Jokainen näytepussi saa mukaansa tarkat yksilöintitiedot. Kuva: Satu Lehtonen
Suomi on täynnä hylättyjä navetoita ‒ nyt osa niistä pääsee kertomaan tarinaansa
Lantanäytteiden bakteerit paljastavat monenlaista karjatalouden kehityksestä 1950-luvulta tälle vuosituhannelle.Lohja
Johanna Muurinen haki tyhjillään olevasta lohjalaisesta navetasta pussillisen kymmeniä vuosia vanhaa lehmänlantaa. Kuva: Satu LehtonenTutkijatohtori Johanna Muurinen raottaa ovea, jota ei ole avattu vuosiin. Pölyisten ikkunoiden läpi navettaan siilautuva valo paljastaa viisi partta, joissa ennen märehtivät lehmät. Nyt niissä on varastoituna sekalaista tavaraa.
Karja lähti täältä 1970-luvun alussa. Mikä täällä enää voi tutkijaa kiinnostaa?
Muurisen katse kiertää lattiaa ja seiniä ja osuu lantalan oveen. Ilme kirkastuu: tuossa on jäljellä hyvä lantakerros!
Juuri lantaa hän on täältä ja kymmenistä muista Suomen navetoista etsimässä.
Tutkimuksen idea on itänyt Muurisen päässä jo vuosia. Se syntyi, kun hän kirjoitti väitöskirjansa yhteenvetoa vuonna 2017. Väitöskirjassa käsiteltiin suomalaisten maatilojen lannasta, maaperästä ja ojavesistä löytyneiden bakteerien perimää.
”Halusin kirjoittaa siihen historiakatsauksen antibioottien käytöstä ja resistenssiseurannasta Suomessa”, hän kertoo. Resistenssi tarkoittaa, että tietty bakteerikanta ei nujerrukaan antibiootilla, jonka pitäisi siihen tehota.
Muurinen lähti kahlaamaan läpi maatalouden historiaa ja politiikkaohjauskeinoja käsittelevää aineistoa. ”Täällähän on tapahtunut vaikka mitä, lehmäntapporahasta peltojen paketointiin”, hän huomasi.
Kiinnostus jäi kytemään, mutta elämä vei eteenpäin. Muurinen siirtyi tutkijatohtoriksi USA:han Purduen yliopistoon.
Siellä hänelle kävi yhä selvemmäksi, ettei bakteerien antibioottiresistenssi riipu vain siitä, mitä antibioottilääkkeitä tällä hetkellä käytetään, vaan se on pitkän kehityksen tulos.
Muurinen selittää, että antibiootit ovat alun perin luonnontuotteita. Niitä tuottavat bakteerit, esimerkiksi streptomykeetit, joita elää maaperässä ja muun muassa lannassa.
”Maatiloilla on aina ollut lantakasoja. On siis mahdollista, että eläinten suolistobakteerit, jotka mahdollisesti aiheuttavat tauteja, ja antibioottien tuottajabakteerit ovat kohdanneet toisensa jo ennen kuin antibiootteja on edes keksitty. Resistenssiä on voinut syntyä jo silloin.”
Kun koronaviruspandemia vuonna 2020 alkoi, Muurinen pohti, pitäisikö hänen jäädä USA:han vai palata Suomeen. Kotimaan kutsu oli vahvempi.
Suomesta Muurinen löysi asiantuntijoita, joiden kanssa kehitteli aihetta edelleen.
Jossain vaiheessa näissä keskusteluissa syntyi oivallus, että Suomi on täynnä hylättyjä navetoita. Niistä löytyisi lantajäämiä, vaikka ne kuinka olisi pesty. Ja niiden jäämien sisältämät bakteerit voisivat kertoa monenlaista.
Muurinen haki navettoja Facebookin Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta -ryhmässä. Yhteydenottoja tuli noin 70, joista jatkoon selvisi noin 50 navettaa ympäri Suomen.
Vanhimmat ovat jääneet tyhjilleen 1950-luvulla, tuoreimmat 2000-luvun alussa.
”Niistä kerätyt näytteet on kiinnostavaa yhdistää tietoon siitä, mitä Suomessa on milloinkin tapahtunut, esimerkiksi milloin antibioottien käyttö on ollut villeimmillään ja miten lehmien pito on muuttunut, pienistä parsinavetoista ja kesän laidunnuksesta yhä isompiin yksiköihin.”
Näytteiden mikrobeista saattaa löytyä tietoa eläintautien tulosta Suomeen ja vanhojen tautien alueellisista eroista sekä bakteerien antibioottiresistenssin evoluutiosta.
Myös mikrobien monimuotoisuus eli biodiversiteetti kiinnostaa Muurista.
”Ajatellaan, että liian hygieeninen elämäntyyli on köyhdyttänyt ihmisten suoliston ja ihon bakteeriyhteisöjä. Onko trendi sama tuotantoeläimillä? Esimerkiksi laidunnuksen muutokset saattavat vaikuttaa asiaan, sillä mikrobisto on ulkona paljon monipuolisempi kuin sisätiloissa.”
Kymmenen vuotta sitten tällainen tutkimus ei olisi edes ollut mahdollista, Muurinen toteaa. Tutkimusmenetelmät, muun muassa DNA:n sekvensointi, ovat viime vuosina kehittyneet huimasti.
Mikä ihmeen sekvensointi? Muurinen selittää, että kyse on samasta menetelmästä, jolla koronaviruksesta tunnistetaan, mikä variantti se on.
Kesän mittaan Muurinen on käynyt noin kymmenessä navetassa, joten reissaamista riittää vielä.
Kesään on mahtunut hienoja kohtaamisia.
”Usein entiset maidontuottajat ovat innostuneet kertomaan tarinoita vanhoista ajoista. On tullut tunne, että minulla pitäisi olla mukana sosiologi, jotta nämä asiat saisi tallennettua. Tarinat katoavat, kun ihmiset katoavat.”
Rahoituksen saaminen tutkimushankkeille vaatii usein kovaa työtä ja jopa tuuria. Muurisellakaan ei vielä ole rahoitusta koko hankkeelle, mutta näytteiden keräyksen kulut hän saa katettua osana Suomen Akatemian rahoittamaa mikrobilääkeresistenssin tutkimuksen monitieteistä huippuyksikköä.
Toivottavasti loppurahoituskin löytyy, sillä moni navettansa ovet avannut odottaa tuloksia kiinnostuneena.
Lue myös:
- Osaston luetuimmat
