Näitä tuttuja huonekasveja uhkaa luonnossa sukupuutto – harvinaisuuksia himoavien harrastajien takia monen kasvin viimeisiä kasvupaikkoja pidetään salassa

Mummolan ikkunalaudalla kukkivaa, tuttua saintpauliaa katsellessa ei luultavasti tiedä katselevansa myös luonnossa harvinaista itäafrikkalaista vuoristokasvia. Esimerkiksi maailman ainoat luonnonvaraiset taitansaintpauliat eli taitanpaavalinkukat kasvavat Keniassa vain muutaman aarin kokoisilla kallioseinämillä, kertoo Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkinen.

Lukuisat muutkin huonekasvit, esimerkiksi monet käpypalmut ja orkidealajit, ovat vähentyneet dramaattisesti tropiikin metsäkadon takia, ja moni on jo pysyvästi kadonnutkin.

Peikonlehti on suosittu huonekasvi, joka voi luonnossa kasvaa yli kymmenmetriseksi. Se tuottaa pitkulaisia hedelmiä. Kuva: Kari Salonen

"Myös kaktuksissa ja muissa mehikasveissa on äärimmäisen uhanalaisia lajeja, joiden kauppa on kielletty kansainvälisillä sopimuksilla, koska keräily harrastajien ikkunalaudoille ja puutarhoihin on niille vakava ongelma", Rikkinen kertoo.

Harvinaisuuksia himoavien harrastajien takia monen kasvin viimeisiä kasvupaikkoja pidetään salassa.

Monet tropiikin kasvit ovat alun perinkin kotoisin pieniltä alueilta, joita trooppisten metsien häviäminen on pienentänyt entisestään. Esimerkiksi taitansaintpaulian kotiseudulla Kenian Taitavuorilla valtaosa kosteista vuoristometsistä on hävitetty.

"Kosteat vuoristometsät ovat siellä tuhoutuneet 98-prosenttisesti ja loput ovat pieninä saarekkeina niin, että suurin metsäalue on vain 150 hehtaaria", Rikkinen sanoo.

Kaktuksia voi olla vaikea saada kukkimaan kotona, sillä ne tarvitsevat yleensä viileän lepokauden. 

Taitavuorilta on kotoisin moni muukin tuttu koristekasvi, kuten mustasilmäsusanna, monet anopinkielet ja köynnösparsat, jotka eivät ole uhanalaisia.

Kodeissa viihtyvät huonekasvit ovat syystä kotoisin lähinnä tropiikin alueelta. Kotien tasainen lämmitysilma sopii niille. Ihmisen näkökulmasta palmut, köynnökset ja peikonlehdet ovat helppohoitoisia ja kasvavat vaivatta, vaikka ovatkin oikeasti villeihin lajitovereihinsa nähden kitukasvuisia.

Esimerkiksi olohuoneen nurkassa nököttävä pieni limoviikuna on sademetsässä suuri puu.

"Ne ovat kerta kaikkiaan valtavia järkäleitä. Siinä jäävät meikäläiset tammet toiseksi. Rungon halkaisija saattaa olla 1,5 metriä, ja subtropiikissa niitä kasvatetaan komeina puistopuina."

Trendikäs peikonlehti voi kasvaa alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Keski- ja Etelä-Amerikassa valtavaksi, yli kymmenen metrin korkuiseksi. Peikonlehti myös kukkii ja tuottaa pitkulaisia, banaanilta, mangolta ja ananakselta tuoksuvia hedelmiä.

Huonekasvien klassikon kultaköynnöksen lehdet voivat kasvaa tropiikissa jopa metrin levyisiksi. Ikkunalaudan saintpaulia on sen sijaan hyvin samannäköinen kuin villi serkkunsa Taitavuoriston rinteillä.

Lauhkean ilmastovyöhykkeen kaktuksetkin pärjäävät huoneilmassa hyvin, mutta kukkivat harvemmin. Siihen ne tarvitsisivat viileän lepokauden. Samasta syystä Välimeren alueelta tulevat kasvit ovat kodeista hävinneet, kun keskuslämmitykset pitävät kodit tasaisen lämpöisinä.

Pohjoinen pimeä ei sen sijaan ole monellekaan huonekasville ongelma. "Monet ovat sopeutuneet kasvamaan sademetsän alemmissa kerroksissa, joissa on pysyvästi hämärää."

Kasvien siirtely niiden alkuperäisiltä seuduilta on aiheuttanut myös vakavan vieraslajiongelman koko tropiikin alueella. Esimerkiksi kesäkukkana Suomessa kasvava tulikruunu on kiusallinen ongelma Taitavuorilla, jossa se nopeakasvuisena lajina valtaa tilaa alkuperäisiltä puulajeilta. Ugandassa luonnonvaraisesta korpinmarjasta on tullut vastaavanlainen riesa joissakin Kenian ja Tansanian metsissä.

Voisiko kotien kukista kuitenkin löytyä apua uhanalaisille lajitovereille, samaan tapaan kuin eläintarhojen uhanalaisista kasvateista?

Rikkisen mukaan puutarhakauppojenviherkasvit ovat usein jalostettuja ja risteytettyjä, eikä niistä siksi ole apua luonnonpopulaatioille. Harvinaisille saintpaulioille voi sen sijaan löytyä apua juuri Suomesta. Yksi suvun kasvilajien kahdesta kantakokoelmasta sijaitsee nimittäin Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa.

"Joidenkin paavalinkukkalajien luonnonpopulaatiot ovat niin pieniä, että ne voivat periaatteessa tuhoutua vaikka yhdessä yössä, kun metsää palaa, jolloin kantakokoelmassa säilyneitä yksilöitä voisi lisätä ja palauttaa luontoon", Rikkinen sanoo.

Hän toivoo myös huonekasvikauppaan uudenlaista, reilua kauppaa. "Metsäkato, ilmastonmuutos, biodiversiteettikato ja vieraslajiongelma liittyvät kaikki samaan sekasotkuun. Maailmanlaajuinen kasvikauppa on kovaa bisnestä, eikä mikään osuus sen tuotosta palaudu seuduille, josta kasvit ovat alun perin lähtöisin."

Yhä tiedostavammat kuluttajat voisivat Rikkisen mielestä olla kiinnostuneista huonekasveista, joiden alkuperä tunnetaan ja jotka on tuotettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

"Kaupan tuotosta jokunen prosentti voisi kernaasti palautua kasvien alkuperämaiden ihmisille, joista lajien säilyminen riippuu", Rikkinen visioi.