

Nuorena kitaran soittamisessa kiinnostivat eniten siistit jutut: tilulilu ja Children of Bodomin soolojen opettelu. Mutta kun Silja-Elisa Laitonen tarttui uudelleen kitaraan kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, pelkät siistit jutut eivät riittäneet.
Virusvuosien keskellä riffien sahaaminen itsekseen ei ollut kovin hohdokasta. Vihdin kevyen musiikin yhdistyksen Vikke ry:n kautta löytyneelle bändikämpälle piti saada soittoseuraa.
Ensimmäistä kertaa yli kolmekymppisen Laitosen elämässä aika oli kypsä bändin perustamiseen.
”Soitin vanhalle rummunsoiton opettajalleni ja kysyin, tunteeko hän yhtään naista, joka tykkää Mokomasta”, Laitonen muistelee.
Rumpaliksi löytyi Pirkko Ohvo, joka sattui asumaan Karjalohjalla, lähellä Laitosen kotipaikkaa Nummelaa.
Alkuun Ohvon ja Laitosen mukana oli myös kosketinsoittaja. Lisäksi jatkuvaa apua tarjosi Harri Hyytiäinen, bändin luottomies, joka opetti ja kannusti aloittelevia muusikoita.
Silti Laitoselle oli koko ajan selvää, että bändissä pitäisi olla nimenomaan naisia. Niinpä uusia jäseniä haettiin Muusikoiden netin ilmoituksella.
Wanted: Naaras soittajat ohoi!

Ilmoitukseen vastasi Päivi Mölsä.
”Soitan itse kitaraa ja oon tässä jonkin aikaa etsinyt bändiä, jonka musiikkityyli olis just tätä ja ei ihan teinejä muut jäsenet.”
Vuonna 2022 kasassa oli lopulta neljän naisen muodostama Amygdalah.
”Ei haluttu naisbändiä siksi, että naisia jotenkin sorsittaisiin. Ennemmin on kyse ehkä naisten omasta asennoitumisesta”, Laitonen kertoo ja jatkaa.
”Pitäisi muka olla jotenkin kauniin näköistä ja eteeristä, vaikka meistä ei saisi eteerisiä kirveelläkään. Silti vaatii naisilta enemmän pokkaa esimerkiksi öristä.”
Ja vielä: ”Koska miehillähän on ollut hevibändejä iät ja ajat, mutta naisilla on jotenkin korkea kynnys siihen, eikä aleta vain soittaa.”

Amygdalah päätti kuitenkin yrittää täysillä, vaikka liikkeelle lähdettiin ”vähillä ja ohkaisilla eväillä.”
Bändin jäsenet olivat käyneet keikoilla ja kuunnelleet metallimusiikkia. Aiempaa bändikokemusta ei kuitenkaan juuri ollut.
”No, minä olin soittanut nuorempana klarinettia jazz-bändissä”, nykyinen rumpali Terhi Ojanperä kertoo.
”No, minä olin soittanut nuorempana klarinettia jazz-bändissä.” Terhi Ojanperä
Opeteltavaa on ollut uusista soittimista alkaen: kun bändiin löytyi toinen rumpali, mutta basisti puuttui, Pirkko Ohvo alkoi opetella bassonsoittoa.
”Silja ja Päivi neuvoivat suunnilleen kädestä pitäen, että näin soitetaan”, hän kertoo.
Toisaalta, kaikki painottavat, kun perustaa bändin ensi kertaa aikuisiällä, uuden opetteluun on mahdollisuus käyttää energiaa toisin kuin teini-iässä tai parikymppisenä. Nelikymppisenä uudet asiat myös innostavat toisella tavalla kuin nuorempana.
”Tämä on meille nyt tärkein harrastus, johon käytämme energiaa aivan eri tavalla kuin ehkä nuorempana olisimme käyttäneet. Kun kaikilla on rajoitetusti aikaa, niin soittamaan tullessamme teemme sen ihan tosissamme”, nelikko muotoilee.
Tämän vuoden alusta Amygdalah on keskittynyt omien kappaleiden tekemiseen. Ensimmäinen sinkku Eeva ilmestyy samoihin aikoihin tämän jutun kanssa.
Sanoituksista vastaa laulajakitaristi Laitonen. Pirullisia lisämausteita hän saa Ohvolta.
Tänä kesänä Laitonen antoi Suomen sanoittajayhdistyksen kautta haasteen kirjoittaa huutolyriikka. Voittajateksti on löytynyt ja se saattaa päätyä bändin settilistalle.
”Sieltä saatiin 15 ehdotusta”, Laitonen kertoo.
Amygdalahin Kappaleissa käsitellään synkkiä aiheita, kuten usein metallimusiikissa. Silti rankkojen aiheiden vastapainoksi on tarjolla huumoria, mikä on myös hevipiireissä tavallista.
Laitosen mielestä ”Kummeli-meininki” sopii luontevasti bändille ja keikoille.
”Kun yleisön kanssa on ensin käsitelty rankkoja asioita biisien sanoituksissa, ei tarvitse vielä erikseen painottaa, että nyt on muuten rankkoja asioita. Välissä voi heittää vitsiä”, hän sanoo.
”Bändillehän voisi perustaa omat nettisivut ja alkaa myydä fanituotteita. Ja sitten lähdetään Länsi-Uudenmaan kiertueelle.” Pirkko Ohvo
Alkuun kappaleiden kieli oli englanti, mutta muuan biisinkirjoitustyöpajan jälkeen se vaihtui suomeen.
Kynnys oli Laitoselle alkuun korkea. Äidinkielellä huomaa heti, ovatko sanoitukset velttoja tai falskeja.
”Mutta kun huudan lavalla, niin on paljon helpompi huutaa tunteella suomeksi.”

Bändin jäsenet uskovat yliampuvan uhoamisen kannustavan heitä eteenpäin. Siksi ensimmäisen pitkäsoiton luvataan valmistuvan ensi keväänä.
Myös festivaalilavoille on tarkoitus päästä.
”Vaikka sitten hyppäämällä sinne”, Laitonen lohkaisee.
Suunnitelmat tihkuvat muutenkin kunnianhimoa, jos kohta kieli poskella.
”Bändillehän voisi perustaa omat nettisivut ja alkaa myydä fanituotteita. Ja sitten lähdetään Länsi-Uudenmaan kiertueelle”, Pirkko Ohvo lietsoo.
”Joo, ja meillä on jo se yksi fanikin, joka osaa jo kappaleet ulkoa. Ei tarvitse keksiä häntä itse”, Laitonen innostuu.
”Mutta keikoille voitaisiin silti tuoda pahvihahmoja yleisöön”, Ohvo heittää.