Perheen kauhunhetket saarimökissä eivät unohdu – salama iski aurinkopaneeliin ja tuli johtoja pitkin sisälle

Salamaniskusta on 13 vuotta, mutta koskaan se ei unohdu.

Sukumökillä kallioisessa Suonteen saaressa mökkeilevä Heidi Adler vakuuttaa, että pelkoa onnettomuudesta ei jäänyt, vaan perhe lomailee siellä kuten ennenkin.

Onnettomuuspäivänä perhe oli sisällä 1960-luvulla rakennetussa päämökissä, kun ukonilma nousi päälle. Päärakennukseen ja saunamökkiin energiaa antoi ja antaa yhä aurinkopaneeli.

”Äkkiä pamahti. Salama oli iskenyt aurinkopaneeliin, ja johtoja pitkin aina päämökin muuntajaan saakka”, Adler kertoo.

Perhe oli shokissa hetken aikaa tietämättä, mitä pitäisi tehdä.

”Sitten kuulin jotain ääntä ulkoa. Kun menin katsomaan, saunamökki oli täydessä tulessa.”

Palokunta soitettiin apuun, ja he saapuivat veneellä 45 minuutissa. Suoritus oli nopea, kun ottaa huomioon syrjäisen sijainnin ja 800 metrin venematkan mantereelta.

Palokunnan ripeys luultavasti pelasti päämökin, sillä palo oli tulossa sinne sähköjohtoja pitkin. Onneksi seinää saatiin viilennettyä lähellä riehuvan palon kuumuudelta ja tuli rajattua.

Palon jäljet on jo aikoja sitten korjattu tontilta, ja palaneen rakennuksen paikalla on uusi.

Heidi Adler saattaa olla joillekin urheilua pitkään seuranneille tuttu nimi. Hän on entinen mestaruus- ja maajoukkuetason koripalloilija, jolla on harvinainen meriitti: hän heittänyt yhdessä ottelussa 50 pistettä, ja suomalaisista vain yksi on pystynyt parempaan.

Heidi Adlerilla on koripallossa korkealla sarjatasolla heittotulos, jota on vaikea ylittää. Kuva: Carolina Husu

Nyt vapaa-aika kuluu kuitenkin jälkipolven urheiluharrastuksen tukemisessa. 12-vuotias kuopus valitsi lajikseen jalkapallon ja pelasi aiemmin heinäkuussa Helsinki Cupia.

Lapsista keskimmäinen, Samu Adler, 16, taas pelaa koripalloa. Hän pelaa Suomen paidassa alle 18-vuotiaiden EM-turnauksessa, joka alkoi Tampereella 27. heinäkuuta.

Mökin terassilla on ollut puussa kiinni koripalloteline nelisenkymmentä vuotta, joten heittovire säilyy sukupolvesta toiseen lomallakin.

”Vanhempani ostivat mökin 1983, eikä minua olisi saanut mökille nuorena ilman koripallotelinettä”, Adler naurahtaa.

Hän lisää, että 8 000–10 000 heittoa kesässä on hyvä määrä, jotta pallo löytää koriin hyvällä prosentilla kauden taas alkaessa.

Koripallosta tulee harvalle ammatti, eikä Adler ollut poikkeus.

Hän haaveili lääkärin ammatista ja kävi kerran pääsykokeissakin. Opiskelupaikka lääkikseen oli tulla jo ensimmäisellä yrityksellä. Hän päätti lähteä opiskelemaan kemiaa ja pyrkiä seuraavana vuonna uudelleen.

Kemian opinnot veivät kuitenkin mukanaan ja antoivat mahdollisuuden jatkaa siinä sivussa koripallouraa.

Väitöskirjavaiheessa yliopistolla hän osallistui patentteja käsittelevään kurssiin. Into syttyi alaan, ja yksi kurssin luennoitsijoista palkkasi hänet ensimmäiseen patenttialan työpaikkaan.

Sillä tiellä ollaan. Reilu parikymmentä vuotta on kulunut patenttien parissa eri firmoissa. Nyt hän vastaa Orionilla IP-johtajana yrityksen immateriaalioikeusasioista ja toimii sekä esimiestehtävissä että asiantuntijana yrityksen liiketoimintaa tukevissa projekteissa.

Kansanomaisemmin sanottuna hän huolehtii muun muassa siitä, että lääkefirman patentit pysyvät mahdollisimman pitkään yrityksellä, eikä oikeuksia poljeta.

Patentit ovat voimassa 20 vuotta ja jopa 25 vuotta. Sen jälkeen esimerkiksi patentoidun lääkkeen valmistus on vapaata riistaa. Kuluttajat huomaavat muutoksen edullisina rinnakkaislääkkeinä ja terveydenhuolto säästyneinä kuluina, jos ne valitsevat korvaavat tuotteet.

Adlerin pitkä ja ansiokas ura immateriaalioikeuksien parissa palkittiin keväällä vuoden patentti-insinööri -palkinnolla.

Adler allekirjoittaa väitteen, että keksiminen on suomalaisilla verissä. Monet muistavat esimerkiksi Spede Pasasen monenlaiset hullunkuriset viritelmät.

”Olemme insinöörikansa ja löydämme uusia tapoja tehdä asioita. En tiedä, onko se laiskuutta vai halua tehdä asioita paremmin.”

Ruotsalaisille taas häviämme siinä, kuinka keksinnöt ”brändätään” ja muutetaan menestystarinoiksi. Länsinaapuri tosin käyttää tässä vaiheessa paljon meitä enemmän rahaa.

Keksintöjen kaupallinen menestys vaatii Adlerin mielestä ainakin muutaman perusasian.

”Idea pitää olla helposti monistettavissa, ja sille pitää olla tarvetta laajalti.”

Parhaimmillaan siis tuote sopii massatuotantoon, on edullinen ja vaatii uuden kaupassakäynnin.

Hyvä esimerkki tällaisesta on kotimainen, kertakäyttöinen savustuspussi. Hyvin tehty savustin taas kestää vuodesta toiseen, joten harvoin sillä saralla tulee lottovoittoja.

Adler lisää, että jos tuote kestää vaikkapa 40 vuotta, hintakin pitää olla huomattavan korkea kattaakseen tuotanto- ja kehittämiskustannukset.

Heidi Adler toteaa, että nuorena häntä olisi ollut vaikea houkutella mökille ilman koripallotelinettä. Kuva: Carolina Husu

Keksinnön menestyminen on kuin suppilo: sinne voi kaataa paljon, mutta läpivienti on ahdas.

Tämä nostaa patenttien hakemisen kynnystä, sillä prosessi on kallis ja usein työläs.

Ensimmäinen, vuoden hakemus maksaa noin 400 euroa. Keskusteluja ja lausuntoja tarvitaan usein asiantuntijoilta ja virkamiehiltä, joten summa voi olla tuntuvasti suurempikin.

Adlerin mukaan useisiin maihin ulottuvat patenttikustannukset voivat yhden tuotteen osalta maksaa elinkaarensa aikana kymmeniä tuhansia euroa, jopa yli sadantuhannen.

”Sen vuoksi kannattaa miettiä, kannattaisiko tämän ensisuojauksen jälkeen myydä lisenssi jollakin isommalle tekijälle. Usein näin tehdäänkin.”

Suonteen saareen uusia innovaatioita ei haluta, vaan lomailu hoituu perinteisesti.

Juomavesi otettiin aiemmin järvestä, mutta nykyään se tuodaan mukana. Lapsesta saakka on totuttu käymään kuivakäymälässä, ja energiaa saadaan aurinkopaneelista ja kaasusta.

Aurinkoenergia riittää yllättävän pitkälle, sillä valojen lisäksi jääkaappi toimii aurinkoisina aikoina sähköllä. Varalla siinä on kaasutoiminto.

Eikä unohdeta tv:tä, sillä sen oikeutuksesta perheessä ei keskustella. Jalkapallon EM-kisat tuli seurattua myös mökillä tarkasti, ja sama linja jatkuu olympiakisojen ajan.

Ukonilmat eivät pelota runsaan kymmenen vuoden takaisesta onnettomuudesta huolimatta.

Huonoa tuuria ei voi estää edes kytkemällä aurinkosähkö pois päältä. Loppujen lopuksi onnettomuudet ovat onneksi äärimmäisen harvinaisia.

”Salama harvoin iskee kahta kertaa samaan paikkaan”, naurahtaa Adler.