Kyläkauppa on merkittävä koko kylän elinvoimalle. Kesämökin ostopäätökseen vaikuttaa myös kyläkaupan olemassaolo, Jorma Tikka sanoo. Kuva: Jere Lauha
Tämä kuvottava tuotevillitys jäi kyläkauppiaan mieleen – hän muistaa myös ajan, jolloin sokerit ja jauhot olivat irtolaareissa
”Tärkeintä on tulla ihmisten kanssa toimeen”, sanoo yli 50 vuotta kyläkauppiaana työskennellyt Jorma Tikka.
Eteläsavolainen Jorma Tikka harkitsi sotilasuraa nuorena, mutta kauppa veti puoleensa erään yllättävän puhelinsoiton myötä. ”Nyt en voisi kuvitellakaan, että niin nuorelle annettaisiin sellainen vastuutehtävä”, hän sanoo. Kuva: Jere LauhaKaupanteko on muuttunut valtavasti siitä, kun Jorma Tikka, 66, aloitti uransa Puumalan Hurissalon kaupassa vuonna 1971.
”Yksi on pysynyt: asiakas ja asiakaspalvelija. Asiakkaan kohtaaminen ei ole muuttunut mihinkään”, Tikka lausuu.
Hyvän kauppiaan tärkeimpänä ominaisuutena Tikka pitääkin juuri tätä, asiakkaan kohtaamista.
”Pitää olla höveli eli ihmisten kanssa toimeen tuleva palvelualtis tyyppi ja saada myös työryhmä syttymään asiakaspalveluun. Täytyy myös pyrkiä välttämään muutosvastarintaa, koska muutoksia tapahtuu koko ajan.”
Iso muutos on ollut digitalisaatio, mutta on paljon muitakin, Tikka pohtii. Viisikymmentä vuotta sitten Hurissalon kaupassa kaikki sokerit ja jauhot olivat irtolaareissa, joista ne ammennettiin pussiin ja punnittiin vaa’alla. Maitoa myytiin vain vähän, sillä joka talossa oli lehmiä eikä loma-asutusta juuri ollut. Tai jos oli, niin maito haettiin kannulla naapurista.
”Sitten tulivat ne kuvottavat maitopussit. Se oli hetken hurmio, mitä lie maksanut sekin investointi. Pistettiin romukoppaan, oli ihan mitätön”, Tikka kuittaa.
Kahvi ostettiin papuina. Asiakkaan läsnäollessa pavut lorautettiin tuuttiin ja sorautettiin jauheeksi pussiin.
”Mikä tuoksu, muistan senkin. Nythän pavut ovat tulleet takaisin.”
On myös ihan uusia tuotteita, kuten lemmikkieläintuotteet, joita on hyllyssä puolensataa.
”Ei maaseudulla ennen ostettu lemmikeille ruokaa, kissat söi hiiriä ja koirille annettiin ruuantähteitä.”
Työntekoon Tikka oppi jo lapsuudessa.
”Olen kotoisin täältä Hurissalosta eli tämän kauemmas en ole ehtinyt. Karjatilalla ei laiskoteltu yhtä ainutta päivää kesäaikana, pyhänäkin oli määrätty menemään pyhäkouluun. Jouten ei oltu koskaan.”
Kotitilalta on karjanpito lopetettu jo aikaa sitten, ja vastikään tila jaettiin neljän veljen kesken.
”Jollekin tuli rantatontti, minulle kartano.” Kartanolla Tikka tarkoittaa pihapiiriä.
”Olen siis nykyisin kartanonomistaja”, hän vitsailee.
Jorma Tikka
66-vuotias Puumalan Hurissalon Salen myymäläpäällikkö.
Asuu Mikkelin Anttolassa.
Eronnut, kolme aikuista lasta, kuusi lastenlasta.
Tykkää matkustella.
Viettää kaupassaan valtakunnallista kyläkauppapäivää lauantaina 10.6. Tarjolla silloin muikkuja ja muusia ja kahvia päivällä. Ilta päättyy karaokeiltaan yöllä.
Kauppias Tikasta tuli vähän luiskahtamalla. Hän kävi Hurissalossa kansakoulua kuusi luokkaa ja sen jälkeen Puumalan keskustassa seiskan ja kasin. Yhdeksäs luokka oli vapaaehtoinen, ja sitä käytiin olemalla kolme päivää koulussa ja torstait ja perjantait töissä.
”Minä harjoittelin silloisessa Hurissalon kaupassa, sittemmin tulipalon polttaneessa. Sillä tiellä olen ollut kohta 52 vuotta. Eli tulin oppisopimuksen kautta kauppiaaksi.”
Oli Tikalla toinenkin vaihtoehto. Sotilasura kiinnosti, mutta kauppa vei voiton.
”Olin vielä armeijassa, kun osuuskaupan pääkonttorilta tuli puhelu ja tarjottiin myymälänhoitajan paikkaa. Olin kakskymppinen märkäkorva – kyllähän se sytytti. Nyt en voisi kuvitellakaan, että niin nuorelle annettaisiin sellainen vastuutehtävä.”
Tikka oli ensin kahdeksan vuotta Hauhalan kaupassa, mistä hänet kutsuttiin Hurissaloon ja pari vuotta rinnalla oli vielä Anttolan yksikkö. Kaikki samalla seudulla Etelä-Savossa. Vuodesta 1986 hän on asunut Anttolan Hauhalassa.
”Työmatka on 8,5 kilometriä. Asun kalliimman veroäyrin puolella, ylitän joka päivä kunnan rajan ilman rajamuodollisuuksia.”
Kyläkaupan hyllylle on tullu tuotteita, mitä ei ennen osateltu kuvitellakaan. Lemmikkieläintuotteet ovat yksi tällainen tuoteryhmä. Kuva: Jere LauhaIhmisten sääherkkyys on kohonnut viime vuosina huippuunsa.
Suurin muutos Tikan kauppiasuran aikana on ollut kesäasutuksen kasvu. Siinä missä karjatilat ja vakituiset asukkaat ovat Hurissalosta vähentyneet, kesämökkiläiset ovat lisääntyneet. Hurissalon kylätoiminta-alueella on reilut sata vakituisesti asuttua taloa ja noin 1 500 kesäasuntoa.
”Kesämökkiläisiä alkoi tulla pikkuhiljaa, mutta nyt ei enää niin paljon, kun vapaita tontteja on vähemmän.”
Tikan oman empiirisen tutkimuksen mukaan mökkiläisissä on erilaisia ikäluokkia.
”Omin kätösin huvilansa rakentaneilla on mökkiin tunneside. Heillä on aina kivaa puuhastelua rannalla ja he viihtyvät siellä. Kun seuraava sukupolvi perii mökin, heidän pitäisi ruveta pitämään huolta siitä ja he kokevat mökin äkkiä työleiriksi.”
”Näiden lapset taas sanovat, että mökillä ei ole mitään tekemistä. Mikä pahinta, nettikin tökkii.” Tikasta se on surullista.
”Vanhempi sukupolvi muutti mökille jo keväällä eikä sieltä pompittu sään mukaan, vaikka varustetaso ei ollut kummoinen. Ei ollut sähköä, saati suihkua tai sisävessaa. Vaikka nyt on kaikki nämä, siitä huolimatta voi olla tylsää.”
Tikka huomannut, että ihmiset ovat tulleet hirvittävän sääherkiksi.
”Kun miniät tulivat mökille, niin heti kun taivaanrannalle ilmestyi ensimmäinen tummempi pilvi, niin johan ne rupes tavaroita kokoilemaan. Älykännykästä katsotaan, milloin sade on tulossa, että tiedetään poistua.”
Kun aurinko porottaa taivaalla, ihmiset lähtevät heti kauppaan, Tikka tietää. Kuva: Jere LauhaKauppiaskin joutuu lukemaan sääennusteita, sillä kelit vaikuttavat suoraan myyntiin.
”Nyt kun on kymmenen astetta kesäkuun alussa, niin se on kuin myrkkyä meille. Ihmiset ovat poteroissaan. Mutta heti kun sää lämpenee, kaikki lähtevät liikkeelle.”
Kauppias tilaa tavaraa sen mukaan, miltä tuleva sää näyttää. Poikkeus on juhannus, silloin mökeille liikutaan joka tapauksessa, olipa sää mikä hyvänsä.
”Mitä kuumempi sää, sen enemmän käy kauppa. Erityisesti menee juomia. Vichyillä ja vesillä on uskomaton menekki, kun tulee helle.”
Tikka muistaa yhden hellejakson, jolloin pullotettua vettä ei saanut mistään, kun teollisuudelta loppui tavara.
”Olen onnistunut kasvattamaan sen verran nohevia apulaisia, että meiltä ei loppunut. Vichyä oli kolme pulloa hyllyssä ennen kuin uusi kuorma tuli pihaan.”
”Maailma on mahdollisuuksia täynnä. Niistä pitää ottaa koppi ja kokeilla.”
Kesäapulaisten saaminen kauppaan on oma taiteenlajinsa. Siinä Tikka tietää olevansa hyvä. Hän panee verkot vesille jo edellisenä kesänä ja haalii töihin mökkiläisten lapsia, sillä vilkas matkailukunta Puumala nappaa nopeasti oman kunnan nuoret, joita on vähenevässä määrin.
”30 vuotta sitten riitti, kun huusin kaupan rappusilla, että kesätyöpaikkoja tarjolla. Siinä oli heti jono. Nyt on turha huudella. Puumalan alueelle tuli tänä keväänä kaksi ylioppilasta, ja syntyvyys on hirveän pieni.”
Alle 18-vuotiaita kyllä saisi töihin, mutta Hurissalon Sale tarvitsee täysi-ikäisiä, koska esimerkiksi juhannuksen tienoilla kauppa on auki ympäri vuorokauden eivätkä alaikäiset voi työskennellä yksin, kun myynnissä on tupakkaa ja alkoholia.
Lisäksi kaupalla on anniskeluoikeudet, sillä Tikka on ollut mestari kehittämään kaupalle oheistoimintaa. Kaupan edessä on kesäterassi ja telttakatos, missä pidetään kahviota ja karaokeiltoja. Kaupassa on lisäksi pieni apteekki sekä Postin ja Veikkauksen toimipisteet.
Kesäkahvio on toiminut vuodesta 2006.
”Jokaisessa kahvilassahan on semmonen miesten kerho, johon tullaan tiettynä aikana. Niin meilläkin. Yksi kesätyöntekijä nimitti sen G7-ryhmäksi”, Tikka naurahtaa.
Kahvion merkitys on Tikan mielestä ennen kaikkea se, että se tuo pöhinää kaupalle ja antaa mielikuvan, että jotain touhua kauppa järjestää.
Tikka yrittää koko ajan olla avoin uusille ideoille.
”Maailma on mahdollisuuksia täynnä. Niistä pitää ottaa koppi ja kokeilla. Jos ei onnistu, niin lopettaa.”
Elävää kyläkauppaa Tikka pitää tärkeänä koko alueen elinvoimalle.
”Se vaikuttaa myös mökkien hintatasoon. Kun joku on ostamassa mökkiä, hän käy katsomassa myös kaupan.”
Tikka on nyt 66-vuotias. Hän on luopunut monista luottamustoimistaan, koska työ vie kaiken ajan. Eläkkeellelähtö vähän hirvittää.
”Esihenkilö sitä joskus kysyy ja olen sanonut, että mie sitte ilmoitan. Se ei tapahdu läpsystä, vaan pikkuhiljaa. Tulee joku muu kauppiaaksi, ja mulla on joku rooli siinä rinnalla”, Tikka miettii, mutta lisää, että pääkonttorilla voi olla muita ajatuksia.
- Osaston luetuimmat
