• Susien pantaseuranta lopetettiin kahdesta syystä, ja sen vuoksi metsästyskoiria joutuu aiempaa enemmän hukan suuhun

    Pantasusi tuli tiensä päähän pari vuotta sitten, kun pannoitus kävi kalliiksi eikä Länsi-Suomen maanomistajilta löytynyt tarpeeksi yhteistyöhaluja.
    Tilaajalle
    Pannoitus päättyi 2019. Sen jälkeen susipopulaatiota on tutkittu DNA-menetelmällä, joka vaatii ulosteiden keräämistä.
    Pannoitus päättyi 2019. Sen jälkeen susipopulaatiota on tutkittu DNA-menetelmällä, joka vaatii ulosteiden keräämistä. Kuva: Petri Timonen/Luke
    Lukemisto|Eläimet ja kasvit
    12.2.202314:00
    Jarmo Hankivaara

    Viimeiset sudet saivat pannan kaulaan keväällä 2019, ja se oli sitten siinä.

    Vuonna 1998 aloitettu seuranta tuli päätökseensä oikeastaan parinkin asian vuoksi. Yksi keskeinen syy oli toiminnan kalleus.

    ”Erityisesti helikopteritunnit maksoivat paljon”, sanoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.

    Rahaa esimerkiksi 10 suden pannoitukseen meni vuosittain karkeasti noin 150 000 euroa vuodessa: helikopteriin noin 70 000 ja pantoihin 30 000 euroa sekä puolentoista kuukauden työpanos matkakuluineen vähintään neljältä ihmiseltä.

    Pannoista luovuttiin, ja tilalle tuli DNA-näytteiden keruu suden ulosteista. Halpaa ei ole sekään, sillä esimerkiksi 1 000 näytteen analysointiin meni aiemmin runsaat 100 000 euroa vuodessa, ja lisäksi omaa väkeä on keruun vuoksi pois muista tehtävistä. DNA-analyysit tehdään nyt Lukessa, mutta sen kustannus selviää myöhemmin.

    Lisää aiheesta
    • Susien jälkiä seurataan taaksepäin, jotta laumaa ei tarpeettomasti häiritä.

      Suden uloste eroaa selvästi koiran ja muiden petoeläinten jätöksistä – niiden avulla tutkijoille paljastuu lauman koko ja mahdolliset koirasudet sukupolvien takaa

    Tutkimustavan muutosta puolsi pari muutakin seikkaa. Pantaseuranta jouduttiin keskittämään Kainuuseen, Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon, missä on paljon valtion maita. Toiminta vaatii maaomistajan luvan, ja Lounais- ja Länsi-Suomen yksityismailla suhtautuminen oli nihkeää. Kattavaa kuvaa susitilanteesta ei saatu, koska Suomen noin 30 perhelaumasta voitiin seurata vain noin 10:tä.

    Susiseurannan pääasiallisin tarkoitus on tuottaa tarkka arvio petojen määrästä, ja siihen tarkoitukseen DNA-seuranta on ylivoimainen. Koko Suomi saadaan haltuun ja paljon tarkemmin kuin pannoilla.

    ”Samoin saadaan selville, montako paria, perhelaumaa ja pentuetta Suomessa on. Lisäksi voimme hahmottaa laumojen reviirit, niiden välitilat ja päällekkäisyydet”, selvittää Kojola.

    Kääntöpuoli on, että tietoa ei kerry susien käyttäytymisestä samaan tapaan kuin ennen.

    ”Pantaseurannan aikaan tiesimme tarkemmin, paljonko ja mitä riistaa susi saalistaa. Kun lauma oli lähtenyt saaliin luota pois, saatoimme mennä paikan päälle tutkimaan”, sanoo Kojola.

    Lisäksi ennen saatettiin saada tietoa, kuinka usein ja kuinka lähellä pihapiirejä susi liikkuu. Päivällähän saadaan yhä näköhavaintoja, mutta yöllä siihen ei ole mahdollisuuksia. Samoin susien pesintämaastojen tutkiminen on vaikeutunut. Aiemmin osattiin helpommin mennä katsomaan niitä, kun pesue oli poistunut sieltä.

    Salametsästys ei lisääntynyt, vaikka susien sijainti tiedettiin.

    Pantasusien intensiiviseurannassa lähetin paikansi sudet puolen tunnin välein kesällä ja tunnin välein talvella. Susitutka näytti niiden liikkeet kartalla, mikä oli yhdelle kiinnostavaa viihdettä ja toisille arvokasta tietoa. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluivat metsästäjät, jotka pystyivät sovelluksen paremmin suojelemaan koiriaan. Tätä on moni jäänyt kaipaamaan.

    ”Toki tuo palvelu oli vain oheistuote, mutta se tosiaan vähensi koiravahinkoja – vaikka ei niitä tietenkään kokonaan poistanut.”

    Tarpeellinen tieto metsästäjille saatiin juuri Itä-Suomessa, missä koiravahinkoja sattuu eniten. Lännessä taas suuret peura- ja kauriskannat vähentävät Kojolan mukaan riskiä, että susi iskisi koiriin kiinni ainakaan nälkäänsä.

    Osa arveli aikoinaan, että liveseuranta olisi lisännyt susien salametsästystä. Kojola ei moista huomannut, vaikka toki muutamia pantoja löytyi ilman sutta. Metsästäjät hyötyivät moninverroin enemmän siitä, että lauman sijainti tiedettiin ja sitä osattiin koirien suojelemiseksi varoa.

    Signaalit ovat jo sammuneet, vaikka jokin panta pyörisi vielä hukan kaulassa.

    Yhteensä noin 200 sutta ehti saada pannan kaulaan siitä lähtien, kun seuranta aloitettiin Kuhmossa 24 vuotta sitten.

    Jossain vaiheessa pelättiin, että pannat aiheuttavat pedoille ikäviä haavaumia. Ainakaan susia ne eivät Kojolan mukaan rasittaneet pyöreän mallin ansiosta.

    Signaalit ovat jo sammuneet, vaikka jokin panta pyörisi vielä hukan kaulassa. Periaatteessa niiden pitäisi itse irrota vuoden kuluttua kiinnittämisestä itsellään, eikä sellaisia ainakaan riistakameroiden kuvissa ole enää näkynyt.

    Mahdotonta ei ole sekään, että menetelmä vielä joskus palaisi takaisin.

    ”Tietotaitoa ja tutkimusmestareita meillä on. He osaavat tarvittaessa pannoituksen. Menetelmää ei ole kuopattu”, Kojola sanoo.

    Hän lisää, etteivät toisaalta pannoituksen haasteet ole kadonneet minnekään.

    Lisää aiheesta
    • 13 pantasuden sijainnit näkyvät nettipalvelussa

    • Radiopannat hankaavat petojen kauloihin märkiviä haavoja

    • Pannoitettujen susien liikkumista on voinut seurata netistä viime syyskuusta alkaen. SEPPO RONKAINEN

      Pantasusi kävi jouluna kylässä

    • Arkistokuvaa susien pannoituksesta vuodelta 2015.

      Yhden suden pannoitus maksaa noin 10 000 euroa – pantasusi halutaan nyt jokaiseen salaperäisistä lännen laumoista

    • Kerätyt suden DNA-näytteet analysoidaan ensin Luonnonvarakeskuksen laboratoriossa. Jokaisesta tunnistetusta sudesta lähetetään lisäksi näytteet analysoitavaksi Turun yliopiston evoluutiobiologian sovelluskeskukseen.

      Susien DNA-näytteitä kertyi lähes kolmannes vähemmän kuin vuotta aiemmin – vapaaehtoisten keräämien näytteiden määrä kuitenkin kasvoi edellisestä kaudesta

  • Mainos: Omalla Maalla LKV

    Loppuvuosi metsätilan myyjän kannalta: hintataso tapissa, lievä lasku alentuneen puunhinnan myötä mahdollinen

  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Koti | Mikä on paras ansa kotona pörrääville pikkukärpäsille? MT testasi viisi seosta: Voittaja on selvä eikä se ole ketsuppi

    • 2

      67 kiloa kalaa yhdessä kilpailussa – lue kilpaonkijan tärpit ongintaan

    • 3

      Historia ja perinne | Anni Reuterille selvisi väitöskirjaa tehdessä sukulaisten karu kohtalo Stalinin vainoissa – isovaarin kerrottiin kuolleen sydänkohtaukseen, mutta todellisuudessa hänet teloitettiin

    • 4

      Hyvinvointi | Milloin alkoholin käyttö muuttuu liialliseksi? Uusi testi on lahjomaton ja paljastaa ongelman usein riittävän ajoissa

    • 5

      Piha ja puutarha | Nyt on oikea hetki leikata puita ja pensaita – omenapuille syysleikkaus voi olla jopa hyödyksi

    • 6

      Piha ja puutarha | Näin otat pelargonista pistokkaat ensi kesän kukkaloistoa varten

    • 7

      Verhoile vanha tuoli itse – ei vaadi erityistaitoja