Kirja-arvio: Puunostaja kuuntelee ja lohduttaa pitäjänsä väkeä – yksinäisyys kalvaa mieltä, pullosta tulee kaveri
Suomi on tuore jäsen EU:ssa, vihreä ajattelu yleistyy, ärsyttää ja kaupunki vastaan maaseutu -juopa orastaa.
Juha Inovaara, Korven kuisketta, 268 sivua, Myllylahti 2019Kirjailija Juha Inovaaran kolmiosainen metsäromaanien sarja valmistui teoksella ”Korven kuisketta”. Puunostajana Kanta-Hämeessä toiminut mies tuntee hyvin niin metsät, niiden omistajat kuin metsäherratkin.
Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1993–1996. Suomi on tuore jäsen EU:ssa, vihreä ajattelu yleistyy, ärsyttää ja kaupunki vastaan maaseutu -juopa orastaa. Puunmyyjän pirtissä riittää aiheita kaupanteon juromista keventäville välipuheille.
Pitäjillä liikkuvat metsäammattilaiset kuuntelevat asiakkaidensa huolia ja päinvastoin: puunmyyjä lohduttaa huoliansa purkanutta metsämiestä. Näitä sarkoja Inovaara viljelee kirjassa uskottavasti.
Hakkuu- ja tietokoneet kehittyvät nopeasti. Juuri kun uusi asia on opittu ja saatu toimimaan, tulee pääkonttorilta kutsu koulutuspäivään. Kasvavien puumäärien osto rassaa väkeä erityisesti, kun liikkumavara puun hinnoittelussa on pieni.
Kirjan päähenkilö Janne Pyymäki uurastaa nuoruutensa innolla. Yksinäisyys kalvaa mieltä, pullosta tulee kaveri.
Työ pitää elon jotenkuten raiteillansa ja tarmoa riittää metsänomistajien kuuntelemiseen ja auttamiseen muissakin kuin puuasioissa.
Kirjassa kulkee rinnan useita juoniaiheita. Ne Inovaara lomittelee sujuvasti lukunautinnoksi niin, että ainakin itse jään jo odottamaan seuraavaa kirjaa.
Kirja on jatkoa teoksille Männyn takaa (2015) ja Honkametsän huminaa (2017). Kirja sopii luettavaksi itsenäisenäkin, mutta suosittelen teosten lukemista syntyjärjestyksessä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
