Päivi Hyyti oli lähdössä metsätöihin, kun puoliso huomasi aamiaisella jonkin olevan vinossa – sairaus mullisti tilan arjen, mutta suurin haaste tulee muualta

Työpäivä Köyliön Vuorenmaalla Satakunnassa alkoi siinä missä muutkin.

Viljelijä Päivi Hyyti suunnitteli tarttuvansa sinä päivänä moottorisahaan ja lähtevänsä rankapuita tekemään.

Puoliso Jaakko Hyyti huomasi aamupalapöydässä, ettei hänen vaimollaan ollut kaikki kunnossa. Päivin toinen suupieli roikkui.

Päivi itse arvioi olevansa työkunnossa ja suunnitteli vievänsä Vihtori-pojan hammaslääkäriin ja lähtevänsä sitten metsätöihin.

Jaakko kielsi puolisoaan tiukasti tarttumasta sahaan. ”Jos olisin ollut kotona yksin, olisin varmaan lähtenyt”, Päivi sanoo nyt.

He eivät silti arvanneet, kuinka vakavasta asiasta oli kyse. Jaakon oli määrä ajaa samana aamupäivänä viljaa Huittisissa sijaitsevalle sikatilalle.

Se on pakko hoitaa, Päivi järkeili. Hän hyppäsi auton rattiin ja vei poikansa hammaslääkäriin.

Sieltä Päivi jatkoi matkaa Jaakon kehotuksesta lääkärille Euraan.

Matka Euralta jatkui jo ambulanssin kyydissä.

Kasvokkain kahvipöydässä keskustellessa on vaikea uskoa, että Päivin on pitänyt opetella puhuminen käytännössä kokonaan uudestaan.

Aivoinfarkti on moukaroinut elämää kotitilalla monin tavoin.

Päivi itse huomaa muutoksen hyvin. Aiemmin hän teki maatalouskoneiden ulkomaankauppaakin sujuvasti saksaksi tai englanniksi.

”Sikalan ruokintatietokoneessakin oli ennen saksankieliset ohjelmat. Asentaessa sanoin ettei tarvitse vaihtaa, näillä pärjään.”

Nykyisin kaupankäynti saksaksi ei onnistuisi. Toisinaan jo puhelimessa puhuminen tuntuu työläältä.

Painavien esineiden nostaminen ja kantaminen on poissuljettua, saati isojen puiden kaato.

Vaikeina päivinä pukeutuminen ja tukan kampaaminen on riittänyt haasteeksi.

Muutos on iso, sillä Päivi on tottunut pitämään kotitilansa lankoja käsissään.

Sukutila on kulkenut naisten käsissä jo useamman sukupolven. Isä oli kotivävy, kuten Päivin puoliso Jaakkokin.

Isänsä äkillisen kuoleman jälkeen Päivi osti tilan äidiltään.

Maatilan ja yhdistelmäsikalan työt astuivat kuvaan jo nuorena.

Vähän liiankin nuorena, Päivi pohtii nyt. Suunnitelmat jatko-opinnoista saivat Mustialan agrologiopintojen jälkeen jäädä.

Yksi lapsuuden haaveammateista oli arkkitehti. Elämänpolusta on silti muotoutunut omannäköinen. Päivi on piirtänyt osan tilan tuotantorakennuksista itse.

Sikalan ohella arkeen kuului viljojen ja juurikkaan viljelyä sekä metsätöitä.

Vuosien varrella juurikas on vaihtunut tärkkelys- ja ruokaperunaan.

Rinnalle löytyi kuitenkin mies, jota kiinnosti jakaa vastuuta maatilan pyörityksestä.

Viljelijävaimo oli Jaakko Hyytin unelma, eikä sairaus ole sitä muuttanut. ”Ei ole ollut ajatuksia, että olisin väärässä paikassa.” Kuva: Sanne Katainen

Puolisoaan viisi vuotta nuoremman Jaakon rooli tilan pyörittämisessä on Päivin sairauden myötä kasvanut.

Siat ovat saaneet lähteä. Päätökseen ovat vaikuttaneet niin terveys kuin taloudellisetkin seikat.

Päivin sairauteen pariskunta vaikuttaa sopeutuneen, mutta nykyistä maatalouspolitiikkaa he kritisoivat. Tilojen määrä Satakunnassa on huvennut silmissä.

EU-aikana kannattavuus on kehittynyt huonompaan päin, Päivi kuvailee. Kate pienenee ja vaatimukset kiristyvät.

Viljelijät kaipaisivat pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, he sanovat. ”Ei voi olla niin, että joka ohjelmakaudella tuodaan uudet säännöt ja tukiehdot.”

Tuet eivät myöskään nouse riittävästi. Palkka pienenee vuosi vuodelta, sillä tuet kuluvat tuotantopanoksiin. ”Ei houkuttele jatkaa viljelijänä, jos siitä ei saa riittävää palkkaa ja elantoa.”

Yhteiskunnan tuki on tarpeen, mutta sen on oltava konkreettisesti euroja tilalle eikä esimerkiksi energia-avustuksia, pariskunta linjaa. ”On paljon tiloja, jotka eivät voi enää investoida. Nyt kamppaillaan laskujen maksusta. Tiloja kaatuu kustannuskriisiin.”

Kaikki tulot käytetään heidän mukaansa kallistuneiden tuotantopanosten hankkimiseen: Sähköön, poltto- ja voiteluaineisiin, konehuoltoihin, lannoitteisiin, siemeniin ja torjunta-aineisiin, pariskunta luettelee.

”Kauppa myy mieluummin halpaa ulkomaista perunaa kuin lähituotettua laadukkaampaa perunaa”, Jaakko Hyyti moittii. Tilan perunaa on päätynyt paikallisen metsästysseuran kautta kauppojen sijaan jopa peurojen ja hirvien evääksi. Kuva: Sanne Katainen

MTK:n toiminnan pariskunta toivoisi uudistuvan. Päivi ehti toimia järjestössä yli 20 vuotta. Edustajistojen ja valtuustojen tulisi muodostua päätoimisista viljelijöistä, he linjaavat.

Koska sivutoimisille viljelijöille maatalouden palkka ei ole niin merkittävä, sivutoimiset viljelijät eivät Hyytin pariskunnan mielestä aja maatalouden asiaa eivätkä elä siitä.

Sivutoimisuus ei anna heidän mukaansa ammatista oikeaa kuvaa.

”Aina voi harrastaa, mutta päätoimisten tilojen tuotteet ovat valtaosa siitä elintarviketuotannosta, mitä Suomessa tuotetaan. Heille pitäisi toimeentulo ja palkka saada.”

Arvolastia puretaan odottamaan tulevaa kasvukautta. Lannoitteiden kohdalla hinnat ovat yli kolminkertaistuneet, kun verrataan vuoden 2020 kasvukauteen, pariskunta kuvailee.  Kuva: Sanne Katainen

Aiemmalta ammatiltaan Jaakko on sotilas. Edellinen työpaikka Porin prikaati Säkylässä sijaitsee lähellä.

Jaakon vanhempien tila Kokemäellä on myyty pois taloudellisen kannattamattomuuden vuoksi.

”Olen maatilalta kotoisin ja maatilan töihin olen halunnut aina.”

Unelmana oli ihana maatalousyrittäjävaimo, mutta naisten pyörittämät tilat olivat harvassa, Jaakko kuvailee. Kunnes vastaan tuli Päivi, itsenäinen ja osaava viljelijä.

Yhteinen matka on kestänyt niin myötä- kuin vastamäetkin – pian 20 vuotta.

”Ei ole ollut ajatuksia, että olisin väärässä paikassa.”