Kohuromaani säväytti aistillisella intohimollaan, mutta häväistysteksti koitui sairaan taiteilijan kohtaloksi

Hyvä, että Timo K. Mukan (1944–1973) traagiset vaiheet nostetaan aika ajoin esiin tiedoksi uusille sukupolville. Lyhyen elämänsä aikana Mukka ehti kirjoittaa yhdeksän teosta, joita on käännetty 17 kielelle.

Esikoisromaani Maa on syntinen laulu kohahdutti myös elokuvana.

Aleksis Kiven tapaan Mukkakin loi vahvasti nähtyjä ihmisiä ja elämäntapoja kansan syvistä kerroksista. Kumpikin sai ristiriitaista palautetta: osin ivallista ja teilaavaa. Vaikka oli ymmärtäjiä ja ylistäjiäkin, koko persoonallaan työtä tekevää taiteilijaa on helppo haavoittaa.

Kummatkin avasivat tietä tuleville kirjoittajille ja toimivat innoittajina yhä. Mutta toisin kuin Kivi, Mukka avioitui ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Aistillisen intohimon ja rakkauden kuvaaja ehti kokea sen mistä kirjoitti.

Tornionjokivarresta lähtöisin oleva Sini Silveri tuntee Mukan kirjallisen maailman, on kohteelle etäistä sukuakin. Hän kirjoittaa ikään kuin sisältä päin, rinnalta tapahtumia katsoen.

Silveri kritisoi Erno Paasilinnan kirjoittamaa, vuonna 1974 julkaistua elämäkertaa tarkoitushakuisuudesta. Kun Silveri nojaa lesken, kuvataiteilija Tuula Mukan haastatteluihin, Paasilinna oli erämaareissujen kaveri ja kirjailijakollega.

Eroavat näkökulmat täydentävät toisiaan. On selvää että 50 vuotta tekee muistoihin pehmentävää patinaa, mutta helppo on uskoa sekin, että herkässä kirjailijassa riitti hellyyttä ja läsnäoloa läheisilleen.

Tärkeää on sekin, että Mukan kohtalo muutti Suomen rikoslakia.

Hymy-lehti vastasi 1970-luvulla nykyistä somea suttuisimmillaan.

Nimimerkillä tehty häväistyskirjoitus suisti vakavasti sairaan 28-vuotiaan kirjailijan hätään, jota sydän ei kestänyt.

Lehden vastaavat päätoimittajat tuomittiin solvauksesta kahdeksan kuukauden vankeuteen. Syyte kuolemantuottamuksesta ei mennyt läpi, mutta rikoslakiin lisättiin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.