Vain harva kääntäjä maailmalla elättää itsensä pelkästään kiinankielisiä kirjoja kääntämällä. Rauno Sainion mukaan monet tekevät käännöksiä muiden töiden ohessa puhtaasti intohimosta. Kuva: Sanne Katainen
Työ videovuokraamossa sai Raunon opiskelemaan kieltä, jonka oppimista monet pitävät mahdottoman vaikeana – nyt hän yllättää paikallisetkin taidoillaan
Rauno Sainio ei ajattele, että hänellä on erityisen hyvä kielipää, hän on vain ollut uuttera opiskelija. Kielitaito toi työn lisäksi hänen elämäänsä rakkauden kohtalonomaisella tavalla.Tilaajalle
Kiinalaiset opettajat uskovat usein mekaaniseen ulkoa opettelemiseen. Suomentaja Rauno Sainio onkin kartuttanut kiinan kielen taitonsa kopioimalla kirjoitusmerkkejä paperille kymmeniä kertoja tehdäkseen sen kaiken uudelleen jälleen seuraavana päivänä. Kuva: Sanne KatainenSastamalaa kutsutaan Suomen kirjapääkaupungiksi, mutta siellä varttunutta Rauno Sainiota eivät kirjat kiinnostaneet nuorena pätkääkään.
Sainion lapsuudenkodin hyllyiltä löytyivät ne pakolliset tietosanakirjat, Suuri lääkärikirja sekä äidin Angelika-kokoelma, muuten kirjoja ei juuri ollut tyrkyllä.
Sisko oli ilmeisen kova lukija, mutta Sainio itse oli lähinnä Nintendon ja Aku Ankan taskukirjojen kasvattama.
Ja elokuvien.
”Isällä oli videovuokraamo, ja sain sieltä kaikki elokuvat, mitkä halusin”, Sainio muistelee.
Kun opinnot aikanaan houkuttelivat Sainion Tampereelle, hän sai töitä Makuunista, olihan hänellä pohjalla vankka kokemus kesätöistä isän vuokraamosta.
Unelmien työpaikassa oli omat miinuksensa. Jatkuva Hollywood-filmien katsominen johti lopulta siihen, että ne alkoivat kyllästyttää. Oli löydettävä jotain aivan muuta.
”Katsoin mielettömästi korealaisia, japanilaisia, kiinalaisia ja hongkongilaisia elokuvia. Se estetiikka kiehtoi.”
Innostus vei niin vahvasti mukanaan, että Sainio halusi oppia ymmärtämään mutkikkaita kirjoitusmerkkejä.
Sainion suosikkielokuvat tulivat Koreasta, mutta koreaa ei pystynyt opiskelemaan Tampereella. Niinpä Sainio päätyi kiinan kielen kurssille.
Vielä siinä vaiheessa hän ei olisi uskonut, että vuosia myöhemmin hän elättäisi itsensä kääntäjänä.
”Olen joutunut hyväksymään sen, etten voi olla täydellinen tässä kielessä.”
Rauno Sainio
Syntyi Sastamalassa 1983.
Opiskellut englantilaista filologiaa eli englannin kielen sekä englanninkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimusta Tampereen yliopistossa.
Opiskellut kiinan kieltä sekä Suomessa että Kiinassa. Asunut Kiinassa yhteensä kolme vuotta.
Suomentanut kiinasta yli 20 kirjaa. On erikoistunut moderniin kaunokirjallisuuteen.
Ollut ehdolla Mikael Agricola -palkinnon saajaksi. Kaksi hänen kääntämäänsä kirjaa on saanut Tähtivaeltaja-ehdokkuuden.
Muutti vaimonsa kotimaahan Viroon vuonna 2014. Perheeseen kuuluu myös seitsemänvuotias tytär.
Harrastaa lukemista ja kertoo työstään kääntäjänä Instagramissa tilillä @rauno_sainio.
Kahden vuoden aikana Sainio suoritti kuusi kielikurssia. Opiskelutahti oli verkkainen, vaikka Sainio saikin opettajalta ylimääräisiä tekstipätkiä käännettäväkseen.
Helsingissä olisi voinut opiskella kiinaa pääaineena, mutta Sainio oli vakaasti päättänyt suorittaa loppuun englantilaisen filologian opintonsa Tampereella.
Tahti kiihtyi, kun Sainio sai stipendin, jonka avulla hän pääsi Kiinaan opiskelemaan.
Opettajat eivät puhuneet lainkaan englantia, ja kiinaa opiskeltiin neljä tuntia päivässä.
Vaikka Sainio ei puhutussa kielessä loistanut, hän osasi niin paljon kirjoitusmerkkejä, että alusta alkaen hän sai luettavakseen pitkiä tekstejä.
”Siinä oppi todella vauhdilla. Halusin oppia oikeasti kaiken.”
Sainio ei ajattele, että hänellä olisi erityisen hyvä kielipää. Sen sijaan hän on sinnikäs opiskelija.
Sekä englantia että kiinaa opiskellessaan hän laati itselleen vieraista sanoista pitkiä listoja, jotka opetteli ulkoa. Kiinan kirjoitusmerkit upposivat selkärankaan kirjoittamalla niitä uudelleen ja uudelleen.
Nykyään vieraan merkin voi kääntää älypuhelimen sovelluksella, mutta vielä Sainion opiskellessa apuna oli vain paperinen sanakirja. Suomenkieliselle jo pelkkä kiinankielisen sanakirjan logiikan opettelu oli oma ponnistuksensa.
Mutta uurastus palkittiin.
Kun taidot karttuivat, Sainio haaveili kokonaisen kirjan lukemisesta kiinaksi. Kun se onnistui, alkoi kirjan kääntäminen tuntua houkuttelevalta ajatukselta.
Myös puhe alkoi luistaa niin hyvin, että selvästi länsimaisen näköinen Sainio usein yllätti paikalliset alkaessaan puhua sujuvaa kiinaa.
Nyt Sainio on suomentanut yli 20 kiinankielistä kirjaa.
Hankalinta työssä ei ole itse kääntäminen vaan kulttuurista kertominen.
Kiinalaiset tavat ja tottumukset ovat monelle suomalaiselle niin outoja, että niitä täytyy käännöksessä hieman avata. Toisaalta teksti ei saa kuulostaa oppikirjamaiselta.
Vaikka Sainio on asunut yhteensä kolme vuotta Kiinassa, joutuu hän kesken kääntämisen välillä tekemään syväsukelluksen maan tuhansien vuosien mittaiseen historiaan.
”Kadehdin vähän kääntäjiä, joilla on kiinalainen puoliso tai jotka ovat asuneet kauan Kiinassa. Heillä on erilainen tuntuma kielen nyansseihin kuin minulla.”
Sainio kiusaa välillä itseään vertailemalla omia suomennoksiaan muiden käännöksiin.
”Olen joutunut hyväksymään sen, etten voi olla täydellinen tässä kielessä.”
Voisihan kielitaitoaan toki syventää muuttamalla taas Kiinaan, mutta se ei tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta.
”Ulkomaalaisia pidetään silmällä, ja ilmansaasteita on paljon. Kuinka vapaasti siellä voisi elää?”
”Kun ajattelen kääntämistä, se kuulostaa lähtökohtaisesti tylsältä.”
Ammatin lisäksi kiinan kieli on tuonut Sainion elämään myös rakkauden. Polku on kuljettanut Sastamalasta Tampereen ja Kiinan kautta Viroon, mistä hänen vaimonsa on kotoisin.
Virolainen ja suomalainen eivät kuitenkaan kohdanneet Euroopassa, eivät suinkaan. Kohtalo johdatti heidät yhteen missäpä muualla kuin Kiinassa.
”Opiskelimme samassa yliopistossa. Hän opettaa kiinaa.”
Yhteyksiä suomalaisiin lukijoihin Sainio pitää yllä Instagramin kautta. Hän perusti sinne kääntämiseen keskittyvän tilin vuonna 2021, kun työasioiden jatkuva päivittäminen Facebookiin tuttavien luettavaksi alkoi tuntua liian tungettelevalta.
”Kun ajattelen kääntämistä, se kuulostaa lähtökohtaisesti tylsältä.”
Yleisö tuntuu kuitenkin olevan kiinnostunut kääntäjän töistä. Sainion suomentama, taiwanilaisen Chi Ta-wein Kalvot (Hertta, 2024) nousi hitiksi sosiaalisessa mediassa, ja Helsingin kirjamessuilla suomentaja pääsi nauttimaan ammattikunnalleen epätyypillisestä huomiosta.
”Minulla on niin eksoottinen kieli, että olen pystynyt sillä tavalla tuomaan itseäni kiinnostavalla tavalla esille Instagramissa.”
Sainio on hyvä muistutus siitä, että oman polkunsa voi löytää ihan sattumalta ja vasta aikuisena.
Suomen kirjapääkaupungissa varttuneesta, kirjoja vältelleestä lapsesta kasvoi lopulta aikuinen, joka opetteli uuden kielen ja päätyi työskentelemään kirjojen parissa.
”Minusta tuli lukija oikeastaan vasta, kun olin jo kääntänyt ensimmäisen kirjan.”
Tällaisia tarinoita taitaa löytyä kirjojen sijaan vain tosielämästä.
Rauno Sainio pitää itseään hitaana lukijana, mutta kiinaksi hän lukee vielä suomeakin verkkaisemmin. Keskivertoromaania hän lukee suomeksi noin 30 ja kiinaksi 10–15 sivua tunnissa. Kuva: Sanne Katainen- Osaston luetuimmat
