Soittaminen ilman aiempaa musiikkiharrastusta tai nuotinlukutaitoa tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Ainakin sellainen musisointi, joka kuulostaisi korvaan hyvältä. Vielä yllättävämmältä tuntuu se, että neljä soittotaidotonta ihmistä voisi musisoida yhdessä samalla soittimella.
Pohjoiskarjalaisen Koistinen Kantele Oy:n uusi soitininnovaatio, neljän hengen yhteiskantele todistaa toisin.
”Musiikkituntien traumat häviävät. Tämä ei ole suorittamista vaan yhdessä tekemistä. Soittimen ympärille syntyy turvallinen tila. Sitä voi soittaa niin alle kouluikäiset kuin ammattimuusikot”, kuvailee instrumentin suunnitellut soitinrakentaja Hannu Koistinen.
Neljän hengen yhteiskanteleessa on neljä kielistöä, neljässä eri oktaavissa. Soitin on diatonisessa vireessä, mutta sitä voidaan virittää monin eri tavoin.
Yhteiskanteleesta lähtee heleä ja kirkas ääni.
Flyygelin kokoinen instrumentti painaa yli 250 kiloa ja sen sisälle on rakennettu runsaasti teknologiaa ja ohjelmointia. Teknologiset ominaisuudet on suunnitellut Marko Tanderfelt ja Jouni Mitjonen.
”Joskus parhaat ideat eivät ole omia. Lähdin kehittämään muilta tulleilta ideoita ja siitä syntyi seurauksena aivan huikea sosiaalinen innovaatio. Tämä soitin opettaa, että me ihmiset ollaan yhdessä enemmän”, Koistinen korostaa.
”Ensimmäinen reaktio on monilla, että enhän minä osaa tällä soittaa.”
”Ensimmäinen reaktio on monilla, että enhän minä osaa tällä soittaa.” Kristine Karjalainen
Metropolia Ammattikorkeakoulun Arabian kampuksen julkisessa aulatilassa sijaitseva soitin on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja maailmassa. Inspiraationsa se on saanut Suomen kansalliseepos Kalevalasta.
Instrumentin ensimmäinen versio valmistettiin Yhdysvaltoihin Burning Man -tapahtumaan, joka kantaa maailman tunnetuimman taidefestivaalin mainetta. Soitin muistutti Kalevalan-omaisesti hauen päätä.
Yhteiskanteleen kansi on tehty sveitsiläisestä alppikuusesta, ja sitä ympäröivä elliptinen kehä on eurooppalaista vaahteraa. Suomalaista puuta ovat rungon koivu ja lattian kuusi. Runko on rakennettu suomalaisesta koivuvanerista. Lattian clt-kuusielementin pinnoitus on bambua.
”Tässä on siksi käytetty kotimaista koivuvaneria, koska se on kestävää materiaalia eikä siihen liity puun elämisriskejä. Muut puut ovat sellaisia, joita normaalistikin käytetään kanteleissa.”
Varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijat Kristine Karjalainen ja Rina Januzi Metropolia Ammattikorkeakoulusta ovat innoissaan uudesta yhteiskanteleesta.
Molemmat heistä ovat soittaneet perinteistä kannelta peruskoulussa.
”Onhan kanteleen soittaminen innostavaa, mutta tällaisella yhteiskanteleella voidaan luoda aivan erilainen tunnelma kuin yksinsoitettavalla. Se on vähän kuin orkesterissa soittamista. Yksi soittaa piccoloa, toinen sopraanoa, kolmas alttoa ja neljäs bassoa”, Januzi kuvailee.
Yhteiskanteleen soittamisessa voidaan käyttää kuvionuotteja, joita oppii lukemaan nopeasti myös nuotinlukutaidoton.
Eri värit näyttävät soittajille, mitä kieliä näppäillään. Kielten alle on asetettu värisymbolit ja niiden päällä on graafiset nuotit korvaava järjestelmä.
Kun taustanauha pistetään pyörimään, syntyy sovitus. Yhteiskanteleella on soitettu muun muassa Leijonakuningasta ja John Lennonin Imagea.
”Ensimmäinen reaktio on monilla, että enhän minä osaa tällä soittaa. Mutta sitten kun he hoksaavat värit, soittaminen tuntuu heistä helpolta”, sanoo Karjalainen, joka on ohjannut yhteiskanteleen soittopajoja niin lapsille kuin aikuisille.
Kuvionuotit yhteiskanteleeseen yhdisti joensuulainen Lumi Ollila maisterintutkielmassaan.
Kuvionuotit on kehitetty alun perin kehitysvammaisille ja niitä on käytetty muun muassa varhaisiän musiikkikasvatuksessa ja soitinopetuksessa.
”Tämä ei ole suorittamista vaan yhdessä tekemistä.”
Opiskelija Karjalainen kertoo järjestämistään soittopajoista, että lapset ovat pitäneet yhteiskanteleen soittamisesta ja se on ollut heille jännittävä kokemus.
”Tietysti joillekin se on ensikosketus soittimeen ja kielten näppäily voi olla aluksi haastavaa, mutta tässä ei ole kyse suorittamisesta”, Karjalainen painottaa.
Yhteiskanteleesta on olemassa myös kahden soittajan pienoismallin kaltaisia yhteiskanteleita, joita valmistaa niin ikään Koistisen Kantele.
”Se on turvallinen instrumentti soitonopetteluun lapselle ja vanhemmalle tai isovanhemmalle. Näitä pieniä yhteiskanteleita on menossa muun muassa maaseudun musiikkiopistoille, seurakunnille, kouluille ja musiikkiterapeuteille”, Koistinen sanoo.
Karjalainen ja Januzi kertovat, että he haluaisivat viedä yhteiskanteleen käyttöä laajalle yleisölle. Se voisi sisältää koulutuksia yhteiskanteleen ja kuvionuottien käytöstä sekä yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa, esimerkiksi Opetushallituksen kanssa.
”Uskon, että tämä mullistaa perinteisen kanteleen soiton. Tätä voisi käyttää kouluissa, päiväkodeissa ja palvelutaloissa hyvinvoinnin tukemiseen. Tässä syntyy katseen ja sävelten kautta yhteisöllisyys soittajien välille”, Januzi toteaa.
