Näin brittiläinen maalaispappi pelasti jälleen kerran laumansa

BBC:n ja Yle 1:llä esitettävän Isä Brown ja hänen laumansa -rikosdraamasarjan neljännen tuotantokauden puolivälin jaksossa Mark Williamsin näyttelemä Kemblefordin katolilaispappi isä Brown päätyy auttamaan vanhaa ystäväänsä John Lightin näyttelemää Hercule Flambeauta.

Herrasmiesvarkaana tunnettu Flambeau joutuu kääntymään isä Brownin puoleen. Flambeaun kaukainen tytär joutuu entisen rikoskumppanin kidnappaamaksi.

Petetty rikoskumppani vaatii Flambeaulta melkoisia lunnaita. Tyttären hinnaksi on määritelty paavin kuningatar Elisabethille lahjoittama arvokas risti.

Ryöstöhankkeen painetta ei ainakaan kevennä se, että ristiä vahtivat Jack Deamin näyttelemän nuivan komissario Malloryn paikallisten poliisivoimien ohella myös keskenään nokittelevat Roger Ashton-Griffithsin näyttelemä kardinaali Bonipogio ja Colin McFarlanen kardinaali Papillon sveitsiläiskaarteineen.

Ristiä säilytetään paikallisen piispan luona, jonne nuuskijana tunnettua isä Brownia ei aluksi huolita. Lopulta hän selvittää tilanteen tuttuun tapaan juuri hän kirkon omana yksityisetsivänä.

Sarjan päähahmo isä Brown on äärimmäisen viisas ja suurella sydämellä varustettu henkilöhahmo, joka selviää ongelmatilanteista valkoisilla valheilla ja tyhmää esittämällä.

Vaikka kyseessä on Ylen iltapäivän draamasarja, jonka sisällöltä ei voisi odottaa suurinta älyllistä tarjontaa, onnistuu maalaispappi herättelemään katsojassa arvopohdintoja.

Jokainen isä Brownin päätös ei ole varmasti kirkon tai yleisenkään etiikan mukainen, mutta usein katsojan on helppo samaistua tehtyihin valintoihin. Sarja saa katsojan tuumimaan, että lopulta oikea ja väärä riippuvat aina tilanteesta.

Isä Brown on joustavasta tilannetajustaan huolimatta tietyissä asioissa erittäin periaatteellinen. Esimerkiksi ripissä tunnustettuja asioita hän ei koskaan lavertele poliisille, vaan yrittää saada oikeuden toteutumaan muita reittejä pitkin.

Oivana esimerkkinä sarjastaan toimiva jakso on toteutettu teknisesti äärimmäisen hyvin. 1950-luvulle sijoittuva sarja saa laadukkaan kuvauksen ansiosta katsojan siirtymään aikakoneella kyseiseen aikaan.

Kyseisessä jaksossa ei ole poikkeuksellisesti yhtä sarjan kestoseuraajaa ärsyttävää asiaa. Yleensä joka jaksossa joku isä Brownin tuttavapiiristä tulee tapetuksi, mikä alkaa ärsyttämään katsojaa pidemmän päälle. Jokainen kyseiseen maalaisseurakuntaan kuuluva ei voi olla murhalistalla.

Isä Brownin ohella muutkin keskeiset henkilöhahmot ovat hyvin mietittyjä, joilla jokaisella on oma paikkansa tarinassa. Esimerkiksi komissario Mallory on ylpeä poliisi, joka häviää kuitenkin aina isä Brownille.

Sarja on myös siitä mielenkiintoinen, että se kohtelee sarjan taustateemaa eli kirkkoa hyvin monipuolisesti. Isä Brownin kautta annetaan katsojalle myönteistä ja ihmisläheistä kuvaa seurakunnasta, kun taas vierailevat kardinaalit esitetään suoraan pyrkyreinä ja tärkeilijöinä.

Lopussa kaikki päättyy sarjaan sopien hyvin, ja mestarivaras saa vielä maistaa omaa lääkettään. Kaikki ei ole ollut luonnollisesti sitä, miltä on näyttänyt. Isä Brown pääsee keskustelmaan moraalista yllättävän tahon kanssa. Sen jälkeen hän on jälleen pelastanut laumansa pahalta.

Yle TV1 maanantai klo 17.10 ja Yle Areena.