Kieltolaki on hyvin kansainvälinen ilmiö – "Viinakortti ja alkoholin myynti vain ruokailijoille ovat ruotsalaisia keksintöjä"
Työväenliike suhtautui kieltolakiin hyvin eri tavalla Suomessa ja Yhdysvalloissa.
Aija Kaartinen on tehnyt Helsingin yliopistoon väitöskirjan naisten kieltolakimielipiteistä. Kuva: Sanne KatainenKieltolaki ei ollut kotimainen keksintö, vaan ulkomailta Suomeen tullut muotiajatus. Näin asian kiteyttää aihetta tutkinut Aija Kaartinen. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa raittiusliike haki vaikutteita erityisesti Ruotsista ja muista Pohjoismaista sekä Yhdysvalloista.
1900-luvun alussa kieltolaki oli niin suosittu, että sen säätämisestä keskusteltiin jopa Italiassa. Siellä tosin laki olisi koskenut vain väkeviä juomia. Ensimmäisen maailmansodan aikaisia alkoholikieltoja oli myös Englannissa ja Venäjällä ja sen myötä Venäjälle kuuluneessa Suomessakin.
”Suomessa sotakielto toimi hyvin ja kokemuksen rohkaisemana uskottiin, että kieltolaki toimisi rauhan aikanakin”, Kaartinen sanoo.
Yhdysvalloissa oli samantyyppinen alkoholin täyskielto suunnilleen samaan aikaan kuin Suomessakin. Naisten toiminnalla oli Yhdysvalloissa keskeinen merkitys kieltolain voimaantulolle ja sen kumoamiselle, kuten Suomessa.
”Yhdysvaltojen ja Suomen kieltolakikeskustelun suurena erona oli suomalaisen järjestäytyneen työväestön vahva julkinen sitoutuminen kieltolakiin. Sen sijaan Yhdysvalloissa esimerkiksi ammattiliitot kritisoivat lakia.”
Vaikka Ruotsiin ei tullutkaan kieltolakia, länsinaapurin alkoholipolitiikkaa ei Kaartisen mukaan voi pitää kovin vapaamielisenä sotien välisenä aikana tai myöhemminkään. Viinakortti on ruotsalainen keksintö, samoin ajatus siitä, että alkoholia myydään vain ruokailijoille.
”Jotakin laillisen alkoholimyynnin niukkuudesta Ruotsissa kertoo se, että esimerkiksi kuuluisa salakuljettaja Algoth Niska salakuljetti pirtua yhtä hyvin Ruotsiin kuin kieltolaki-Suomeenkin”, Kaartinen kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
