Miksi yksi päättää jäädä ja toinen lähteä? Miten ihmisen henkilöhistoria näkyy hänen käytöksessään? Miksi joku ei osaa olla hetkeäkään hiljaa?
Ihmiset ovat kerta kaikkiaan kiehtovia otuksia, ja juuri ihmisyyden tutkiminen vetää Päivi Lahtista kesäteatterin lavalle vuodesta toiseen.
”Roolien kautta löydän aina uusia ihmisiä ja ihmistyyppejä. Muuten teatterin imua on vaikea selittää.”
Lahtinen voi sanoa saaneensa kesäteatteriharrastuksen verenperintönä. Hänen äitinsä käsikirjoitti Längelmäellä kesäjuhlia varten näytelmiä, jotka perustuivat paikallishistoriaan ja tositarinoihin ja sisälsivät paikallista murretta.
”Pikkulikka” Päivi asteli näyttämölle ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana esittämään Amerikkaan lähtevää talon tytärtä. Sen jälkeen hänen kesiinsä on kuulunut olennaisena osana kesäteatteri. Teini-ikäisenä hän näytteli nuorisoteatterissa, ja 18-vuotiaana hän saattoi jo tuurata äitiään kesäteatterin ohjaajana.
Lahtisen teatteriharrastukseen tuli pieni tauko siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyi kolme lasta puolentoista vuoden välein.
Ei lapsiperhearki silti ollut este teatteriharrastuksen jatkumiselle, sillä sylivauvankin sai kulkemaan mukana esityksissä. Kun äiti kävi esittämässä roolinsa näyttämöllä, joku muu teatterilainen katsoi vauvan perään.
”Teatteriharrastus ei siis minun tapauksessani ole ollut perheeltä pois, vaan nimenomaan yhteistä tekemistä”, Lahtinen kuvailee.
Teatteri-innostus on siirtynyt myös seuraavalle sukupolvelle, sillä yksi Lahtisen lapsista on valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.
Kesäteatterikävijä näkee teatteriharrastuksesta vain jäävuoren huipun, eli valmiin näytelmän. Teatterin maailma kätkee sisälleen kuitenkin kaikenlaista, jota katsoja ei varsinaisesti huomaa, mutta jonka puuttumisen hän huomaisi.
Kun kesäteatterikävijä ajaa teatterille, autovirran turvallista etenemistä vahtivat liikenteenohjaajat. Joku tarkistaa lippuja, toinen on huolehtinut bajamajaan vessapaperia ja kolmas keittää kahvia väliaikaa varten. Näytelmä vaatii tietysti myös lavastusta, puvustusta sekä valaistuksen ja äänentoiston suunnittelua.
Näytelmässä kaiken täytyy sopia palapelin palojen tavoin saumattomasti toisiinsa. Jos esimerkiksi näyttelijällä on kaksi roolia, hänen täytyy ehtiä vaihtaa pukunsa, peruukkinsa ja meikkinsä roolien välissä.
Jämsän kesäteatterin näytelmät ohjaa ammattilainen, ja näytelmän harjoittelu aloitetaan jo hyvissä ajoin keväällä.
Huhtikuusta alkaa Lahtisen tiivis teatterikausi, sillä silloin on parit harjoitukset viikossa ja toukokuussa vähintään kolmet harjoitukset joka viikko. Harjoitukset kestävät ainakin kaksi tuntia kerrallaan, ja aika käytetään tehokkaasti tiiviiseen harjoitteluun.
Jämsän kesäteatterin näyttelijät jalkautuivat tänä vuonna kesäteatterille harjoittelemaan ensimmäistä kertaa jo 22. huhtikuuta. Näyttämöä ympäröi vielä jokunen lumikinos ja viilenevässä illassa tarvittiin pipoa päähän.
Lahtinen on kesäteatterivuosikymmeninään venynyt suunnilleen kaikkiin mahdollisiin rooleihin sekä näyttämöllä että sen ulkopuolella. Joskus rooli on sisältänyt kaksi repliikkiä ja joskus, kuten tänä kesänä, hän näyttelee pääroolin. Hän on myös ohjannut monta näytelmää ja vastannut monena vuonna väliaikatarjoiluista.
”Olen siis pätevä myös grillimakkaran paistossa.”
Tänä kesänä Jämsän kesäteatterissa esitetään musiikkinäytelmä nimeltä Nuotin vierestä. Samanniminen elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2016 Leena Uotilan ja Riku Niemisen tähdittämänä. Näytelmäversio sai ensi-iltansa Tampereella Pyynikin kesäteatterissa vuonna 2019.
Päivi Lahtista huvittaa hänen tämän kesän roolinsa näytelmän naispääosassa. Roolihenkilö, Leena, sattuu nimittäin olemaan innokas karaoken harrastaja, joten Lahtinen pääsee roolissa hyödyntämään lauluharrastustaan.
Jämsän kulttuurielämä on Lahtiselle paitsi harrastus, myös päivätyö, sillä hän työskentelee kaupungin kulttuurisihteerinä. Kesäteatteri on tärkeä osa Jämsän kulttuurielämää. Esitykset houkuttelevat pikkukaupunkiin väkeä hyvinkin kaukaa.
Suomi on nimittäin kesäteatterien luvattu maa, ja kesäteatteriesityksiin ollaan valmiita matkustamaan pitkäkin matka. Lisäksi moni pysähtyy kesälomamatkan varrella kesäteattereissa.
Jämsä on näiden pysähtyjien kannalta ihanteellisella paikalla, sillä kaupunki sijaitsee Tampereen ja Jyväskylän välimaastossa. Lahtisen mukaan Jämsän kesäteatterissa käykin paljon liikkuvia katsojia pohjoisinta Suomea myöten.
”Kesäteatterin on mahdollisuus tuoda paikkakuntaa hyvällä tavalla esille, kunhan teatteri vain muistaa pitää verkossa ajan tasalla tiedot esityksistä”, Lahtinen sanoo.
Kulttuuri on ihmiselämässä kaikkea muuta kuin sivuseikka, Lahtinen painottaa. Kulttuuri ei ole kirosana, vaan mukana kaikessa tekemisessämme: autoradion soittamassa listahitissä, lapselle luetussa iltasadussa, kymmenen kertaa katsotussa elokuvauusinnassa ja siinä, miten osaamme vuolla makkaratikun tai leipoa pullaa.
Teatteri, kuten muukin kulttuuri, kiinnittää meidät aikaan ja opettaa meidät ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja ihmisiä.
Tämä korkealentoiselta kuulostava virke tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että historiallinen näytelmä tai vaikka kirja avaa meille ikkunan menneeseen aikaan. Jos tapahtumat sijoittuvat lähihistoriaan, vanhemmat polvet pääsevät nostalgisoimaan omaa menneisyyttään ja nuoremmat pääsevät kurkistamaan esimerkiksi vanhempiensa nuoruuteen.
Kesäteatterin pitää elää ajassa ja uudistua, Lahtinen muistuttaa. Jämsässä on pidetty huoli, että näytelmät eivät toista itseään. Ohjelmistossa on eri vuosina klassikoita ja uudempaa settiä.
Lahtinen on mielissään, että Jämsässä myös nuoret ovat innokkaasti mukana teatteriharrastuksessa. Teatteri on siitä erikoinen harrastus, että siinä hyvinkin eri-ikäiset ihmiset toimivat yhdessä ja samalla oppivat toisiltaan.
Kesäteatteri on helppo nähdä osana sukupolvien ketjua. Kun Lahtinen astui ensimmäistä kertaa kesäteatterin näyttämölle 13-vuotiaana, vanhimmat näyttelijät olivat eläkeikäisiä. Jämsän kesäteatterin näyttelijöiden ikähaarukka on nykyään yhtä laaja.
Kesäteatteri on tekijöiden ja kokijoiden yhteissumma, Lahtinen tiivistää.
”Lopputuloksena on hyvinvoinnin lisääminen kaikille osapuolille.”
Syntynyt 1964 Längelmäellä, nykyisen Jämsän kaupungin alueella.
Asuu Jämsässä Keski-Suomessa ja työskentelee Jämsän kulttuurisihteerinä.
Pitää perhettä laajana käsitteenä, johon kuuluu kolmen lapsen, heidän puolisoidensa ja kolmen lapsenlapsen lisäksi muitakin läheisiä ihmisiä.
Valmistunut kulttuurisihteeriksi Alkio-opistosta vuonna 1992.
Harrastanut teatteria 13-vuotiaasta asti ja on edelleen aktiivinen teatteriharrastaja. Opettaa myös lausuntaa työväenopistossa.
Kun työltä ja teatterilta jää aikaa, nauttii lukemisesta, laulamisesta, kulttuuritapahtumissa käymisestä, koiran kanssa lenkkeilystä, retkeilystä ja puutarhatöistä.
Kuvailee nauttivansa ihmisten seurasta melkein koko ajan, mutta vastapainoksi tarvitsee välillä luontopäiviä.
