Pyhimysten kaimoja ja itkeviä naisia – naistenviikko sisältää historian kerrostumia ja kansanperinnettä

Naistenviikossa yhdistyvät historia, kansanperinne, maatalous sekä meteorologiset ilmiöt. Nimet itsessään sisältävät viittauksia historiaan sekä kulttuuriin, ja naistenviikon ajankohta heijastelee maatalouselinkeinon arkea sekä kansanperinteen uskomuksia.

Nimistöntutkija Terhi Ainiala Helsingin yliopistosta kertoo, että naistenviikko on saanut alkunsa osin sattumalta. Nykyisin ajankohta on tosin pyhitetty tarkoituksella yksinomaan naisille.

Nimipäiväperinne itsessään on syntynyt katolisen kirkon pyhimyskalenterin pohjalta. Jokaiselle pyhimykselle on ollut oma juhlapäivänsä.

Naispyhimyksiä on huomattavasti vähemmän, mutta heistä kahden – Magdalan Marian ja marttyyrineitsyt Christianan eli Kristiinan – juhlapäivät sattuivat keskiajalla samalle viikolle pyhimyskalenterissa, kertoo Ainiala.

Naistenviikolla on kolmen pyhimyksen juhlapäivät. Edellä mainitut Magdalena ja Kristiina saivat nimipäivänsä almanakkaan jo vuonna 1705 ja myöhemmin joukkoon liittyi myös Margareeta.

Kahden pyhimyksen yhteyteen on sittemmin alkanut kertyä muitakin naisten nimiä. Naistenviikolla juhlitaan niin ikään Raamatusta peräisin olevia nimiä Saaraa ja Johannaa.

Ainiala kertoo, että uskonnollinen sävy nimistössä on käynyt yhä maallisempaan suuntaan vuosisatojen saatossa. Niinpä almanakkaan naistenviikolle on sijoitettu myös nimiä, jotka eivät suoraan viittaa Raamattuun.

”Siitä on tullut tällainen maallinen sekulaarikalenteri, johon nimiä on merkitty.”

Esimerkiksi Olga on peräisin Venäjän ensimmäiseltä kristityltä suurruhtinattarelta. Tuorein lisäys naistenviikolle on vuodelta 1950 Riikka, joka on puolestaan muovautunut Ruotsin kuningatar Fredrikasta.

Ainiala kertoo, että suomalaisessa nimistössä näkyy erilaisia historiallisia kerrostumia. Nimien maallistuminen kertoo siis yhteiskunnallisen elämän muutoksesta.

Lisäksi nimistössä näkyvät eri aikakaudet Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Tämänkin päivän Riikat ja Olgat ovat kaikki kuninkaallisten kaimoja.

”Nimistö on aina aikansa yhteiskunnan virtauksien ja arvostusten heijastuma.”

Heijastumia yhteiskunnallisesta elämästä naistenviikossa näkyy nimistön lisäksi myös sen kansaperinnettä tarkasteltaessa.

Ainiala kertoo, että naistenviikossa näkyy vahvasti maatalousyhteiskunnan vaikutus. Koska naistenviikko osuu heinäkuulle, on heinänteko ollut vahvasti sävyttämässä viikon tunnelmaa.

Vanhan kansan uskomuksissa Marketan päivänä langennut sade tarkoitti sateen jatkumista seitsemän viikkoa.

Naisten nimipäivät, paine heinätöiden onnistumisesta sekä epävakainen sää ovat kansanperinteessä muovautuneet erilaisiksi sananlaskuiksi, kuten ”Mataleena itköö mielellään” tai ”Reeta pissii pirahuttaa”, kertoo Ainiala.

Hänen mukaansa taustalla on se uskomus, että naiset ovat kovia itkemään.

”Voi ajatella, että tämä kuvaa vanhakantaista käsitystä naisen roolista, asemasta tai ominaisuuksista.”

Naistenviikon sää on nykytilastojenkin mukaan epävakainen. Ilmatieteen laitoksen tilaston mukaan Täysin poutaisia naistenviikkoja on keskimäärin kerran 10 vuodessa. Tyypillistä naistenviikolle on, että sataa kolmena tai neljänä päivänä.

Sananlaskujen leimaavasta sävystä huolimatta naistenviikko on positiivinen ja naisia juhliva viikko.

”Se osuu kukkeaan heinäkuuhun, jolloin nautitaan ja lomaillaan. Siihen latautuu miellyttäviä mielikuvia: lupaus siitä, että kesä on kauneimmillaan”, kuvailee Ainiala naistenviikon taikaa.