

Kannattaa varoa, mitä toivoo. Toiveiden toteutuminen ei nimittäin aina tuokaan elämään onnea ja auvoa.
Kun lemmikki on odotettu ja haluttu, kielteisten tunteiden voima voi yllättää.
Koirien kohdalla sopivaa pentua voi joutua odottamaan kuukausia, valikoivampi jopa vuosia.
Sitten pentu tulee. Samaan aikaan voi sattua läheisen sairastuminen tai parisuhteeseen haastavampi kausi.
Pentua eivät ihmisten ongelmat hidasta: Se järsii sohvaa ja ikkunanpuitteita ja tylsistyy nopeasti. Naskalihampaat iskevät nilkkaan ja pissaa löytyy kerta toisensa jälkeen lattioilta.
Reippaaksi luultu pentu osoittautuukin araksi tai leppoisaksi perheenjäseneksi otettu häntäpeikko täysin pitelemättömäksi tuholaiseksi.

Niin sanottu ”puppy blues”, johon voi liittyä katumuksen tunteita, on yleinen ilmiö, kertoo aihetta tutkinut Helsingin yliopiston tutkija Aada Ståhl.
Pennun tulemiseen voi liittyä esimerkiksi itsesyytöksiä. Hän törmäsi ilmiöön alkuun somen koira-aiheisilla keskustelupalstoilla.
”Ihmiset vertasivat pennun saamisen jälkeistä aikaa raskauden jälkeiseen alakuloon. Psykologina kiinnostuin aiheesta.”
Myös Ståhlin lähipiirissä ilmiö oli tuttu.
Kokemuksia aiheesta tuli aluksi yli sadalta ihmiseltä. Joukossa oli ihmisiä, jotka olivat aiemmin kokeneet myös lapsen saamisen jälkeisen mielialan myllerryksen.
Aineiston pohjalta kehitettiin kyselymittari ”puppy bluesin” mittaamiseen. Uudella kyselyllä kerättiin vastauksia yli 2000 koiranomistajalta.
Kyselyssä selvisi, että melkein puolet kokee huomattavia negatiivisia tunteita, kuten katumusta, pennun kotiutumisen jälkeen.
Pentu voi esimerkiksi tuhota paikkoja eikä opi sisäsiistiksi toivotussa tahdissa. Tavatonta ei myöskään ole, että perheen vanhempi koira suhtautuu tulijaan penseästi.
Osaa ärsytti tai ahdisti pennun käytös niin, että se teki mieli palauttaa.
Vastaajia kuormitti myös väsymys ja kokemus itsestä huonona koiranomistajana.
Yhteinen tekijä ovat elämänmuutoksen aiheuttamat mielialan muutokset, Ståhl kuvailee.
”Baby bluesiin liittyy pitkän ajan odotuksen ja jännityksen purkautuminen. Se on ihan normaali ilmiö.”
Baby blues on esimerkiksi raskauden jälkeistä masennusta lievempi ja lyhytkestoisempi ilmiö.
Rajat ovat kuitenkin melko keinotekoisia, Ståhl sanoo. ”Psykologina ajattelisin, että tärkeintä on oma kokemus ja vaikutus toimintakykyyn.”
Vaikeita tunteita voi tulla, eikä niitä kannata säikähtää, hän jatkaa. Tunteiden hyväksyminen yleensä helpottaa.
Mutta kannattaako vauvan saamiseen liittyvää baby bluesia ja koiranpentuja rinnastaa?
”Kyse ei ole samasta asiasta, vaan samankaltaisesta ilmiöstä”, Ståhl painottaa.
Ja on pennuilla ja vauvoilla jotakin yhteistäkin: Kumpikin on riippuvainen ihmisen tarjoamasta hoivasta.
Omistajan persoonallisuuden on havaittu voivan vaikuttaa baby bluesin todennäköisyyteen.
Neuroottiset ihmiset kokivat muita todennäköisemmin puppy blues -oireita. Neuroottisuudella viitataan herkkyyteen kokea negatiivisia tunteita.
Neuroottinen omistaja voi esimerkiksi herkemmin pelätä ”pilaavansa” pennun.
”Suomalaisessa kulttuurissa koiranomistajuuteen liittyy paljon paineita”, Ståhl sanoo.
”Jotkut ottavat aika paljon paineita siitä, että koiran täytyy käyttäytyä täydellisesti.”
Tuloksissa on rajoitteensa. Ylivoimainen valtaosa vastaajista oli naisia. ”Olisi kiinnostava saada suurempi aineisto miehiltä. Raskauden jälkeiseen masennukseenkin liittyvä tutkimus on vinoutunut naisten kokemukseen, vaikka isilläkin on tätä ilmiötä.”
Osa kysymyksistä ei välttämättä sovi yhtä hyvin kummallekin sukupuolelle.
Puppy blues -kyselystä jätettiin esimerkiksi pois itkuisuuteen liittyvä kysymys, sillä on havaittu, ettei se ole yhtä hyvä mittari miehille ja naisille.
Jatkossa tavoitteena on selvittää tarkemmin altistavia tekijöitä ja sitä, miten puppy blues vaikuttaa esimerkiksi siihen, onko omistajan kokema puppy blues yhteydessä koiran myöhempään ei-toivottuun käyttäytymiseen.
Hyvä puoli on, että kurjat hetket tuppaavat unohtumaan.
Aika kultaa muistot, Ståhl toteaa. Naskalihampaidenkin terä pehmenee mielessä nopeasti.
”Kun vanhemmilleni tuli uusi pentu joka pureskeli, en ollut enää muistanut yhtään, että se on sellaista.”
Tutkimus on osa professori Hannes Lohen tutkimusryhmän laajempaa hanketta, jossa selvitetään omistajan ja eläimen välistä suhdetta ja sen merkitystä hyvinvointiin.
Kyselyssä vastaajina yli 2000 koiranomistajaa
Kuormittavuutta arvioitiin asteikolla yhdestä seitsemään.
Noin 10 prosenttia vastaajista kertoi olevansa pennusta erittäin kuormittuneita. Luku vastaa raskauden jälkeisen masennuksen esiintymislukuja.
Tutkimus on kerännyt myös kansainvälistä kiinnostusta. Sen tuloksista on raportoitu muun muassa Yhdysvalloissa.