

Monet vaatteet ovat levinneet arkikäyttöön sodista, ja esimerkiksi vyöt syrjäyttivät olkaimet ensimmäisen maailmansodan myötä. Maailmansodat levittivät myös Barbourin suosiota sen valmistettua vaatteita Ison-Britannian laivastolle.
Suosion perusta oli kuitenkin valettu jo aiemmin. John Barbour perusti nimeään kantavan yhtiön South Shieldsin rannikkokaupungissa vuonna 1894. Siellä merimiehet ja telakkatyöntekijät ottivat nopeasti omakseen yhtiön valmistamat öljykangastakit.
Barbour kehitti vahatun puuvillan prosessia hyödyntämällä siinä parafiinivahaa. Näin yrityksen takeista tuli hengittävämpiä kuin kilpailijoiden, jotka käyttivät tarkoitukseen pellavansiemenöljyä. Lisäksi takit olivat käytännöllisiä ja kestivät vaikeat sääolosuhteet.
Barbourin öljykangastakit levisivät satamien ulkopuolelle, kun yhtiö tuotti ensimmäisen postimyyntikuvastonsa vuonna 1908. Öljykangastakit juurtuivat erityisesti maaseudulle, mistä löytyi niiden suurin käyttäjäkunta.
Maaseudun ja merenkävijöiden jälkeen Barbourin takit vakiintuivat myös moottoripyöräilijöiden käyttöön 1930-luvulla. Sitä vauhditti perheyrityksen vesan, Duncan Barbourin oma moottoripyöräinnostus.
Huittislaisella Kuikon tilalla toimiva Butiken på Landet on myynyt Barbourin vaatteita vuodesta 2005 alkaen. Myyntiä johtava Ritva Palokangas näkee, että öljykangastakkien suosion takana on laadun ja näkyvyyden toimiva yhdistelmä.
”Merkillä hyvä tuote ja mainosarvo. Barbourin vaatteita näkee usein merkkihenkilöiden yllä sekä esimerkiksi englantilaisissa ja saksalaisissa sarjoissa. Vähitellen ne ovat alkaneet näkyä myös ruotsalaisissa ja suomalaisissa televisiotuotannoissa, kuten Ivalossa”, hän kertoo.

Näkyvyyttä Barbourille ovat tuoneet etenkin Ison-Britannian kuninkaalliset. Öljykangastakkeja ovat kantaneet esimerkiksi kuningatar Elisabeth II, nykyinen kuningas Charles ja prinsessa Diana. Barbourille on myönnetty peräti kolme kuninkaallisen hovihankkijan sinettiä.
Lisäksi Barbouriin ovat sonnustautuneet elokuvataivaan tähdet, kuten näyttelijä Steve McQueen. Skotlannin maaseudulla merkin takissa tepasteli myös Daniel Craigin näyttelemä James Bond elokuvassa Skyfall.
Barbourin historian merkittävimpiä hahmoja on nykyisin 83-vuotias Margaret Barbour. Vuosituhannen vaihteessa aateloitu nainen otti perheyrityksen johdettavakseen vuonna 1968, kun hänen aviomiehensä, vaatemerkin perustajan nuorin poika menehtyi.
”Eräskin asiakas totesi kerran, että menossa on kolmas auto, mutta edelleen sama Barbourin takki”
Margaretin alaisuudessa Barbour alkoi hyödyntää markkinoinnissaan yhä vahvemmin maalaiselämän mielikuvia. Osana tätä hän suunnitteli metsästystarkoitukseen Beaufort-öljykangastakin, joka tuotiin markkinoille vuonna 1983.
Beaufort on edelleen merkin myydyimpiä malleja, ja Barbourin toimintaa läpäissyt pyrkimys käytännöllisyyteen näkyy hyvin sen yksityiskohdissa. Niistä Palokangas nostaa esiin takin selkäpuolelta löytyvän riistapussin.
”Se on isohko tasku takin vuoren ja ulkokankaan välissä, johon saattoi hyvin livauttaa jäniksen tai linnun ja vapauttaa kädet. Yhtä hyvin siellä voi pitää vaikkapa istuinalustaa”, Palokangas kertoo.
Koska vahattu puuvilla ei ole lämmin materiaali, Barbourin takkien leikkaukset ovat usein väljiä ja mahdollistavat kerrospukeutumisen. Väljyys luo samalla ajattomuutta, jonka suosiota vaihtuvat muodit eivät hetkauta. Palokangas kertoo, että 15 vuotta on öljykangastakeille hyvinkin tavallinen käyttöikä.
Butiken på Landetin asiakaskunta tulee laajalta alueelta Huittisten ympäriltä, sekä maaseudulta että kaupungeista. Palokangas kertoo, että vuosien varrella asiakkaiden palautteessa Barbourin öljykangastakkien kohdalla ovat korostuneet juuri kestävyys ja pitkäikäisyys.
”Eräskin asiakas totesi kerran, että menossa on kolmas auto, mutta edelleen sama Barbourin takki”, hän sanoo.
Samaa kieltä puhuvat myös hänen omat kokemuksensa.
”Hankin itselleni ensimmäisen Barbourin takin, kun kauppa perustettiin. Olen vahannut sitä noin viiden vuoden välein ja se on 18 vuoden jälkeen yhä käytössä”, Palokangas kertoo.