Rankka reissu vei Adan voimat. Koirahieronnalla kipeytyneet lihakset saatiin vetreytettyä. Kuva: Hanna Mäkelä
Weimarinseisojan karkureissu päättyi onnellisesti − koko kylän etsimä pentu löytyi reilun vuorokauden jälkeen luodolta keskeltä Pälkänevettä
Pälkäneen kyläläisten yhteisöllisyys ja avuliaisuus yllätti weimarinseisoja Adan omistajaperheen.Pälkäne
Ada ja Otto ennen karkuretkeä mökin portailla. Toisessa kuvassa juuri vedestä veneeseen nostettu Ada. Kuva: Hanna MäkeläSeitsemän kuukauden ikäinen weimarinseisojan pentu Ada ja saman perheen fieldspanieli Otto lähtivät omatoimiselle kesäretkelle toukokuisena päivänä.
"Olin pakkaamassa tavaroita autoon, kun huomasin, että koiria ei näy missään", kertoo koirien omistaja Hanna Mäkelä. ”Kun koiria ei kuulut normaaliin tapaan heti takaisin, huolestuin toden teolla.”
Mäkelä laittoi ilmoituksia paikallisen sosiaalisen median ryhmiin. Sana kiiri nopeasti naapurilta toiselle noin 6 500 asukkaan paikkakunnalla.
"Hetken päästä tuli viesti, että parivaljakko on nähty kylän keskustan tuntumassa, lähes kahdeksan kilometrin päässä. Kävin etsimässä koiria havaintopaikalla, mutta koirista ei näkynyt enää vilaustakaan."
"Muutaman tunnin päästä Otto istui muina koirina mökin rappusilla, mutta Ada oli edelleen hukassa."
"Liikuttavaa oli, että etsiessäni koiria vastaan tuli useita ihmisiä, jotka kertoivat etsivänsä koiraamme. Sosiaalisen median kautta sateli avuntarjouksia ja moni kylän ihminen auttoi eri tavoin. Sain erinomaisia neuvoja ja rauhoittelua myös Etsijäkoiraliitosta", Mäkelä kiittelee.
Yön Hanna Mäkelä torkahteli, grillaili makkaraa ja toivoi kuulevansa ulkoa tuttua vinkumista.
"Vasta kello 11 aikaan aamulla saatiin helpottava tieto, että Adan näköinen koira oli havaittu kesämökin terassilla Lammassaaressa."
Adan omistaja kiiruhti havainnon perässä saareen, mutta lopulta kävi ilmi, että uimiseen tykästynyt pentu oli siirtynyt seuraavalle uintiosuudelle. Etsintöjä vaikeutti navakka tuuli ja moottorivene, jonka vuotavaa bensaletkua jouduttiin korjailemaan välillä.
"Lopulta iltapäivällä yhtä isompaa saarta kiertäessämme kuulin vahingossa, kuinka Ada haukkui pienellä luodolla."
"Luodoltakin Ada vielä hyppäsi uimaan. Adan uintivauhti oli jopa viisi kilometriä tunnissa, mutta rivakalla soutamisella koira saatiin lopulta nostettua veneeseen. Itkuhan siinä silloin pääsi."
Tarkkaa tietoa siitä, kuinka pitkän matkan pentu oli yhteensä uinut, ei ole saatu.
Adan saarihyppely on vaatinut kuitenkin useampia pulahduksia. Matkaa viimeisestä havaintopaikasta luodolle on noin kaksi kilometriä.
Lisäksi jo ennen uimaretkeä koira oli arvioiden mukaan juossut reilut kymmenen kilometriä.
"Emme tiedä, miksi Ada oli alun perin lähtenyt uimaan. Houkuttimena ovat saattaneet olla kanadanhanhet."
Uuteen pantaan kiinnitetty paikanninlaite pitää koiran tallessa tulevaisuudessa. Kuva: Eija Vallinheimo"Ada oli kotiin päästyään lopen uupunut, laihtunut ja tönkköjalkainen, mutta toipui nopeasti. Seikkailun jälkeen Ada ei ole päästänyt minua silmistään", Mäkelä naurahtaa.
- Osaston luetuimmat
