Moni seurakunta ilmoittaa paikallislehdessä esimerkiksi seurakunnan tilaisuuksista, kuolleista henkilöistä ja kastetuista. Kuva Jämsän Seudun ilmaisliite Vekkarista. Kuva: Kuvakaappaus: Jämsän Seutu Vekkari
Kuolleiden nimet lehdessä saavat markkinamiehet liikkeelle, ja siitä on koitunut leskille yllättävää kiusaa
Kuolleiden nimet saattavat hävitä sanomalehtien kirkolliselta palstalta, arvioi kirkkoherra. Taustalla on EU-asetus.Tilaajalle
Lohjan seurakunnan kirkkoherra Juhani Korteen mukaan suomalaiset kieltävät yhä useammin lähiomaisen kuolintietojen luovuttamisen julkisuuteen. Kuvituskuva. Kuva: Jouni HirnSeurakuntien julkaisemat tiedot kuolleista, kastetuista ja avioliittoon aikovista saattavat olla jatkossa historiaa. EU:n tietosuoja-asetuksen mukaan ihmisen uskonnolliset tiedot ovat herkkyysluokaltaan verrattavissa terveystietoihin. Näin arvioi Lohjan seurakunnan kirkkoherra Juhani Korte.
Moni seurakunta julkaisee kuolleet, kastetut ja avioliittoon aikovat seurakunnan kirkollisella palstalla esimerkiksi paikallislehdessä tai verkkosivuilla. Henkilötieto-osuutta kutsutaan väestömuutos- tai elinkaaritiedoiksi.
”Lohjan seurakunnan eri alueseurakunnissa päätettiin lopettaa viime syksynä elinkaaripalsta, jota julkaistiin Länsi-Uusimaassa ja Ykköslohjassa. Syynä on ensisijaisesti ihmisen yksityisyydensuoja”, Korte kertoo.
”Jos lehdessä on ollut ilmoitus kuolleesta henkilöstä, niin sitten hautakivikauppiaat ovat käyneet omaisten kimppuun.”
Vuonna 2018 voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus edellyttää, että seurakunnan on pyydettävä lupa kirjallisella lomakkeella tietojen julkaisuun ja kerrottava myös missä henkilön nimi julkaistaan.
Kirkkoherran mukaan Lohjan seurakunnan julkaisemia ilmoituksia kuolleista on käytetty vääriin tarkoituksiin.
”Jos lehdessä on ollut ilmoitus kuolleesta henkilöstä, niin sitten hautakivikauppiaat ovat käyneet omaisten kimppuun ja pyrkineet tekemään kauppoja.”
Kortteen mukaan myös moni leski haluaa olla varovainen puolison kuoleman jälkeen.
”Osa leskistä on ilmaissut, että tulee nurkissa kulkijoita ja kaikenlaisia kävijöitä kotiin, jos kuolemasta ilmoitetaan lehdessä.”
Kortteen mukaan Lohjan seurakunnan jumalanpalveluksissa kerrotaan sellaiset kuolleet, kastetut ja avioliittoon aikovat, joiden julkaisuun omainen tai henkilö itse on antanut suostumuksen.
Hänen mukaansa on vain ajan kysymys, milloin tietosuojavaltuutettu puuttuu seurakuntien ylläpitämiin rekistereihin ihmisten henkilötiedoista.
”Odotan, että sieltä tulee omanlaisensa jyrähdys ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi messumme striimataan seurakunnan verkkosivuille. Voi olla, että tietosuojavaltuutettu ohjeistaa pian, että striimeissä ei saa henkilötietoja kertoa, jotta ne eivät päädy julkiseen levitykseen.”
Moni paikallinen Lohjalla ja sen lähikunnissa on nyt hämmästellyt sitä, että paikallislehdestä ei saa tietoa, ketä lähialueella on kuollut.
”Olemme saaneet paljon palautetta tiedonhaluisilta ihmisiltä. Uteliaisuus muiden asioita kohtaan on luonnollista, mutta emme saa kertoa yksittäisen ihmisen kohdalla, miksi hänen nimeään ei julkaistu lehdessä, vaikka hän olisi kuollut”, Korte muistuttaa.
Kortteen mukaan syitä kuolleen henkilön nimen julkaisemattomuuteen on kolme.
Ensinnäkin jos henkilö ei kuulu seurakuntaan, hänen nimeään ei luonnollisesti kuuluteta jumalanpalveluksessa.
Toiseksi lähiomainen voi kieltää tietojen julkaisun, vaikka kuollut olisi ollut seurakunnan jäsen.
Kolmanneksi jos henkilö on haudattu toiselle paikkakunnalle kuin jossa hän asui, seurakunta ei saa edes tietoa siitä.
Osalla ihmisistä on ammattinsa tai henkilöhistoriansa takia käräjäoikeuden määräämä turvakielto eli tietojenluovutuskielto, Korte muistuttaa.
”Turvakielto voi olla esimerkiksi, jos mielenterveysongelmainen vainoaa ihmistä tai henkilöllä on raskasta historiaa.”
Kirkolliset ilmoitukset alkoivat jumalanpalveluksista
Kirkolliset ilmoitukset luetaan jumalanpalveluksessa. Ne ovat ensisijaisesti seurakunnan rukousta nimeltä mainittujen henkilöiden ja heidän elämäntilanteensa puolesta.
Moni seurakunta julkaisee kirkolliset ilmoitukset esimerkiksi paikallislehdessä tai seurakunnan verkkosivuilla.
Nimen lausumiseen jumalanpalveluksessa tai nimen julkaisuun lehdessä tarvitaan kirjallinen lupa esimerkiksi kuolleen hautausasioita järjestävältä omaiselta, avioliittoon aikovilta tai kastetun lapsen huoltajilta.
Henkilö voi esimerkiksi päättää, että nimi julkaistaan jumalanpalveluksessa mutta sitä ei julkaista lehdessä.
Joillekin ihmisille kirkollinen palsta on kuitenkin tärkeä osa lehteä.
84-vuotias jämsäläinen Pekka Puonnas katsoo heti ensimmäisenä kuolleet henkilöt kirkollisen palstan väestönmuutostiedoista paikallislehti Jämsän Seudusta ja sen keskiviikkoisin ilmestyvästä ilmaisliite Vekkarista.
Jämsän seurakunta julkaisee yhä paikallislehdissä väestömuutostiedot, mutta on talouspaineiden vuoksi joutunut harkitsemaan sen lopettamista. Toistaiseksi palstaa jatketaan.
”Tuttuja tulee aika paljon vastaan kuolleissa”, Puonnas kertoo.
Tieto tuntemistaan edesmenneistä henkilöistä on Puonnakselle tärkeää siksi, että hän voi osoittaa suruvalittelut omaisille.
”Täällä maaseudulla, missä kaikki tuntevat toisensa, on tärkeää, että huomioidaan naapureita ja koko yhteisöä niin surussa kuin ilossa.”
Puonnas saattaisi lopettaa paikallislehden tilauksen, jos kirkolliset ilmoitukset lopetettaisiin siitä. Hänelle tärkeää on saada tietoa myös seurakunnan tilaisuuksista.
”Tiedon Vapahtajamme Jeesuksen sovitustyöstä täytyisi tulla voimakkaasti esille lukijoille. Seurakunnissa on runsaasti tarjontaa henkilöille, joille kristillisyys on vierasta”, Puonnas sanoo.
Juttua varten on haastateltu myös Kirkkohallituksen rekisterijohtaja Tuomo Kahenvirtaa.
- Osaston luetuimmat
