hän on ollut alusta asti mukana myös Jooan viittomakielen opetuksessa, jossa Jooalle ja tämän perheelle opetetaan tukiviittomia.
Jooa ja Joose ovat nykyään erottamaton parivaljakko, jotka viihtyvät mummolassaan esimerkiksi akkuautolla ajellen ja sählyä pelaten. Mummi myös vie poikia mielellään vaikka leikkipuistoon tai pyöräretkelle.
Pojat ovat myös keksineet, että mummin kanssa on mahtavaa käydä kaupassa. Pikkuvelikin on oppinut viittomaan sanan ”kauppa”, ja sillä taikasanalla mummi saattaa hyvinkin lähteä kauppareissulle tyttärenpoikiensa kanssa.
”Kaupassa hauskinta on se, kun saa omat pikkukärryt ja niihin joitain mummin ostoksia”, Koskinen kertoo.
Vaikka isovanhempien lastenhoitoapua yleensä toivotaan, aina sukupolvien välinen viestintä ei kuitenkaan suju yhtä mutkattomasti kuin Karita Koskisen perheen tapauksessa.
MLL:lle tulevien yhteydenottojen perusteella hankaluuksia saattaa aiheuttaa esimerkiksi se, että isovanhemmat asuvat kaukana tai että isovanhemmilla ei ole aikaa tai kenties myöskään halua hoitaa lapsenlapsiaan. Tällöin yhteydenotot tulevat usein vanhemmilta, jotka ovat huolissaan turvaverkkojensa ohuudesta.
Isovanhemmat puolestaan saattavat kokea, ettei heillä ole ikänsä tai terveytensä puolesta mahdollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan niin paljon kuin he olivat aiemmin suunnitelleet.
Pienet ihmeet ovat usein niitä suurimpia. Kuva: Taina RenkolaKoska MLL:lle tuleviin yhteydenottoihin mahtuu ihmiselämän koko kirjo, osa isovanhemmista kokee jäävänsä paitsioon lastenlasten elämästä.
”Isovanhempi saattaa kokea surua tai kateutta siitä, että jokin toinen isovanhempi saa olla nuorempien polvien elämässä mukana paljon ja itse vähän”, Weckström kuvailee.
Myös lastenkasvatukselliset kysymykset saattavat hiertää sukupolvien välillä. Weckströmin mukaan pattitilanteesta päästään usein eteenpäin, jos kaikki aikuiset alkavat pohtia tilannetta lapsen näkökulmasta.
”Aikuisten pitäisi pystyä keskustelemaan ristiriitatilanne auki rauhallisesti ja välttää syyttelyä ja vastakkainasettelua, sillä todennäköisesti kaikkien kannalta olisi parasta, jos lapsi voisi säilyttää välit isovanhempiinsa”, Weckström kuvailee.
- Osaston luetuimmat
