Kuulin osuvan perustelun, miksi lentokoneessa kannattaa matkustaa ahtaasti ja turistiluokassa

Ajauduin joululomalla keskusteluun business-luokassa lentämisestä. Koko keskustelu oli mielestäni luisunut jo väärille raiteille, sillä lentomatkustamisen valtavien hiilidioksidipäästöjen ja muiden ilmastovaikutusten takia olisi pitänyt puhua, onko koko lentäminen oikeutettua.

Business-luokan ei pitäisi enää olla edes vaihtoehto – yksityiskoneista puhumattakaan.

Olin kuitenkin tyytyväinen, kun kuulin osuvan perustelun turistiluokassa matkustamiselle: paljonkin matkustava ihminen viettää lentokoneessa häviävän pienen osan elinajastaan. Pahempaa kuin ahdas matkustaminen onkin ahdas ajattelu.

Ilmastoystävällisen matkustamisen kulmakiviksi voisi luonnehtia paitsi hitauden ja maata pitkin matkustamisen, myös ahtauden.

Mieleeni tulivat heti bussimatkat Nepalissa, jossa saatoin istua riisisäkkien päällä (ei omien säkkien) vuohi sylissäni (ei oma vuohi). Bussiin ei juurikaan jätetty tyhjää tilaa.

Mutta miten välttää ahdasta ajattelua? Algoritmien tarjoilema tieto tai ”tieto” ei ainakaan helpota ajattelun laajentamista oman kuplan ulkopuolelle.

Itsekin olen ollut lähellä poistaa somealustoiltani ihmisiä, jotka ajattelevat kovin toisin. En kuitenkaan ole poistanut, siinä toivossa, että voisin ehkä ymmärtää jotakin heidän ajattelustaan.

En tosin ole varma, onko some tähän hyvä kanava – aidot keskustelut olisivat. Keskusteluihin kannattaa heittäytyä aina, kun tulee tilaisuus.

Omaa mieltä voi myös harjoituttaa, ja yksi tapa on kiitollisuuden vahvistaminen. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja vahvistaa toivoa. Kiitollisuuden kautta saattaa pystyä näkemään, mikä on hyvin juuri tässä ja nyt.

Elämä on epävarmuuden sietämistä eikä oikeastaan juuri mitään pitäisi pitää itsestäänselvyytenä, ei edes elämää itseään.

Eräässä toisessa joulunajan keskustelussa minulta kysyttiin mielipidettäni onnelliseen parisuhteeseen. Siinä tilanteessa kysymys oli tarkoitettu hauskaksi, keventäväksi heitoksi. Vastasin kuitenkin tosissani, että onnellisen parisuhteen salaisuus on kiitollisuus toisesta.

Kiitollisuutta voi harjoittaa esimerkiksi koettamalla huomata ja pohtia kiitollisuuden aiheita ja kirjoittaa niitä ylös tai vaikkapa valokuvata niitä. Tähän tarkoitukseen monet somealustat ovatkin oivallisia. Mutta kääntöpuoli on somealustoilla tapahtuva vertaaminen.

Omaa iloa ei taida juuri mikään tuhota tehokkaammin kuin vertailu toisiin – joilla näyttää olevan vielä iloisempaa. Mutta siihen harhaan ei pidä haksahtaa. Meillä kaikilla on taakkamme.

Jos et ole vielä tehnyt lupausta uudelle vuodelle, harkitse tätä: matkusta ahtaasti mutta ajattele laajasti. Varaa aikaa ajattelemiselle ja kiitollisuuden kokemiselle.

”Suuri ymmärrys on laajaa ja kiireetöntä; pieni ymmärrys on ahdasta ja kiireistä”. (Mestari Zhuang)

Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu.