Millaista on olla prinsessa? Lastenkirja antaa siihen niin anarkistisen vastauksen, että 5-vuotias menee kippuralle

Saariston prinsessa -kirjan kuvat hymyilyttävät. Pikku Kakkonen tulee hakematta mieleen.

Kuvitustaiteilija Camilla Mickwitz (1937–1989) tunnetaan erityisesti Pikku Kakkosen tunnuskuvasta.

Kuvakirjassa on ennen julkaisematon Mickwitz-kuvitus Lastenkirjainstituutin kokoelmasta. Kuvitus on luultavasti Mickwitzin loppuvaiheen töitä.

Tekstit on tehnyt kirjailija Tuutikki Tolonen.

Tammi mainitsee tiedotteessa, että kirja on Itämeri-aiheinen. Mielestäni kirja kertoo enemmänkin rakkaudesta, itsenäisyydestä ja tunteista.

Meri tuo ja vie. Yksi päivä se tuo prinsessa Mariliin pienelle saarelle Pekan. Hetken saaressa viihdyttyään Pekka lähtee katsomaan, miltä maailma näyttää. Toisin kuin Marilii, hän tarvitsee meren ravistusta ja tuulen töyssyjä. Pekka palaa lopulta jäälautalla, tyhjä pullo kaverinaan. Hän rupeaa kalastajaksi.

Kirja opettaa, että kun tulee levoton olo, pitää odottaa myrskyä.

Kuvitus ja teksti kulkevat yhdessä pääosin sulavasti. Joulupukki hyppää kuvioihin hieman yllättäen.

Prinsessa Marilii on ihastuttavan itsenäinen hahmo. Saaristossa pärjäilevä muija, joka lähettää miehensä seikkailemaan.

Eikö Marilii näytä prinsessalta? Miltä prinsessan pitäisi näyttää? Nämä kysymykset saivat lapsen sanaisen arkun auki.

Prinsessalla on tässä kirjassa kruunu heinistä ja maitohorsmista.

”Hän tuli vähä vähältä vanhemmaksi ja koko ajan enemmän prinsessaksi.” ”– – prisessaksi tullaan olemalla yhdessä paikassa niin kauan, että tuntee paikan ihan kokonaan.”

Viisivuotias meni näin anarkistisesta prinsessan määritelmästä ihan kippuralle. Kirja tarjosi paljon pohdittavaa.

Kouluikäisestä Pekan ja Mariliin tarina oli tylsä. Perusteluja hän ei antanut.

Kuvien sävyt tummenevat loppua kohti, Marilii ja Pekka vanhenevat. Kirjan loppu on ilossaan ja tyytyväisyydessään hyrisyttävän epäsuomalainen.