Meteorologi Seija Paasonen uppoutui taidemaalausten taivaisiin: "Niistä pystyy aistimaan, että tässä on suojakeliä, tässä paukkupakkanen, tässä sumua"

Televisiosta tuttu meteorologi Seija Paasonen sai kipinän taideteoksissa kuvattujen sääilmiöiden tutkimiseen jo kolmekymmentä vuotta sitten. Hän oli opintojen alkuvaiheessa pilvien tunnistamiskurssilla, jolla piti luokitella kaikki, mitä taivaalla näki.

"Silloin jo ajattelin, kun tykkäsin maalauksia katsella, että voisiko niistä tehdä samalla ajatuksella analyysejä säätieteen keinoin."

Ajatus unohtui, mutta pulpahti uudestaan pintaan vuonna 2014 Järvenpään taidemuseossa, jossa Paasonen piti esitelmän taiteilija Eero Järnefeltin pilvistä. Kuulijoiden innostunut palaute sai hänet ryhtymään työhön, jonka tuloksena tiistaina julkaistiin kirja Taiteilijoiden taivaat (Maahenki).

Paasosen aineisto kattaa 1  863 –  Järnefeltin syntymävuosi muuten – maalausta eri vuosisadoilta, eri tyylisuunnista ja eri maista.

"Järnefeltin maalauksista pidän kovasti. Varsinkin iltataivaista, joissa on monenlaisia värejä ja sävyjä. Niistä tulee sellainen tunne, että hänellä on taito ja tarve kertoa, mitä hän näkee siellä taivaalla."

Paasonen analysoi teoksista sumut, udut, sateet, ukkoset, jääpeitteet, lumipeitteet, revontulet, tulvat, komeetat ja tähtitaivaat. Kirja saa katsomaan tuttujakin maalauksia aivan uudesta näkökulmasta, mikä on Paasosen tavoitekin.

"Kirjassa on vain pieni siivu siitä, millaisia sääilmiöitä vielä olisi voinut löytää. Olen kiertänyt taidemuseoita, selannut kirjoja ja katsonut millaisiin taivaisiin sitä törmää."

Helpointa analysointi oli 1800-luvun lopulle asti, Paasonen sanoo. Sen jälkeen taide alkoi olla enemmän intuition varassa tulkittavaa. Hän ei testannut ajatteluaan kellään nykytaiteilijalla eikä kollegoillaankaan, koska ei halunnut vaikutteita.

Paasoselle rakas suomalaistaiteilija on myös Pekka Halonen, jonka useissa maalauksissa taivas on vain harmaa rantu ja horisontti korkealla. Paasosen mielestä niissä vallitsevan säätilan tuntee silti iholla.

"Niistä pystyy aistimaan, että tässä on suojakeliä, tässä paukkupakkanen, tässä sumua. Se voi johtua siitä, että olen ulkoilmaihminen."

Paasonen aloitti analyysinsa tutkimalla vuodenajat ja vuorokauden ajat. Hän näyttää kuvaa Halosen teoksesta Linnunlaulusta Kaisaniemeen.

"Tässä on kevät ja aamu, koska valo tulee sen suuntaisesti. Tuuli käy koillisesta, se vetää merelle päin. Ja sitten on tuo juna. Menin niin pitkälle, että kaivoin Kansalliskirjaston digiarkistosta vanhoja lehtiä ja löysin juna-aikatauluja. Hyvällä tuurilla tuossa on kello yhdeksältä lähtenyt Pietarin juna."

Matkan varrella moni sääkuvaus teki meteorologiin vaikutuksen, mutta yksi oli ylitse muiden. Venäläisen Isaak Levitanin maalaus "Ikuisen levon aika" vuodelta 1894 vangitsi hänet ukkospilvineen, tuulessa kallistuvine puineen ja erikoisine tunnelmineen.

"Levitan alkoi kiehtoa minua henkilönäkin. Hän oli kenties valinnut sääilmiön kuvaamaan elämäntilannettaan."