

Huonekasveilla sisustetaan koteja taas ahkerammin kuin vuosikausiin. Tämän myötä myös saatavilla olevien kasvien valikoimat ovat selvästi aiempaa runsaampia.
Pinnalle ovat nousseet etenkin helppohoitoiset viherkasvit, joiden kukittamisen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa. Kasvien kauneutta haetaankin nyt ennen kaikkea lehdistä. Harrastajat himoitsevat nyt pilkkuja, juovia, raitoja ja laikkuja.

Jos kasvin lehdissä on useampaa eri väriä, kutsutaan sitä variegata-muodoksi. Useimmiten vihreän rinnalla tavataan vaaleanvihreää, keltaista tai valkoista. Lehtien värikkyys voi syntyä myös vaaleanpunaisista, punaisista tai violeteista kuvioinneista.

Kirjavuuden aiheuttaa muutos kasvin perimässä. Muutoksen vuoksi klorofylliä eli lehtivihreää ei kerry tasaisesti kaikkiin lehtien soluihin. Joskus kirjavalehtisyys voi aiheutua myös pienistä ilmataskuista lehden pintakerroksien välissä. Mitä laajempi muutos, sitä näkyvämpää on myös kirjavuus kasvin ulkonäössä.
Aiemmin kyseessä oli aina luonnon oma, harvinainen mutaatio. Kasvinjalostuksen kehittymisen myötä kirjavalehtisiä lajikkeitakin voidaan muokata varta vasten laboratoriossa. Työ on kuitenkin hidasta ja vaatii paljon rahaa.
Kirjavalehtisiä kasveja kastellaan ja lannoitetaan kuten mitä tahansa viherkasveja. Usein niistä saakin vihreiden kasvien joukkoon varsin helppohoitoisen väriläiskän, jonka kauneus säilyy ympäri vuoden kukinnasta riippumatta.
Koska lehdissä on tavanomaista vähemmän yhteyttävää pinta-alaa, kaipaavat variegata-kasvit kuitenkin hieman tavallista enemmän valoa. Niinpä etenkin pimeänä vuodenaikoina niiden avuksi kannattaa hankkia kasvivalaisin. Liian hämärässä uusien lehtien kirjavuus helposti taantuu.
Toisaalta myös vahva paahde aiheuttaa pulmia kirjavalehtisten lajikkeiden kasvuun. Liian terävässä valossa ne voivat lähteä kasvattamaan lähes kokonaan lehtivihreättömiä lehtiä. Näin voi käydä esimerkiksi suosioon nousseilla, kirjavalehtisillä peikonlehdillä. Tällöin kasvi ei enää saa riittävästi energiaa kasvuunsa ja hyvinvointiinsa yhteyttämällä.

Kokovalkoiset lehdet onkin syytä poistaa ja siirtää kasvi hieman kauemmas auringon tai lampun valosta, jolloin uudet, kehittyvät lehdet ovat jälleen vihreämpiä.
Variegata-lajikkeita yhdistää usein tavanomaisia huonekasveja hieman hitaampi kasvu. Ne jäävät usein myös kooltaan saman lajin vihreitä yksilöitä pienemmiksi, mikä monien lajien kohdalla on pelkästään etu, sillä harrastajan kasvi-ikkunalla on monesti muutenkin jo riittävästi ruuhkaa.

On toki myös lajeja, jotka kirjavista lehdistään huolimatta kasvavat lähes silmissä. Näihin lajeihin lukeutuvat muun muassa monet perinteiset juorut (Tradescantia) ja vehkat (Philodendron).
Vaikka huonekasvien taimia onkin parhaillaan saatavilla poikkeuksellisen hyvin, tarvitaan erikoislajikkeiden löytämiseen usein kärsivällisyyttä ja hyvää onnea. Harvinaisten lajikkeiden taimia tulee myyntiin vain harvoin, ja tällöinkin erät ovat pieniä.

Myös hinnat nousevat usein tavallisia lajikkeita korkeammiksi. Suositusta variegata-lajikkeesta voikin hyvin joutua pulittamaan useita kymmeniä euroja. Hieman huokeammalla summalla kasvin pistokkaan voi onnistua hankkimaan harrastajien vaihtoryhmistä.