Juha Lilja on pitänyt kyläkauppaa lähes 40 vuotta – ”Alkuun kauppaa käytiin käteisellä ja shekeillä, nyt tulee päiviä, jolloin seteleitä tai kolikoita ei näekään”

Rapistuneen oloisen vanhan kyläkoulun päädyssä on vaatimaton sinivakoinen kyltti, joka kertoo minun osuneen oikeaan.

"Muutin tähän kiinteistöön reilu 10 vuotta sitten, kun terveysviranomaiset kielsivät kaupan pidon edellisessä rakennuksessa keskemmällä kylää”, kauppias Juha Lilja kertoo.

Kauppiaan ura on ollut kokiksi nuoruudessaan kouluttautuneen Liljan haaveena ihan lapsuudesta alkaen. Alkuun hän oli paikallisen osuuskaupan palveluksessa, mutta verkoston supistaminen vei työpaikan alta. Tai paremminkin tarjosi Liljalle mahdollisuuden aloittaa itsenäisenä kauppiaana.

"Maaliskuussa tulee 38 vuotta täyteen itsenäisenä ja villinä kauppiaana. Kun ei ole sitoutunut mihinkään ryhmittymään, tuotevalikoiman ja hankintakanavat voi määrätä ihan itse”, Lilja selventää.

Starttirahaa Lilja ei kaupan perustamiseen saanut, koska sen vuoden rahat oli jo jaettu. Ja toinen epäämisen syy oli se, ettei miehellä ollut tarvittavaa työttömyysjaksoa takanaan.

Kaupan asiakkaat ovat luonnollisesti Ojalehdon kylästä, mutta kylän 17 asuttua taloa eivät pysty pitämään kaupantekoa kannattavana. Liljan kauppaan tulee lähipitäjistä asiakkaita, jotka ovat huomanneet sydämellisen ja ainutlaatuisen palvelun arvon.

Korona-aika kuritti moni yrittäjiä, mutta Juha Liljan kyläkaupassa asiakasmäärä sen sijaan kasvoi. Ihmiset karttoivat suurten kauppojen tungoksia ja valitsivat yksilöllisemmän vaihtoehdon.

Lakkautetun kyläkoulun päädyssä on muutama huone kyläkaupan tarpeisiin. Kuva: Visa Vilkuna

"Sen kummemmin kesä- kuin talvilomiakaan en ole kaivannut. Asiakaspalvelu on minulle sen verran sydämen asia. Se täytyy kuitenkin kertoa, että 50- ja 60-vuotispäivinäni olin piilossa ja kauppa oli kiinni”, Lilja tunnustaa.

Ihan ilman vapaapäiviä Liljakaan ei ole selvinnyt, sillä kauppa on perustamisesta alkaen ollut kiinni torstaisin. Kun Lilja aloitti 1990-luvun alussa kaupanpidon, maassamme oli yli 2 000 kyläkauppaa. Tällä hetkellä kyläkauppoja on reilusti alle 200.

Syitä kyläkauppojen määrän romahtamiseen on monia. Sitovaa ja kannattavuudeltaan vaatimatonta työtä ei jakseta tehdä. Ahkera ihminen saisi leivän kenties helpommallakin. Eläköitymiset ja jatkajien puute karsivat kyläkauppoja tulevaisuudessakin.

Kyläkaupan hoitajan on tehtävä kaikki itse, lumitöitä myöten, Juha Lilja toteaa lapioidessaan lunta kauppansa pihamaalta. Kuva: Visa Vilkuna

Lilja kertoo hakeneensa kyläkauppatukea kahdesti. Hakuprosessi oli monimutkainen, mutta tilitoimiston avulla anomus saatiin matkaan.

Ensimmäiseen hakemukseen tuli kieltävä päätös, koska Liljan kauppa ei ollut harvaan asutulla maaseudulla, vaan viranomaisten mukaan ydinmaaseudulla.

Toisella kertaa tärppäsi, sillä kriteerit olivat löysemmät. Lähimpään kauppaan piti olla yli seitsemän kilometrin matka, mikä täyttyi kirkkaasti.

Ympäristötarkastajan, samoin kuin alkoholitarkastajan kanssa tehty yhteistyö on sujunut mallikelpoisesti. Lilja kuitenkin harmittelee jatkuvasti lisääntyviä pykäliä ja sääntöjä. Osa niistä on ihan asiaa, mutta melkoinen osa uusista ohjeista on sellaisia, joiden tuomaa lisäarvoa on mahdoton ymmärtää.

Lilja kertoo olevansa naimisissa, mutta vain työnsä kanssa. Samalla hän kiittelee hyvää terveyttään, sillä sairaslomapäiviä ei liki 40-vuotisen kauppiasuran kohdalle ole onneksi sattunut ensimmäistäkään.

Ruokahävikin määrä Liljan kyläkaupassa on olematon. Niin juhannusmakkaroiden, joulukinkkujen kuten muidenkin elintarvikkeiden määrä on osattava arvioida. Se on tärkeä osa kauppiaan ammattitaitoa. Kuva: Visa Vilkuna

”Selkä alkaa kuitenkin olla melko lailla lopussa, joten saapa nähdä kestääkö se muutaman vuoden päässä odottavaan eläkeikään saakka.”

Näillä näkyminen eläke koittaisi vuoden 2025 alussa. Aivan heti Lilja ei kuitenkaan olisi kintaita tiskiin heittämässä.

"Jos kaikki menee mukavasti, niin ajatteli eläkkeen alkuun olla vaikka yhden lisäpäivän viikossa pois töistä. Mutta sen näkee sitten”, Lilja tuumaa lopuksi.

Lähes kaikki tavarat tulevat nykyään Oulusta. Takavuosina pienempiä tukkukauppoja oli maakunnassakin. Kuva: Visa Vilkuna