


Kevyt tuuli sivelee kasvoja. Lammen pinnalla helmeilee auringon valo. Linnut liitelevät floridalaisen vuokratalon ylitse. Kaiken pitäisi olla juuri nyt hyvin, mutta jokin kaihertaa terassilla istuvan Ida Elinan mieltä.
”Ajattelin, että en halua palata samaan tilanteeseen, missä olen ollut Suomessa. Tuli sellainen tunne, että voisin vain jäädä tänne lepäämään ikiajoiksi”, hän muistelee joulukuista perhelomaansa.
Viimeisten vuosien aikana hän oli niittänyt kansainvälistä menestystä. Sitten oli iskenyt pandemia-aika, joka oli tyhjentänyt keikkakalenteria tuntuvasti. Sisintä alkoi kalvaa ahdistus.
Mielessä oli käynyt jopa musiikkiuran lopettaminen.
”Olen elänyt sellaista elämää, että pitää olla tavoitteet ja mennä jatkuvasti niitä kohti. Siinä hetkessä ymmärsin, etteivät tavoitteet ole niin tärkeitä. Palasin elämän perusasioiden äärelle. Tärkeintä on se, että saan olla aviomieheni ja lasteni kanssa.”
Ida Elina istuu espoolaisen omakotitalon keittiössä. Hän on eilen palannut Ranskan Alpeilta, jossa on kuvattu musiikkivideota. Eteisessä ovat odottaneet 1- ja 3-vuotiaat tyttäret, joiden kanssa on leikitty iltamyöhään asti ja puettu prinsessamekot päälle. Aamulla on nukuttu pitkään perhepedissä ja viety tytöt muskariin.
Ida Elinan itse kirjoittama omaelämäkerta ilmestyy huhti-toukokuun tienoilla. Se on tarina hänen kanteletaiteilijan urastaan ja oman unelmansa seuraamisesta. Hän on Suomen ensimmäinen pop-kantelisti.
”Jos minulla ei olisi kahta lasta, ja vanhemmuuden myötä tullut elämään järjestelmällisyyttä, niin en olisi varmaan saanut kirjoitettua kirjaa. Kirjoitusprosessi onnistui siten, että erityisesti mieheni sisko Reija-täti on ollut valtavasti apuna lasten hoidossa.”

Tulevana syksynä on tarkoitus julkaista viides levy, jota artisti on työstänyt poikkeuksellisen kauan, koko pandemia-ajan. Levyllä liikutaan entistä hengellisemmissä tunnelmissa, vaikka myös aiemmilla levyillä on kuultu gospelia.
Eräs tulevan levyn biiseistä syntyi sen jälkeen, kun Reija-tädin poika oli kuollut vuonna 2020, hän kertoo.
”Äidiksi tulon jälkeen tuntuu aivan hirveältä, jos joku menettää lapsensa. Tein laulun siitä, miltä tuntuu, kun kaikista rakkain on mennyt jo virran toiselle puolelle. Silti oma aika ei ole vielä tullut.”
Hän sanoo, että levyn biisit ja sanoitukset kertovat siitä, mikä hänen elämässään on oikeasti tärkeintä. Se, että hän tuntee Kristuksen ja Kristus tuntee hänet.
”Toivon, että kuuntelija tuntisi toivon levyä kuunnellessaan”, hän sanoo.
Pohjois-Pohjanmaa oli Ida Elinan mukaan ihanteellinen paikka kasvaa ammattimuusikoksi. Pienellä kotipaikkakunnalla Oulaisissa musiikillisesti lahjakas tyttö pääsi esiintymään esimerkiksi koulun musikaaleissa.
Ida Elinan perhe kuului Oulaisten helluntaiseurakuntaan. Siellä hän pääsi laulamaan ja soittamaan kuorossa sekä säestämään yhteislauluja.
”Ympäristöllä on tosi iso vaikutus, että kannustaako se lapsia. En usko, että minusta olisi tullut ammattimuusikkoa, jos ympäristö olisi ollut toisenlainen.”
Ida Elina kertoo, että kaikkia neljää sisarusta kannustettiin ja vanhemmat muistuttivat soittoläksyjen tekemisestä. Kun hän alkoi soittaa kanteletta 13-vuotiaana, vanhemmat kuskasivat soittotunneille Ylivieskaan, sillä kotipaikkakunnalla ei ollut kanteleenopettajaa.

Ajatus kanteletaiteilijan urasta syntyi yläasteen viimeisellä luokalla. Ida Elina kokee, että koko ura on ollut hänelle rukousvastaus.
”Lähdin vuonna 2009 Japaniin vaihto-oppilaaksi. Rukoilin Jumalaa näyttämään minulle johdatusta urani suhteen, koska olin hyvin hukassa. Olin katkeroitunut muille muusikoille, jotka pääsivät esiintymään. Minulla ei ollut silloin juurikaan keikkoja, vaikka niistä unelmoin. En lopulta pystynyt edes käymään muiden konserteissa.”
Japanissa hän löysi Youtubesta artistin, joka soitti akustisella kitaralla Michael Jacksonin Billie Jean-kappaletta uniikilla tavalla. Hän päätti kokeilla samaa ja latasi videonsa Youtubeen.
Tämän ja monien muiden coverbiisien myötä Ida Elina tuli suuren yleisön tietoisuuteen. Ura lähti nousukiitoon.
Kirjan kirjoittamista varten hän syventyi kanteleen historiaan. Kantele on Suomen kansallissoitin ja sitä on usein pidetty suomalaisen kansallisidentiteetin symbolina.
”Kantele nousi kansallissoittimen asemaan kansallisidentiteettimme herätessä silloin, kun Suomi oli Venäjän vallan alla suurruhtinaskunnan aikana. Kansallismielisyyden noustessa kantele toimi erinomaisesti kansallisen identiteetin vahvistajana ja luojana”, hän kertoo.
Toisilla voi olla kanteleesta ennakkoluuloja. Ida Elina kertoo erityisesti yritystapahtumissa kuulleensa toisinaan naureskelua sille, että tänään kuullaan kantelemusiikkia.
”He eivät ole siinä vaiheessa vielä ymmärtäneet, että minun musiikkini ei ole sitä perinteisintä kantelemusiikkia”, hän hymähtää.

Muusikolle maanviljelys ja maaseutuelämä ovat olleet aina lähellä perhettä. Äidin ja isänvanhemmat ovat olleet maanviljelijöitä, ja isä toimii yhä agrologin tehtävissä, hän kertoo.
”Kun nuorin siskoni muutti Liminkaan, niin silloin iski hirvittävä kaipuu maaseudulle. Siskoni asuu aivan metsän vieressä herttaisella paikalla, ja myös veljeni asuu samalla paikkakunnalla. Ajattelin silloin, että haluan muuttaa takaisin Pohjois-Pohjanmaalle. Se ajatus kesti kuukauden tosi vahvana.”
Töiden vuoksi asuinpaikaksi on vakiintunut Espoo. Eniten hän ikävöi maaseudun leppoisaa elämänrytmiä, vaikka matkustaakin kotiseuduilleen muutaman kuukauden välein. Hän kaipaa sitä, että talvisin voisi pysähtyä ihastelemaan revontulia taivasalle, ja syksyisin mennä hakemaan marjat ja sienet metsästä.
Puolitoista viikkoa Ukrainan sodan syttymisen jälkeen Ida Elina konsertoi Mäntsälän kirkossa. Sointuja näppäillessään alttarin edessä jokin kirkastui hänelle.
”Aloin miettimään, että entä jos olen juuri tätä aikaa varten kanteletaiteilija. Minulle ei ole mitään tärkeämpää kuin kertoa musiikin kautta evankeliumia. Sitä, että minä olen saanut elämän ja rauhan, sitä että Kristus on kuollut syntien puolesta.”
Ida Elina sanoo, että tekee kanteletaiteilijan työtä niin kauan kuin tarvitaan iankaikkista toivoa. Toivo syntyy siitä, että meillä on elämä sekä nyt mutta myös tulevassa.